uusperheen asioista. Olisi kiva saada vertaistukea, purkaa tunteitaan yms.
Asiantuntijathan sanovat, että tunneside miehen lapsiin ei synny hetkessä (jos syntyy ollenkaan) ja että lapset ovat periaatteessa vain ylimääräinen rasite uusperheen äidille. Varsinkin, jos omia lapsia ei ole tai he ovat jo isompia. Joutuu uudelleen pyörittämään lapsiperheen arkea jne.
Itse tunnen ärsytystä miehen lapsia kohtaan, enkä voi sille mitään. En kuitenkaan halua kuulla: "Miksi otit lapsellisen miehen" tms. Mieheni on ihana ja haluan olla hänen kanssaan. En vain voi rakastaa hänen lapsiaan!
Minulla ei ole mitään mieheni exää vastaan, eikä minua häiritse, olenko ykkönen vai kakkonen -jutut. Tiedän, että merkitsen miehelleni yhtä paljon, kun hän merkitsee minulle.
Joskus tuntuu vain, että räjähdän ärsytyksestä, kun kaksi minulle täysin "turhaa" (rumasti sanottu, tiedän) ipanaa tulee kotiini viikonlopuksi. Kuka ymmärtäisi tunteitani?
Asiantuntijathan sanovat, että tunneside miehen lapsiin ei synny hetkessä (jos syntyy ollenkaan) ja että lapset ovat periaatteessa vain ylimääräinen rasite uusperheen äidille. Varsinkin, jos omia lapsia ei ole tai he ovat jo isompia. Joutuu uudelleen pyörittämään lapsiperheen arkea jne.
Itse tunnen ärsytystä miehen lapsia kohtaan, enkä voi sille mitään. En kuitenkaan halua kuulla: "Miksi otit lapsellisen miehen" tms. Mieheni on ihana ja haluan olla hänen kanssaan. En vain voi rakastaa hänen lapsiaan!
Minulla ei ole mitään mieheni exää vastaan, eikä minua häiritse, olenko ykkönen vai kakkonen -jutut. Tiedän, että merkitsen miehelleni yhtä paljon, kun hän merkitsee minulle.
Joskus tuntuu vain, että räjähdän ärsytyksestä, kun kaksi minulle täysin "turhaa" (rumasti sanottu, tiedän) ipanaa tulee kotiini viikonlopuksi. Kuka ymmärtäisi tunteitani?
Vastaukset 23
Vanhimmat
Entäs ne uusperheet joissa on äiti lapsineen ja uusi mies? Tuntevatko ne miehet ärsytystä lapsia kohtaan? He kuitenkin asuvat saman katon alla...
Ei kyllä sympatiaa oikein heru, itse olet valinnut isän mieheksesi. Ei niitä lapsia rakastaa tarvitse, mutta kannattaaa ehkä olla mainitsematta miehellesi että hänen elämänsä tärkeimmät (niin juuri, ne lapset ovat aina tärkeimmät) ihmiset ovat sinulle "täysin turhia"
asiasta. Ymmärrän äitien ja isien tunteita myös: tottakai omat lapset ovat tärkeitä ja rakkaita. Mutta mulle ne lapset eivät ole tärkeitä tai rakkaita sen enempää kuin muutkaan ihmiset maailmassa....
ap.
jos ei tärkeitä eikä rakkaita ihmisiä ole. No eivätpä ihmiset sinustakaan niin ajattele.
tiedä mitään!
oma lapseni, siskoni, äitini ja isäni ja TOTTAKAI oma mieheni! Mieheni lapset eivät vedä vertoja heille...... valitettavasti....
ap.
aikanaan teki lapsen exän mielipuolisesta painostuksesta. Sanoo nyt, että se oli hänen elämänsä suurin virhe. Hoitaa lapsen hyvin ja velvollisuudentuntoisesti, mutta katuu myöntyneensä naisen kiristykseen.
Tätä sinun saattaa olla vaikea ymmärtää. Lapset eivät siis kaikissa tapauksissa ja kaikille ihmisille ole tärkeimmät.
niin,silloin kun itse löysin palstan,koitin muutaman kerran kirjoitella saadakseni vertaistukea ns naamattomasti...mut ainakin suuriniirtein lynkattiin täällä.
Tiedän tunteen mistä kirjotit,itellä jo isompia lapsia,miehellä pieniä...aivan erilaisesta tapa ja kasvatuskulttuurista ollaan lasten äidin kanssa...(miehellä ja exällä juuri kasvatuksesta tms. riitaa)
En osaa olla mieheni lasten kanssa luontevasti,ainakaan omasta mielestäni...
En tiedä mitä teen kun he piirtelevät lattioihin,seiniin tai huonekaluihin...huudanko vai itkenkö,omani ei koskaan tehneet sellaisia...
Heillä on tapana ilmaista että eivät pidä ruuasta heittämällä se lattialle...joskus on päivänkin jauhelihakastikkeet olleet lattialla kun en tiedä mten reagoida kun ei ole ennen tarvinnut sellaisen asian kanssa olla...
Paljon muutakin,tässä vaan esmerkkejä...
Exän kanssa ei tulla toimeen,vuosia ollut jo kauheeta vääntämistä...
Mutta meidän on silti hyvä olla,rakastetaan mieheni kanssa toinen toistamme
Itselläni myös vaikeaa välissä kun mieheni lapset tekevät kaikkea sellaista mikä on minun kasvatusperiaatteita vastaan. On heitelty ruokaa lattialle ym. sairasta. Minä käskin mieheni opettaa lapset tavoille. Se itse siivosivat aiheuttamansa sotkun ja jos ruoka kerran heitettiin lattialle niin uutta en lautaselle pistänyt. Itselläni on senverta suuri kunnioitus ruokaa kohtaan että en voi ymmärtää miten lapsi on opetettu väheksymään tarjolla olevaa ruokaa. Minun lapseni kunnioittavat sitä, koska olen heille pienestä asti opettanut että se ei ole itsestäänselvyys.
Toki sain haukut ex-vaimon taholta että olin lapsia nälässä pitänyt mutta kysyin häneltä että hyväksyykö hän sellaista käytöstä ja ruuan poisheittämistä. Hänelle on kuulemma ihan sama, minun pitää kuulemma vaan pomppia lasten mielen mukaan. Sanoin hänelle että meidän talossa aikuiset määrää ja lapset tottelee. Oli hiljaa sen jälkeen siitä asiasta.
lapsia, syyttä syyttelemään. Jokainen pitää omiensa puolta. Kuin myös nämä nyksät, haukkuvat ja valittavat ensin miehen lapsia, ja sitten kehuvat omiaan, kuinkaihmia ne ovat! On hyvin tyhmää edes odottaa ertaistukea, jos heittää katkeruutensa toisten lapsiin. Heillä on oikeus olla omanlaisiaan isän luona, eikä muuttaa tapojaan sen mukaan mitä isän uusio haluaa. Siinä odotetaan myös uusiolta suunnnan muutosta, ja ymmärtämystä, että lapset ovat eläneet omalla tavallaan omassa kodissa, ja uusio omassa, ei kummankaan tarvi tapojaan muuttaa toistensa takia.
Just just, "täysin turhaa ipanaa tulee kotiin"!! Mitä muuta voit odottaa kun et osaa olla edes aikuinen, vaan ilkeä ihminen! Kyllä lapsilla on oikeus tulla isän kotiin, ilman että siellä odottaa katkera uusio joka pitää heitä turhina ipanoina. Olet todella säälittävä, toivon että lasten isä huomaa pian ja on isä paikallaan lapsilleen.
Eihän tuo alkuperäinen odottanutkaan ex-vaimoilta sitä vertaistukea vaan muilta uusperheellisiltä. You know, tämähän on uusperhepalsta. Et sinä löydä täältä "omiasi". Mene vittuilemaan tuonne yksinhuoltajien palstalle. Siellä löytyy sinun ajattelumaailmaan sopivia ihmisiä ja samassa tilanteessa olevia. Kommentoit ihan vääriin keskusteluihin.
Heillä usealla varmaan on omiakin eron jälkeen jääneitä.
Ei kai sitten ole niitä äitejä... heh...
sinun miestäsi ei kiinnosta tavata sinua, johtuu täysin sinusta. Ei kenestäkään meistä, eikä miehesi uudesta naisesta.
Ainoastaan sinusta. Heh.
kyllä mulla ainakin menee välillä hermot miehen lapseen mutta niin menee omaanikin.
häntä, vaikka kuinka yrittää, mutta en takasin huoli.
se Maire.
"Heillä on oikeus olla omanlaisiaan isän luona, eikä muuttaa tapojaan sen mukaan mitä isän uusio haluaa."
Minä asun mieheni kanssa yhteisessä omakotitalossa jossa omistussuhde 50/50.
Joten meillä isän lapset ovat velvoitettuja muuttamaan tapojansa jos siihen on tarvetta.
Olemme keskustelleet asiasta ja yhteinen päätös on se, että meillä sovitut säännöt ovat ja niistä pidetään kiinni.
Jos ex haluaa tehdä kolmelle lapselle eri ruokaa jotta kaikki saavat syödä mitä tykkää niin meille tullessa asia ole niin. On yksi ruoka joka tarjotaan ja jos ei kelpaa niin syöminen on vapaaehtoista.
nii ole syömättä, jos ei kelpaa!
tarkoitti. Aika turha kommentti sinulta
joku on allerginen, ajattelin jo kirjoittaessani että pitäisikö se mainita mutta ajattelin ettei kukaan tuollaista kommentoi.
Samoin meillä ei laiteta sellaisina lapsiviikonloppuina ruokia joista tiedetään että joku ei yksinkertaisesti pidä jostakin.
Mutta tavalliset kotiruuat täytyy kelvata. Huom, lasten äiti edelleen tekee usean ruokalajin miellyttääkseen lapsiaan ja se on hänen asiansa. Lapset ovat 17, 15 ja 10.
Ja jos mieheni haluaisi että jokainen lapsi saa aina herkkuruokaa niin mikään ei estä häntä valmistamasta vaikka kymmentä eri ruokaa. Mutta minä en keitä samaan aikaan yhdelle perunaa, toiselle riisiä ja kolmannelle makaroonia samalle ruualle!
Niin, siis itse olen sanonut miesystävilleni,(joita siis on eron jälkeen ollut 2 joista toinen nykyään avopuolisoni) että ei sinun tarvitse lapsiani rakastaa, mutta kunnioittaa ja välittää niinkuin läheisistä ihmisistä välitetään. Ja olla aikuinen heille. Nykyinen avopuolisoni kyllä rakastaa lapsiani ja on sen avoimesti kertonut.
Välttämättä en jaksaisi ymmärtää jos hän tulisi tänne valittamaan valintoja jota olen edellisessä elämässä tehnyt ja kokisi rasitteena elämäni tärkeimmät ihmiset.
Jos tilanne olisi samankaltanen kun sinulla, toivoisin kuitenkin aikuisuutta ja edes halua yrittää tutustua lapsiin, esim. yhteisiä retkiä tai normaalia arkea perheenä,isä,lapset ja sinä, ne viikonloput mitä teilläkin on ovat kuitenkin hyvin pieni osa elämäänne ja ennen kuin huomaatkaan lapset ovat niin vanhoja ne ovat jo lähteneet omilleen ja muistavat käydä jos muistavat. Uskoisin että isä haluaisi heidän muistavan ja toivottavsti sinä et vaikeuta asiaa.(Tiedän useamman nuoren aikuisen joka ei juuri uusiopuolison takia halua siellä enään käydä ja vanhempi kärsii kovin asiasta)
Eikö muihin ihmisiin noin yleensäkin voisi suhtautua ystävällisesti.Ja jos ymmärtää,että lapset ovat sinun kumppanillesi todella tärkeitä,eikö sitä asiaa voisi arvostaa ja joskus ehkä hiukan unohtaa se miltä vain minusta tässä tilanteessa tuntuu.Kuvitelkaa itsenne sen pienen lapsen asemaan,joka menee isälleen tunteakseen vaan olevansa se välttämätön paha.Hyvin surullista.
Olen ollut mieheni kanssa 10 v, hänellä on 12v lapsi ja meillä on 4 yhteistä lasta. Miehen tytär on ollut luonamme todella paljon myös niinä aikoina kun isänsä ei ole ollut kotona. En koskaan ole pystynyt välittämään hänestä, huolehdin kyllä lapsesta niin kuin olisin töissä lastenhoitajana, mutta siihen se on jäänyt. Pitkään koin itseni epänormaaliksi, tunnevammaiseksi yms. Mutta sitten kysyin mieheltäni, että miten hän jaksaisi naisen kanssa jolla on entuudestaan lapsia. Hän vastasi "Hyi hel...ti, en jaksaisi katella toisen kakaroita". Kuitenkin tuo sama mies on "vaatinut" minulta jo vuosia täydellistä suoriutumista keinoemon roolissa omaa tytärtään kohtaan. OUTOA VAI MITÄ?
juttu, ne pari viikonloppua kuukaudessa ovat minullekin raskaita. Tuntuu kuin olisi vieraana omassa kodissaan kun kaksi ylimääräistä astuu kuvaan. En pysty heistä pitämään isommin, miehen vuoksi yritän kuitenkin. Ne sotkevat ja huutavat, vanhempi toistaa äitinsä puheita minusta jne. Kuitenkin tämän kaiken kestämme, koska rakastamme niitä miehiämme, eikö vain! :)