anteeksi

Tuohon on paha vastata.

meillä, vanhainkodissa.

Hän oli kuuro lähihoitaja opiskelija, jolla oli viittomakielen tulkki mukanaan töissä. Tyttö oli varattu, 19 vuotias. Hänellä on miesystävä, joka on myös kuuro ja jonka hän on tavannut lukuisten kuurojen yhteisöjen ja järjestöjen kautta.

Kuulemma tietysti on pieniä ongelmia, sillä harva osaa viittomakieltä. Mutta hän on pienestä asti ollut kuuro ja osaa lukea suulta.. Hän luonnollisesti oppi sen koulussa jo, kun opettajat viittoivat liikuttaen suutaan samalla. Näin siis keskustelu tietysti kuulevan henkilön avustuksella käy.. Mutta viittomakieltä osaamaton mies ei tulisi kuuloonkaan, ellei sitten olisi valmis ottamaan riskiä ja laittamaan mies kurssille tai itse valmis kirjoittamaan sanomansa, mies samalla tavalla jos ei ole ymmärtääkseen.

Nauraen hän kuitenkin sanoi, että riidat ovat hiljaisempia, vaikka harvoinhan he riitelevät. Viittomakiellellä he saavat kyllä yhtälailla rumia sanoja tai haukkumista aikaiseksi eli yhtä paljon se kuitenkin satuttaa.

Tyttö mainitsi kyllä esimerkiksi kaupassa asioimisestakin. Kaupoilla on tietysti vaikeaa käydä jos vaikka haluaa kysyä missä on vessa tjms. mutta tällöin joko joku lukuisista kuulevista ystävistä on mukana, tai hän kuljettaa pientä laitetta mukanaan, joka sanoo tai näyttää tekstinä mitä hän haluaa sanoa, toinen voi sitten vastata, vähän niinkuin messenger mutta yksinkertaisempana.

Hänellä on myös joka päivä mukanaan teksti, jossa lukee että hän on kuuro. Jos siis tulee jokin hätätapaus, esimerkiksi että hän pyörtyy kaupungilla, esihoitajat eivät yritä saada häneen yhteyttä puhumalla vaan esimerkiksi nipistämällä. Siitä emme puhuneet onko hänellä ranteessa jokin koru niinkuin diabeetikoilla (todennäköisesti on), mutta jostakin todisteesta hän kuitenkin puhui.

Eli parinmuodostus on hieman rajatumpaa. Täysin tuntemattomille ihmisille ei välttämättä uskalla tai kehtaa mennä puhumaan juuri siksi että on kuuro ja ei ole kuin pelkkä taulu mukana johon olet kirjoittanut että olet kuuro, "mutta miten menee? Kelpaako seura?", sillä useimmat ovat alkaneet säälistä hänen kanssaan keskustelemaan.

Ja myöhemmin (1 - 2 h myöhemmin) jotkut ovat kuulemma turhautuneetkin kun jankkaavat kokoajan kuinka hienoa jossakin paikassa oli ollut tai miten inhottava joku ihminen oli, kun on aina tottunut käytämään ääntään sen ilmaisemiseen. Ja kun toisen näkee sitä yrittää sitten ilmeillä ja eleillä todistella, mutta kovin turhauttavalta se kuulemma näyttää.. Ja sitten tuntee olonsa syylliseksi toisen turhautumiseen ja "ylisuorittamiseen".

Itsehän en voi tietää täysin, sillä en ole kuuro, mutta näin tämä tyttö ainakin selitti asiat.