Kissallani todettiin tasan viikko sitten munuaisten vajaatoiminta,arvot yli 1000,normaalisti 164. Nyt kissani on taivaassa,hän nukkui äidin syliin lääkärissä eilen.Viimeinen yö kotona oli yhtä helvettiä,rakkaani makasi vuoron perään kylpyammeessa ja tiskialtaassa ja joi ja joi,silmät rukoilivat äidiltä apua...Tauti todettiin viikko sitten ja nyt Elppua ei enää ole.Kokemukseni ja Elpun takia toivon voivani auttaa edes yhtä kissaa. Ensinnäkin Elppu rakasti pelkkää kuivamuonaa,joskus kelpasi naudanmaksa tai kala.Otin kissani eläinsuojeluyhdistyksen kautta,n.1v.vanhana(nyt olisi 4-vuotias?)En ymmärtänyt "pakottaa"häntä syömään muuta,raksuthan ovat niin terveellisiäkin,ei tule hammaskiveäkään...N.2-3 vko sitten leikillisyys katosi,ajattelin sen johtuvan iästä.Sen lisäksi kiusasin poikaani pussaillessa,että oletko syönyt hiiriä(sisäkissa)kun henkesi haisee kummalle.Eui mennyt kuin viikko kun alkoi oksentelu,syömättömyys,pissaamattomúus.Vei kultani heti lääkäriin,verikoe otettiin ja peli selvis.Elppu huononi äkkiä,pakkosyötin häntä,ei apua.Tiputusta en edes ajatellut,itkin koko menneen viikon,nyt tiedän rakkaallani olevan hyvän olon.Joten,vie kissasi vuosittain verikokeeseen,tarkkaile hengitystä!pissaamisesta ja juomisesta ei kyseistä tautia huomaa,erittäin salakavala ja tappava!!Ei pitäis olla nuorilla kissoilla,mutta se kuivamuona. Ystävilläni on kuollut kuivamuonakoiria,nuoria,munuaisvaivoihin.Oli kauheata katsoa kissani tuskaa,luulin saavani hänet toipumaan,onhan muutkin saaneet kissansa elämään,ehkä vuoden.Mistään en löytänyt tietoa tai neuvoja kys.tautiin.Jos tuli jotain ,kaikki erilaisia.Uskoin joitakin neuvoja ja kiusasin Elppua turhaan,tauti on PARANTUMATON!!Tuntui kuin oman lapsensa veis tapettavaksí...Helpompi pakottaa terve kissa syömään muuta,,kuin sitten sairasta,jolloin se on liian myöhäistä.Kun saatte saman diagnoosin,niin pahalta kuin se tuntuu,viekää rakkaanne nukutettavaksi.Turhaa rääkätä omaa rakasta. Pitäkää sylissä,lähtö on kaunis. ELPUN MUISTOKSI,RAKKAUDELLA äiti.
neuvoja elinikään
Minna.
7536
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Surullista:'(!Osanotto...
kamalaa ja surullista :(
Nyt ei tarvitse kissasi kärsiä,vaan kaikki on hyvin.
voimia sulle menetyksen kokeneelle!
Parhaat täältä viety on, määränpää on kohtalon
pieni, hiljainen hetki - meiltä kaikilta, t. Manu & oma kissakansa.
Mun kisulle Konstalle kävi samalla tavalla n. 2 kuukautta sitten. Olin ottanut kissan eläinsuojeluyhdistykseltä ja kissalla oli jo valmiiksi hammaskiviongelma. En välittänyt siitä vaan otin kisun siitä huolimatta. 2,5 vuotta, jotka sain Konstan kanssa viettää, olivat korvaamattomia. Meillä oli todella ainutlaatuinen suhde ja rakastin kisuani todella paljon. Viikkoa ennen lopettamista munuaisten vajaatoiminta ja sydämen heikkous selvisi. Mikään ruoka ei maistunut, eikä Konsta enää liikkunut. Konstan kuolema satutti kovasti, mutta kyllä sen yli pääsi. Muistan Konstan viimeisen katseen ja sen miten lupasin pitää siitä aina huolta kun ensimmäisen kerran tapasimme. Kun veimme kisun lopetettavaksi, musta tuntui että petin lupaukseni, mutta se ei ollut totta. Pidin lupaukseni viimeiseen saakka. Parasta huolenpitoa on se kun osaa päästää irti, silloin kun näkee, miten paljon rakkaimpaan sattuu. Kyyneleet valuvat tätä kirjottaessani, sillä se rakkaus ja kaipaus ovat vieläkin tallella. Toivoisin niin että voisin edes kerran ottaa oman enkelini syliini ja silittää pehmeää turkkia. Elät ikuisesti sydämessäni ja valokuvissani. Rakastan sinua aina, oma enkelini Konsta!
Hei,osanottoni suruusi.Meidän kohtalona on näköjään saatella enkelipoikia takaisin taivaaseen.Elpun kanssa viettämäni n.3vuotta olivat elämäni onnellisimpia ja antoisimpia.Lohduttaudun sillä,että jos en olisi Elppuun rakastunut ja ottanut häntä,hän olisi saattanut kuolla yksin kissatalossa.Elpulla oli suunnattomasti rakkautta annettavanaan ja olen kiitollinen siitä,että minä olin vastaanottaja!!Minäkin rakastin Elppua yli kaiken!En vain aavistanut kuinka enteellistä oli kutsua häntä äidin enkelipojaksi,vai tiesinkö sydämessäni,että tosiaan enkeli oli kyseessä?Ja kun oikein rakastaa,osaa myös luopua.Kaikki kävi vain niin nopeasti.Elppu nukahti syliini käpertyneenä niinkuin aina iltaisin telkkaria katsellessa.Pahinta oli kun viimesenä yönä kotona näin hänellä olevan kauheita tuskia,ei ollut vaan tavallinen kipeä kissa,joka nukkumalla paranee. kiitos Manulle osanotosta,ja hyvää jatkoa kaikille!!
Rakas kissani
Ystäväni.
Et istu enää
Sylissäni.
On seuranani
Vain ikäväni.
Silkinpehmeä hetkeä monta,
Kanssasi saimme olla.
Yhdessä iltoja istua,
Tai kävellä kuutamolla.
Taivaan tähtiä katsellen
ja hiirien koloja tarkkaillen.
Toit paljon iloa lapsille,
Olit hyvin tärkeä heille.
Niin myös kaikille meille,
Kanssasi kulkeneille.
Viisitoista vuotta
Auringon kehrä
Elosi aamuihin kurkki.
Sinä luojan luoma ja lahja.
Kiitos pehmeä Silkkiturkki.