voiko.....

Tottahan toki. Käy tsekkaamassa evrekasta tietoa ko.rodusta!

Meillä on ollut aikoinaan siperianhuskyjä, joten tämä vetoharrastus on hyvinkin lähellä sydäntäni. Huskyista oli oikein kunnon valjakko ja reki. Tosi urheilua myös ihmiselle. Itse pidin eniten metsäajeluista, sillä silloin joutui itsekin kunnolla hommiin. Ja koirat tykkäsi koko touhusta. Kun valjaat kaiveltiin esille, alkoi se vouhotus. Siinä touhussa oli intoa kerrassaan!!! Ja vauhtia myös.

Nyt minulla on sekarotuinen narttukoira. Ja kylläpä vain opetin tämänkin aikoinani vetämään. Potkukelkka oli aiemmin lapseni "reki", koira veti, ja poika potki lisävauhtia. Minä juoksin edessä. Ja hyvin sujui. Pulkkaakin se veti yksinään, tosin lastina oli vaan esim. ruokaostokset, retkireppu tai muuta kevyttä. Koiramme on aina todella tärkeä kun pääsee "hommiin". Hyvin suorittaa työnsä, ylpeästi ja innolla.

Nyt meillä on vielä greyhounduros, ja enkö vaan ole sillekin nyt hommannut nämä valjaat. Ja niin vaan oppi sekin "valjakkokoiraksi". Ja tämäkin koira innostui touhusta.

Tuttujen pikkumuksut on innoissaan kun pääsevät pulkan kyytiin. Ja kyllä tämä kaksikko (sekarotuinen ja grey) jaksavat yhdessä ihan mukavasti vetää pientä lasta.

No, kaverinipa innostui myöskin... lapsensa kun oli ollut kyyditettävänä koirillani. Ja nytpä hänellä on whippet-valjakko. Tosi on! Niin vaan oppi nämä pikkukoiratkin vetämään pulkkaa. Tosin tässä on emännälläkin naru kiinni pulkassa, eli hänkin on yksi vetäjsitä. Lapsella on kivaa, ei pieni muksu ymmärrä, että äitikin siinä vetää.

Tietysti tässä hommassa täytyy katsoa, että koiralla/koirilla on kivaa. Vastentahtoisesti ei taida edes moinen homma onnistua.

Ja painolastin kanssa täytyy kanssa olla tarkka, ei parane ahnehtia sen lastin kanssa. Näin homma pysyy mieluisana, ja kaikilla on kivaa.

Jos sinua kiinnostaa vielä tarkempi tieto, niin vastaan kyllä ihan sähköpostitsekin. Osoitteeni on [email protected]