Syksyinen,tuulinen aamu,pimeääkin vielä,aamu tv jorisee omiaan kun kerään aamiais tarpeita.
Kattellessa pimeeseen aamuun muistelen iltaista onnettomuus paikkaa jonka ohi ajoin,palo,poliisi ja ampulanssi autojen sinivälkkeinen kuoleman kuja tuntui kalseelta ohitettavalta.
Onkohan omakohtainen viimeinen näky kypäräpäinen raivausleikkuria heiluttava hahmo?kuka tietää.
Varsinainen asiahan mulla oli semmonen että.Kun miehillä valikoivan muistin riemujuhla on inttiaikojen muistelu.
Mikä on naisilla vastaava tapahtuma?
Kattellessa pimeeseen aamuun muistelen iltaista onnettomuus paikkaa jonka ohi ajoin,palo,poliisi ja ampulanssi autojen sinivälkkeinen kuoleman kuja tuntui kalseelta ohitettavalta.
Onkohan omakohtainen viimeinen näky kypäräpäinen raivausleikkuria heiluttava hahmo?kuka tietää.
Varsinainen asiahan mulla oli semmonen että.Kun miehillä valikoivan muistin riemujuhla on inttiaikojen muistelu.
Mikä on naisilla vastaava tapahtuma?
Vastaukset 34
Vanhimmat
No tietenkin se synnytykseen huipentunut raskausaika, - ainakin anoppini oli hyvä siinä - ja kolmesti..:)
ehtymätön - meillä, omakotien rakennus :/
että kokemuksena synnytys on jokaiselle mieleenpainuva.
taisi aihe valintani olla nyt tosi huono, en ajatellut..ja milläs sitä..:(
Minua aikoinaan huvitti ne anopin, kuin kilpajuoksuna esittämät mitä hurjimmat kokemukset niiltä ajoilta..tyyliin "mitäs tuo nyt olisitpa nähnyt kun jne.." :)
Kaikessa piti olla isompi..
oli ensimmäisen lapseni syntymä ja kun vielä ohjattiin väärä samanniminen isä katsomaan poikaansa.
Hämmästys oli suuri.
yhtään mitään.
Enkä hukkaa aikaani muistelemalla sivariaikojanikaan.
Mukaviakin asioita riittää muisteltavaksi.
samanlaisia aikoja?
toisiaan, varusmiespalvelu voidaan suorittaa joko tai.
Ajassa on tietysti eroja, ja paikoissa, miksei muussakin.
räyhäkkäämmät muistot?
Eikös se naisten muistelujuhla ole perinteisesti synnytykset, niistä kertominen ja tuskien kauhistelu:)
Isäni muisteli sotaa, aina kun tapasi kohtalotoverin ja myös nuoremmille miehille
kertoi kokemuksiaaan.Taisi sen ikäluokan miehille olla kaikkea muuta kuin juhla, ne vuodet. Nykyajan pojat pääsee intissä sentään melko helpolla.
sotaaika on tietenkin omassa sarjassaan,mutta kuunteles nykyisiä varusmiehiä,melkein säälittää se tylytys jota pojat kohtaa.
Jokaisella ajalla on omat laulut sanotaan
nää nykyiset pojat on tottuneetkin jo nukkumaan pehmoisella ja syömään herkkuja:)
tarkottaakin sitä että nykyset vaivat suhteutetaan näihin yleisiin oloihin.
no sittenhän asia on täysin ymmärrettävissä, jopa näin tyhmän ihmisen:)
sano että loukkaannuit?ei ollut tarkoitus.
minä en loukkaannu, etenkään sinulle, eihän tuossa nyt mitään aihettakaan ollut:)
Nyt täytyy lähteä pojan asioita setvimään kunnanväen kanssa, palaillaanm, mukavaa päivää kaikille!
me muistella niitä lapsuutemme ja nuoruutemme aikoja, niitä selviytymistarinoita ennen sähköä ja juoksevaa vettä. :)
...sitä koulumatkaa läpi synkän metsän, ilman taksikyytiä, susien ulvoessa aamussa, - sen kekäleinä palavat silmät kiiluivat uhkaavina pimeydessä siivittäen hiihtäjän sukset hurjaan liukuun..hi..
Eihän se nyt noin hirveetä ollut, vai oisko ollut kuitenkin:))
pakkasta oli 30 astet ja kuraa polviin asti,paljain jaloin piti vaan mennä
..no ehkä..:)
Mutta, - entä ne lumituiskut joiden läpi oli puskettava umpeen menneitä latuja pitkin, -eksyen välillä synkkään pimeään kuusikkoon, laukussa vain jäiset leipäpalat ja tilkka vesimaitoa..ei tulitikun tikkua mukana..:(
Hi..
paaaaaljon hirveämpää :))
edellistä vastausta ei näkynyt ennenkuin olin tuon tähän heittänyt..jossain matkallako nämä takkuaa..vai onko koneessani vikaa, vikaa..
Kenellähän tässä niitä mystisiä tarinoita on:))
pirrehän on sieltä susirajalta,siellä elämä oli karua siatkin syötiin karvoineen ja parta ajettiin kirveellä.
Siellä on varmasti ollut tosi rankkaa etenkin silloin, kun hän oli pieni tyttö:)
usko vai...kerronko lisää?
Hi..
ettekö usko vai valehtelenko lisää:)))))))
Tottakai me uskotaan, elä eppäile:=)
Tuo hi..pistää kyllä vähän epäilemään:D
mä oon pitkästynyt,kerro sitten jotakin huimaa.
teiltä menee yöunet..
Hi..
totta...
P.s. mie olin kova lukemaan Grimmin veljesten satuja. :)
ehtoolla taas.
ala-aste aikojani.
Ne hirveimmät villahousut, harmaat joissa oli resoria alle polvien.Näkyivät mekon alta.
Meillä oli oiko tie kouluun, riisuin aina villahousut puunoksalle päiväksi, vannotin veljelle että et saa kertoa kotona tapahtunutta.
Otin housut, ne kylmät, tuulettuneet sieltä paluumatkalla jalkaani, ja kotia kohti.
Veljeni oli hiljaa asiasta kotona. On monet naurut naurettu tälle tapahtumalle.
Arvaappa ketä hirvitti matikka päivinä mennä kouluun? varmasti tiesi olevansa taululla pilkattavana.
mitään inttiaikoja vastaavia muisteloita lie?
Kouluunkaan kaupungissa ei kuljettu susihukkia täynnä olevan synkän metsän läpi, vaan turvallisesti naapurin tyttöjen kanssa, essu päälla ja rusetti tukassa.
Mitä nyt pojat joskus kiusivat.