Olin just useamman päivän, enemmän ja vähemmän vaikea vammaisten tapaamisessa, jossa pisti taas silmään se kuinka itsestään selvänä useammat vammaiset pitävät sellaista kohteliaisuutta kuin esim oven avaamista ym, eikä suusta tule yhtään kiitoksen sanaa tai pienen pientä hymyä.
Miksi pidämme itsestään selvänä että saamme apua ja meidän avun tarpeemme huomioidaan, kohtelemme avun tarjoajaa niinkuin se olisi itsestään selvää että hän esim on avannut meille oven kun huomaa että se saattaa meille itselle olla hankalaa.
Myös kauniisti pyytäminen tuntuu olevan vaikeaa, se tehdään käskemällä, niinkuin olisi itsestään selvää että muiden ihmisten kuuluu palvella vain meitä, ja antaa apuaan kun käsketään, ei pyydetä.
Oikein hävetti katsella sellaista töykeyttä! Tuon kaltainen käytös pilaa kaikkien maineen!!
Miksi pidämme itsestään selvänä että saamme apua ja meidän avun tarpeemme huomioidaan, kohtelemme avun tarjoajaa niinkuin se olisi itsestään selvää että hän esim on avannut meille oven kun huomaa että se saattaa meille itselle olla hankalaa.
Myös kauniisti pyytäminen tuntuu olevan vaikeaa, se tehdään käskemällä, niinkuin olisi itsestään selvää että muiden ihmisten kuuluu palvella vain meitä, ja antaa apuaan kun käsketään, ei pyydetä.
Oikein hävetti katsella sellaista töykeyttä! Tuon kaltainen käytös pilaa kaikkien maineen!!
Vastaukset 22
Vanhimmat
kirjoituksesi oli täyttä asiaa! näin on, samaan olen törmännyt liian monta kertaa muiden vammaisten kans. ja olen saanut kyllä todella hävetä, tylyä on usein vammaisen käytös vammatonta kohtaan. Miten me vammaiset voimme odottaa vammattomalta kohteliasta käytöstä itseämme kohtaan, kun oma käytös vammatonta kohtaan on suorastaan pöyristyttävän ala-arvoista? ei osata ees pyytää kauniisti. vaan käskeä, niinku me oltais jotain perkeleen armeijan kouluttajia jotka käskee karjuu pää punasena alokkaille. Hävettää, tuollainen käytös pilaa kaikkien vammaisten maineen,ja kaikki mahdollisuudet saada vammattomasta edes kaveria. Hyvissä väleissä vammattomien kans pysyminen ois helvetin tärkeetä etenkin tällaselle joka asuu pikku paikkakunnalla jossa ei "vertaisia" ole. onhan täällä noita kehitysvammasia kyllä, mut niiden seura ahdistaa meikäläistä. Älkääkä nyt vetäkö taas tosta viimesestä lauseetta puolta kiloa herneitä sieraimiinne! kunhan vaan totesin. Oletko -bertta- muuten itse vammainen vai vammaton?
...vaikeavammainen, ollut syntymästäni asti. Haitta aste 80%.
Tuosta aikasemmasta jäi vielä uupumaan sellainen huomioni, että moni vammainen on vihainen siitä että vammaton ei ilman eri pyyntöä huomaa avun tarvetta, ja siitä ollaan vihaisia. Eihän vammaton, joka ei ole ollut meikäläisten kanssa tekemisissä, voi heti tietää avun tarvetta, eikä hienovaraisena ala tyrkyttää apuaan.Kun joku voi loukkaantua siitäkin.
Meillä on kyllä paljon parannettavaa omassa käyttäytymisessämme, ja siinä että omasta vammastamme ei tehdä "maailman tärkeintä" asiaa ja isoa numeroa.
On 50 vuoden omakohtainen kokemus näistä asioista.
täyttä totta "puhut"
puuttuu kokonaan sosiaaliset taidot, sillohan sitä muututaan itsekkäisiksi kakkiaisiksi, eli ei osata ottaa muita huomioon.Kuvitellaan kaiken huipuksi, että vammaisuus olisi yhteiskunnan ja järjestelmän vika joka taitetaan kärsimään, jos minulla on vaikeaa, niin muillakin saa olla.
Eiköhän tämäkin toteamus kosketa koko ihmispopulatiota,, eli sosiaaliset taidot on hukassa tieltyltä osalta ihmisiä,,,ei pelkästään tietyltä osalta vammaisia.
Vai ottavako kaikki muut, huomioon kaikki muut???
Taitaa kakkiasten määrä olla aikalailla vakio ilman kroonisia vajavaisuuksiakin.
Teillä on paha ongelma, miten ihmeessä selviätte siitä. Muut vammaiset taistelevat seuraavanlaisten ongelmien kanssa: Joillakin on jatkuvia ongelmia ihon kanssa (painehaavauma) toisilla taas ongelmia virtsa ym. tulehdusten kanssa, jotkut taas taistelee vessassa paso ongelmien kanssa, joillakin on todella paha spasmiongelma, toisilla taas on jatkuva särky raajoissa, joillakin ei ole sopivaa asuntoa, lista olisi loputon. Itsellä on edellämainituista ongelmista useita, mutta minulla ei ole ollut noitten ovenavausten kanssa vielä suurempaa hankaluutta, toivottavasti ei tulekkaan, sillä se olisi jo pikkasen liikaa meikäläiselle.
JOpas on itseruoskintaa. Oletkos ajatellut sitä vaihtoehtoa, että osa liikuntarajoitteisista ei koskaan sopeudu siihen että ovat avuntarpeessa.
He kokoevat jokaisen avunsaanti tilanteen nöyryytyksenä. Hymyile siinä sitten.
Itseäni kiukuttaa usein että saan apua pyytämättäni, vaikka kauan sitten päätin, että teen vain niitä asioita joita pystyn itse tekemään.
No joksus on pakko pyytää apua ja silloin kyllä kiitän auttajaa iloisesti kiittäen.
...miksi se on sitten ikäänkuin muiden vika että minä olen vammainen, miksi sitä pahaa oloa pitää jakaa ympärille ja tuoda paha mieli kaikille. Onhan tuollaiset oven avaamiset ja tavaroiden ojentamiset ihan yleistä kohteliaisuutta josta kaikki ihmiset yleensä kiittävät sellaista kohtelua saadessaan, mutta jotkut vammaiset luulevat että heidän ei tarvitse välittää edes yleisistä kohteliaisuus säännöistä vaan levittää pahaa oloaan ympärilleen.
...ja on myös totta että kohteliaisuus on parempi kuin epäkohteliaisuus.
Mutta tuskin vammaiset ovat sen epäkohteliaampia kuin muutkaan väestöryhmät.
Miä luulen että, osa ns. terveistä odottaa että vammaiset kiltisti ovat aina positiivisia.
On siis kohtuutonta vaatia vammaisilta jatkuvaa kiitos mantraa,, kun sitä ei vaadita muitakaan ihmisiltä.
Sinun näkemyksesi taitaa olla jotain sen tapaista, että kukaan ei saa murjoitaa.
Totta on kuitenkin että jokainen ihminen joka elää reaalimaaimassa, kohtaa iloisia ja surullisia päiviä, se on luonnollista ja se pitää kaikille sallia.
Niin kuin edellä jo kirjoitin, joidenkin vammaisten on vaikea ottaa apua vastaan, vaikka se olisikin harmitonta ja hyvä tapaista toisten huomioimista.
Vammainen on kuitnekin omassa nahasaan ja kokeee sen joskus huolehtimiseksi jota ei tarvi.
Omatoimisuutta arvostetaa, eikö niin?
Kuinka usein olet muuten avannut oven vammattomalle ja jäänyt ilman hymyä tai kiitosta?
En koskaan (Kuinka usein olet muuten avannut oven vammattomalle ja jäänyt ilman hymyä tai kiitosta? )
Ja olen avannut oven vammattomalle todella usein, aina on tullut kiitos. En pidä itseäni minään yli ihmisenä, enkä tiedä mistä se johtuu, mutta aina on kiitetty.
(joidenkin vammaisten on vaikea ottaa apua vastaan) Niinpä niin, no olen huomannut että he vaativat sitä hyvin tylysti käskemällä.
Muuten monikohan vammaton ihminen ajattelee oven avaamisesta,että olisin halunnut avata sen itse tai että luuleeko avaaja etten saa ovea itse auki ?
Että pitää auttaa kun olet niin huonossa kunnossa.
Tosiasia kuitnkin on se, että huolehdin hommistani, osaan ne ja teen ne ilolla.
Sinulla on kovin nekatiivinen kuva vammaisista, minulla taas sellainen että, he ovat samanlailla persoonia kuin muutkin, hyveineen ja paheineen.
Totta on tuo, että vammaton ei luule sinun avaavan hänelle ovea motiivilla, "ettikö hän itse saisi sitä auki"
Mutta vammaiselle se ovi aukaistaan useimmiten juuri sen ajatuksen kautta.
Lopuksi, minusta sinä yleistät vammaisten penseyttä ja ylistät vammattomien positiivisuutta ja kohteliaisuutta hiukan liikaa.
"(joidenkin vammaisten on vaikea ottaa apua vastaan)"
Totta kai se on vaikeaa. Olen harjoitellut 30 vuotta, ja edelleen se on välillä vaikeaa.
Ei tuossa ole kyse ilkeydestä tai pahantahtoisuudesta.
Kyse on siitä, että elämme maailmassa, joka ihannoi itsenäisyyttä, kauneutta, tehokkuutta, nopeutta ja vahvuutta. Ja vammainen voi tarvita apua kavyiden tavaroiden, hissin napin tai muuten triviaalin asian kanssa.
En halua puolustaa töykeyttä, mutta on minusta aivan selvää, että avuntarpeeseen kasvaminen on yksi vammaisuuden vaikeimpia asioita.
Tuollainen paheksuminen ja toisten haukkuminen ei mielestäni myöskään ole kovin hyvää käytöstä, kuka nyt on tyly ja töykeä? Taidat itse kärsiä kiltin tytön-syndroomasta, kiltti tyttö pelkää omia aggressioitaan niin, ettei edes tunnista niitä...
http://www.peda.net/en/magazine/tampere/tyk?m=content&a_id=363
Ei ole mitään erityistä tekemistä keskenään. Ei todellakaan ole tyhmää tai liian kilttiä toivoa muiltakin ihmisiltä hyvää käytöstä.
...ja hyvän käyttäytymisen pitäisi olla kaikilla ihan luonnollinen tapa. Minä häpeän niiden puolesta jotka eivät näitä osaa, tai halua käyttää.
Itse kun kiitän ilman suurta dramatiikkaa, olen huomannut että sillä saa hyvää mieltä kaikille. Ihan pikku jutulla.Se on oppi jonka olen omaksunut jo lapsena ja jota aion käyttää aina. Ja se tulee ihan luonnostaan.
Bertta ja arockalypse, kuulkaas ei vammattomat mitää jumal olentoja oo, et kyl niil iha hyvin menee ilman täällä palstalla ainasta ylistämistä.
Mut teil taitaa olla pelko et vammattomat on epäkohteliaita, siks yritätte saada niitten hyväksynnän mielistelemällä ja yritätte antaa itestänne mahollisimman nöyrän ja vaatimattoman kuvan, ettei vaa mahtavat vammattomat suutu.
Mut vähä itsekunnioitusta. Ei sitä tartte pitää itteään mitättömyytenä ja muita huononpana eiks je? Ja mitäs jos vammaton tiuskii muille ihmisille ku on pahapäivä, se on iha okei, mut viikon päästä tää jää auton alle ja tästä tulee vammanen niin sitte tää tiuskiminen onki tuomittavaa? mutta, mutta turha valittaa lukuisista kirjoitusvirheistä, ei kato tää oikeinkirjotus oo iha vahvin osa alue mulla. Ei täs muuta.
Aika monia vammaisia tunnen, mutten tunnistanut heitä tai itseäni aloitusviestistä.
Minusta tilanne näyttää useimmiten olevan se, että vammaiset haluavat tehdä asiat itse, jos voivat. Ja jos eivät voi, apua pyydetään.
Kokemukseni myös ovat, että niin Suomessa kuin maailmalla saa apua, kun pyytää.
En näe pointtia rakennella vihamielistä asetelemaa vammaisten ja vammattomien välillä. Vihanpito on niin helppoa, ystävällisyys ja iloisuus ovat vaikeampaa.
Eikös bertta juuri tarkoittanut sitä, että vammaiset ovat kuten vammattomatkin: joskus epäkohteliaita?
Jos vammainen tulkitsee oven avaamisen yms. normaalin kohteliaisuuden osoitukseksi siitä, että häntä pidetään vammansa vuoksi avuttomana, ei syy ole auttajassa vaan avun vastaanottajassa. Osoittaa vammaisen ennakkoluuloja: vammattomat auttavat vain vammaisia säälistä.
Vammaisuus ei tee meistä kenestäkään pyhää eikä myöskään oikeuta epäkohteliaisuuteen. Elämme kuitenkin yhteisössä, jossa on monenlaisia ihmisiä (kaikkien vammat eivät edes näy muille) ja siksi pieni kohteliaisuus, kuten kiitos, edistää yhteiselon sujuvuutta. Avuntarve ei ole vain vammaisilla, myös vammattomia helpottaa ja ilahduttaa oven avaaminen, hissiin päästäminen ennen kuin änkeää sinne itse tms.
Onneksi täällä on joku joka ymmärtää mitä tarkoitin aloituksellani.
Olen vanhan kansan ihminen ja arvostan käytöstapoja ja toisten ihmisten kunnioittamista ja huomioon ottamista, koska olen huomannut että se saa hyvän mielen, kaikille. Ja se ei tarkoita mitään mielistelyä ja pokkurointia, vaan ihan luonnollisia käytöstapoja jotka olen oppinut jo aivan lapsena hyvänä koti- ja koulukasvatuksena. Eikä meillä vammaisilla ole mielestäni mitään erikois oikeuksia joiden turvin emme voisi olla kohteliaita.
Onneksi minä osaan kiittää ja hymyillä, joka kerta, kun minua autetaan. Minulla on sellainen hymysuu, että monesti vastaan tulijat hymyilee minulle.
piipana todella hyvä asia, olis vaan enemmän tuollaisia vammaisia jotka kohtelee vammattomia ihan samalla tavalla miten haluaisivat vammattomien kohtelevan itseään