...mä haluan vaan sanoa teille kaikki onnelliset koiranomistajat että iloitkaa niistä koiristanne nyt kun ne teillä viellä on... mulla ei oo... se kuoli yhdeksän vuotis päivänään tässä about kuukausi sitten! tsemppiä!
surulla...
Suruvaippa
3354
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Otan osaa.Itsellä lähti viime syksynä vanha ystävä, 13-vuotias collie. Vaikka ikää oli, siitä huolimatta äkkinäinen lähtö tuli yllätyksenä. Otettiin kyllä uusi vesseli tilalle, mutta koira on yksilö, entistä ei voi uudella korvata. Ilman koiraakaan ei tosin osaa enää olla. Kyllä se siitä helpottaa, tosin vain hiljalleen.
..Elämäntilanteesi sen sallii, niin ota ihmeessä itsellesi uusi pentu :)
Muutenkin mielestäni on hyvä ottaa toinen koiran vanhuksen kaveriksi. Kun vanhukselle sitten aikanaan loppu tulee, ei suru ole "niin" kovaa, kun on se toinen koiran oloa lievittämässä.
Koirasta luopuminen on kamalaa. Oma sakemannini nukutettiin ikiuneen elokuussa melkein 15 vuoden iässä. Uuden pennun piti tulla taloon vasta keväällä, mutta 4 viikkoa ilman koiraa riitti ja aloimme etsiä uutta pentua. Uusi pentu, great japanese dog, tuli kotiin joulun jälkeen. "Pikku" pentu ei ole millään tavalla korvannut vanhaa koiraamme, ei tullut sen paikalle, mutta omalla suloisuudellaan ja eloisuudellaan se on pitänyt huolen surun siirtymisestä taka-alalle. Toista kertaa en jää ilman koiraa. Tälle koiralle otamme "tyttökaverin" tulevana kesänä ja sitten aikanaan jätämme kai oman pennunkin vielä kolmanneksi...
... koiran arvon käsittää lopullisesti vasta sitten kun sen menettää.