Miten olette kertoneet kihlauksesta vanhemmillenne ja muille sukulaisille? Miten he ovat reagoineet? Jos olette olleet nuoria (n. parikymppisiä) onko teidät otettu vakavasti?
Itse olen 20 ja poikaystäväni 18. Kihlajaispäivä on jo sovittu ensi sunnuntaille, mutta kertominen vanhemmille jännittää. Jos he eivät ymmärräkään, vaikka olemme kihlauksesta varmoja. Olemme olleet yhdessä yli 3 1/2 vuotta ja vanhempani kyllä pitävät tulevasta kihlatustani.
Itse olen 20 ja poikaystäväni 18. Kihlajaispäivä on jo sovittu ensi sunnuntaille, mutta kertominen vanhemmille jännittää. Jos he eivät ymmärräkään, vaikka olemme kihlauksesta varmoja. Olemme olleet yhdessä yli 3 1/2 vuotta ja vanhempani kyllä pitävät tulevasta kihlatustani.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Me mentiin kihloihin 19-vuotiaana, kolmen vuoden seurustelun jälkeen. Sitten vaan mentiin vanhemmille iltakahville ja onnesta soikeana esittelin uutta sormusta!
Taisivat osata moista odottaa, koska eivät olleet niinkään yllätyneitä kuin aluksi luulin... Vaikka äitini ei heti riemusta hyppinytkään, suhtautuivat molempien vanhemmat asiaan hyvin. Muille sukulaisille ilmoitin ihan vaan kylmästi soittamalla. Viralliset kihlajaiset pidettiin sitten parin viikon päästä lähipiirille.
Minä olin 21, poikaystävä 24. Vähän meitäkin jännitti että mitäs nuo vanhemmat tykkää. Kun oltiin saatu sormukset sormiin niin mentiin mun perheen luokse. Siellä sitten odoteltiin vähän aikaa että huomaiskohan kukaan mitään. Sitten kun isä rupes jo lähtöä tekemään jonnekin, niin ilmoitettiin, että käytiin sitten sormukset ostamassa. Onneksi seurauksena oli ihan iloisia huudahduksia ja ilmeitä , kuulemma tiesivät että näinhän tässä käy, kysymys oli vaan että milloin. Ja poikaystävän vanhemmatkin asian ottivat ihan kivasti, kun käytiin kertomassa. Muu suku sai tietää puhelimitse. Muutaman viikon päästä pidettiin sitten kihlajaiset. Todella lämpimiä onnentoivotuksia ja halauksia saatiin, ja kivoja lahjojakin vaikka semmoset ei ensin käyneet kyllä meidän mielessäkään :)
ja perhepiiri otti asian ihan hyvin..kavereissa ja tutuissa oli niitä jotka katselivat nyrpeästi. Ei tosin kaikki, mutta muutamat. En tajua mitä sanomista kellään voisi olla siihen, jos kaksi toisiaan rakastavaa, vakiintunutta ihmistä haluaa mennä kihloihin:)
mietiskelly viime aikoina... olen 22v ja tuleva kihlattuni 29v eikä noin iän puolesta mitään mutta ollaan oltu yhdessä vasta 5kk ja muut saattaisi vähän irvistellä... Itsestä kuitenkin tuntuu että tuo on se jonka kanssa haluan jakaa sängyn elämän loppuun asti.♥
sillä, että kihlajaispäivä on suunniteltu ensi sunnuntaille? Oletteko sopineet, että poikaystäväsi kosii sinua silloin, vai onko hän jo kosinut mutta aiotte laittaa jostain syystä kihlajaispäiväksi vasta sunnuntain jostain syystä?
Kihlaushan tapahtuu silloin, kun toinen pyytää toista menemään naimisiin kanssaan ja saa myöntävän vastauksen.
kasvaa, jos joutuu jännittämään vanhempien mielipidettä noin lujaa...Sitten, kun pystyy tekemään itsenäisiä päätkösiä, riippumatta vanhempien mielipiteestä, on valmis aikuisen päätkösiin.
Jos vielä tuntee vanhempien mielipiteiden vaikuttavan itseensä, niin kannattaa kasvaa ja olla heidän "lapsensa"...ja kun osaa suhtautua vanhempiinsa ihmisinä, joiden mielipide voi olla mikä vain, niin sitten avioliittoaikeet ovat ajankohtaisia.
Entä jos ei välitä mitä vanhemmat sanovat, mutta mielellään haluaisi nähdä hymyn heidän kasvoillaan?
Itse olemme kihlattuni kanssa menossa kertomaan perheillemme jo huomenna, ja kyllähän se minua jollakin tasolla jännittää. Onko se muka niin kauhea rikos jännittää niin suuren asian kertomista.
Ehkä monikaan ei tosiaan välitä mitä perhe sanoo. Vaan tahtoisi hyväksynnän..?