Tiedän että ongelmani kuulostaa naurettavalta, mutta en tiedä mistä muualtakaan etsisin apua!!!
Ongelmani on KESKITTYMINEN/HAAVEILEMINEN. Peruskoulussa olin täyden kympin oppilas ja lukeminen ei ollut ongelma minulle. Lukioon mentäessä ajatukset alkoivat pyöriä muualla, mutta opiskelu sujui vielä melko mallikaasti. Ylioppilaskirjoituksissa floppasin totaalisesti arvosanojen suhteen, mutta lakki tuli silti. Haluaisin kovasti opiskelemaan ERÄÄSEEN NIMELTÄ MAINITSEMATTOMAAN TIEDEKUNTAAN, joka on ollut unelma pienestä saakka.
HAVAHDUIN NYT TODELLISUUTEEN, SILLÄ TAJUSIN VIIME PÄÄSYKOKEISSAKIN ETTÄ HAAVEILIN KOKEEN TEKEMISEEN SIJASTA. HAAVEILEMINEN RYTMITTÄÄ ELÄMÄÄNI. VOIN "KATSOA" TELKKARIA NORMAALISTI, ILMAN ETTÄ MUUT HUOMAISIVAT PILVISSÄ LEIJUMISTA JA JÄLKEENPÄIN EN OSAA SANOA SARJASTA MITÄÄN. SAMATEN VOIN OLLA KIRJASTOSSA TUNIKAUSIA JA HUOMATA ETTÄ EN OLE EDENNYT YHTÄÄN. NYT ONGELMANI ON TODELLINEN, SILLÄ VIIME KERRALLA KUN KÄVIN ELOKUVISSA JA KAVERINI KESKUSTELIVAT SIITÄ, EN PYSTYNYT OSALLISTUMAAN OLLENKAAN KESKUSTELUUN KOSKA OLIN SULKEUTUNUT KOKONAAN POIS ELOKUVAN MAAILMASTA.
MIKÄ MINULLE ON TULLUT? MITEN VOIN MOTIVOIDA ITSENI OPISKELEMAAN JÄLLEEN TAAS TEHOKKAASTI? HAAVEILEMINEN RYTMITTÄÄ ELÄMÄÄNI KAIKKIALLA KOULUSSA, VAPAA-AJALLA, LENKEILLÄ JA KOKO MUU MAAILMA JÄÄ KIRJAIMELLISESTI POIS! minua ei todellakaan rutmitä tv, tietokone tai muu "juttu", en vai todellakaan pysty kokoamaan itseäni ja keskittymään mihinkään?
PS:lukion jälkeen minulla oli pieni burn out, mutta luulin vuoden työskentelemisen ja tauon pitämisen helpottaneen elämääni, nyt olen aivan henkisesti hajalla ongelmani suhteen?
Ongelmani on KESKITTYMINEN/HAAVEILEMINEN. Peruskoulussa olin täyden kympin oppilas ja lukeminen ei ollut ongelma minulle. Lukioon mentäessä ajatukset alkoivat pyöriä muualla, mutta opiskelu sujui vielä melko mallikaasti. Ylioppilaskirjoituksissa floppasin totaalisesti arvosanojen suhteen, mutta lakki tuli silti. Haluaisin kovasti opiskelemaan ERÄÄSEEN NIMELTÄ MAINITSEMATTOMAAN TIEDEKUNTAAN, joka on ollut unelma pienestä saakka.
HAVAHDUIN NYT TODELLISUUTEEN, SILLÄ TAJUSIN VIIME PÄÄSYKOKEISSAKIN ETTÄ HAAVEILIN KOKEEN TEKEMISEEN SIJASTA. HAAVEILEMINEN RYTMITTÄÄ ELÄMÄÄNI. VOIN "KATSOA" TELKKARIA NORMAALISTI, ILMAN ETTÄ MUUT HUOMAISIVAT PILVISSÄ LEIJUMISTA JA JÄLKEENPÄIN EN OSAA SANOA SARJASTA MITÄÄN. SAMATEN VOIN OLLA KIRJASTOSSA TUNIKAUSIA JA HUOMATA ETTÄ EN OLE EDENNYT YHTÄÄN. NYT ONGELMANI ON TODELLINEN, SILLÄ VIIME KERRALLA KUN KÄVIN ELOKUVISSA JA KAVERINI KESKUSTELIVAT SIITÄ, EN PYSTYNYT OSALLISTUMAAN OLLENKAAN KESKUSTELUUN KOSKA OLIN SULKEUTUNUT KOKONAAN POIS ELOKUVAN MAAILMASTA.
MIKÄ MINULLE ON TULLUT? MITEN VOIN MOTIVOIDA ITSENI OPISKELEMAAN JÄLLEEN TAAS TEHOKKAASTI? HAAVEILEMINEN RYTMITTÄÄ ELÄMÄÄNI KAIKKIALLA KOULUSSA, VAPAA-AJALLA, LENKEILLÄ JA KOKO MUU MAAILMA JÄÄ KIRJAIMELLISESTI POIS! minua ei todellakaan rutmitä tv, tietokone tai muu "juttu", en vai todellakaan pysty kokoamaan itseäni ja keskittymään mihinkään?
PS:lukion jälkeen minulla oli pieni burn out, mutta luulin vuoden työskentelemisen ja tauon pitämisen helpottaneen elämääni, nyt olen aivan henkisesti hajalla ongelmani suhteen?
Vastaukset 2
Vanhimmat
En viitsinyt lukea, kun "huudat" puolet tekstistä. Luepa vähän niitä netiketin sääntöjä.
Tosiaan niin kuin toinenkin vastaaja mainitsi, käpsillä kirjoitettu teksti ei innosta lukemaan. Vastoin tapojani, luin kuitenkin.
Monelle nuorelle on psykologin/psykiatrin puoleen kääntyminen iso kynnys sillä heillä uskotaan käyvän sairaat ihmiset. Tosiasiassa vaikkapa juuri Sinun olisi hyvä kääntyä heidän puoleensa. Opintopsykologit auttavat keskittymään ja antavat vinkkejä muutenkin opiskeluun. Yksi, tai kaksikin, käyntiä voi riittää saamaan taas opiskelun punaisesta langasta kiinni. Rohkeasti vaan. Tsemppiä.