Arvauskeskus....

Tuo ei nyt ihan pidä paikkaansa, Savonlinnassa on todella hyvä tasoinen terveyskeskus, on tietenkin mahdollista, että kaksi lääkäriä tekee eri diagnoosin, mutta monessa paikassa et olisi samassa ajassa tavannut sitä ensimmäistäkään lääkäriä.

Todennäköisesti saat hoidon ihan kummankin diagnoosin varalle, joka on tietysti sinulle se parempi vaihtoehto.

Kumpi ja Kampi tappeli. Kumpi voitti?

Lääkäri saa sen hyvän palkkansa sanoi mitä sanoi. Rahvasta riittää tutkittavaksi joten ei niitä kaikkia kannata kovin tarkasti katsella.
Ennen potilaat kuoli siihen tautiin mihin lääkäri sanoi. Nykyisin kuollaan mihin sattuu vaikka kuinka tutkittaisiin.

Itselläni on myös karmea kokemus lääkärin välinpitämättömyydestä ja törkeästä käytöksestä. Satuin sairastumaan vääränä päivänä ja tarvitsin apua väärään aikaan; päivä oli perjantai, mikä lienee harvinista.

Päivän jaksoin urhoollisesti koulussa, hakeuduin vastaanotolle vasta illalla. Sain kortisoonipiikin ja menin kotiin odottamaan lääkkeen vaikutuksen alkamista. Kipu oli siinä vaiheessa jo lähes sietämätöntä. Kello läheni jo kymmentä illalla, kun jouduin soittamaan terveyskeskukseen, ja sain puhelimen päähän lääkärin joka piikin antoi. Kerroin, että kipu vain yltyy, lääkäri neuvoi kuitenkin vielä odottamaan. Ja minä odotin. Ja valvoin , en voinut olla paikoillani hetkeäkään kivun takia.

Kahdelta yöllä oli viimein pakko soittaa yöpäivystykseen, pelkäsin menettäväni tajuntani. Hoitaja oli epäuskoinen, kysyi jopa että "Oletteko nauttinut alkoholia?" En tiennyt itkeäkkö vai nauraa, tilanne tuntui epätodelliselta. Hoitaja sanoi, että on kai se sitten tänne tultava, jos et millään jaksa aamuun asti odottaa. Hänen olisi kuitenkin herätettävä lääkäri, koska tämä oli lähtenyt nukkumaan! Vihje oli selvä; ihan pienen asian takia ei lääkäriä pitäisi häiritä siihen aikaan. Sen toki ymmärsin, mutta tiesin kyllä oman tilanteeni ja tarvitsin apua heti.

Lääkäri siis sitten herätettiin, voidakseni puhua hänen kanssaan puhelimitse. Töykeästi hän kysyi minulta että "mihin sinua nyt sitten oikein koskee?" Itku kurkussa sain jotenkin selitettyä asiani, ja sain luvan tulla paikalle.

Soitin puolisolleni ja kerroin lähteväni taksilla sairaalalle, en olisi kotona kun hän tulee töistänsä. Hän kuitenkin ymmärsi tilanteen vakavuuden, ja tuli heti kotiin. Auttoi minulle vaatteet päälle, pukemaan en enää pystynyt. Sain perillä morfiinipiikin, ja hetken päästä kipu alkoi hellittää., ennen aamunkoittoa tarvitsin toisen.

Aamulla tutkittiin ja sain lähetteen ortopedille ja magneettikuvauksiin. Kivun syy sittmmin selvisi; kaularangan välilevy oli tunkeutumassa selkäytimeen, mutta ei onneksi ehtinyt tehdä peruuttamatonta vahinkoa. Halvaantumisen vaara oli olemassa. No, pääsin leikkaukseen ja kaikki päättyi lopulta hyvin. -Mutta olen useasti miettinyt hoitohenkilöstön käytöstä minua kohtaan. Olen siitä hivenen katkerakin, vaikka sainkin myöhemmin hyvää hoitoa. Jälkiviisaus on turhaa, mutta minun olisi pitänyt ottaa asia puheeksi, ihan vain siksi, ettei vastaavaa tapahtuisi kenellekkään muulle. Nämä kyseiset henkilöt eivät välttämättä edes tiedä, mistä kohdallani oli kyse.

Mitä minä tein väärin, että minua ei otettu tosissaan? Millä tavoin en ollut tarpeeksi uskottava? Yritin koko ajan pysyä asiallisena, vaikka huuto ja itku eivät olleet kaukana silloin kun kipu oli kovimmillaan. Olisiko sitten pitänyt itkeä ja huutaa?

Kokemus oli kamalin, mitä ikinä elämässäni on ollut.

itse olen kokenut samaa.todellakin oireet aiheuttavat arvailuja..Onneksi nyt työpaikan kautta lääkäri yksityisellä ja hyvä sellainen.Miksi päivystys ei auheuta enää luottamusta.