Olen niin huolissani just 2 v jackrussellinterreristäni. Se on nyt puolen vuoden aikana puraissut 13 v poikani kolmea kaveria sormista ja kahta aikuista tuttavaamme myös sormista... ihan niin että verta on tullut.. Olen opettanut myös pojilleni nyt, että sanovat kavereilleen etteivät heti tarjoa kättä koiralle kun tulevat sisään. Nyt sekään ei enää auttanut, koira hyppäsi ja puraisi sormesta.
On myös vaikeaa olla se "pomo" koiran elämässä ja kouluttaa sitä, kun ei kuitenkaan ole silloin ollut läsnä kun tälläisiä on päässyt tapahtumaan.
Ehdottomasti olisin ottanut niskasta kiinni, alistanut ja komentanut ei, ei pure...
On myös vaikeaa olla se "pomo" koiran elämässä ja kouluttaa sitä, kun ei kuitenkaan ole silloin ollut läsnä kun tälläisiä on päässyt tapahtumaan.
Ehdottomasti olisin ottanut niskasta kiinni, alistanut ja komentanut ei, ei pure...
Vastaukset 5
Vanhimmat
terrieriä ei tarvitse komentaa, alistaa ja tarttua niskasta, JOS perusjohtajuus on kunnossa. teillä ei taida olla.
Kuulostaa pahasti siltä, että terrieri on ottanut vallan teidän perheestä. Se on kuitenkin epävarma itsestään, eikä sen kuuluu olla johtaja.
Ehdottaisin nyt tilanteeseen todellista paneutumista, rauhoittamalla ympäristön, olla huomioimatta koiraa, sitten kun pyydät sen luoksesi, olet sille hellä ja palkiset hyvästä käytöksestä ja tottelevaisuudesta. Älä helli koiraa yhtään kertaa ilman aihetta. Näytä koiralle, että sinä olet sen pomo. Välttäkää tilanteita joissa koira pääsee puremaan vieraita, ennen kuin tilanne on tasaantunut, sitten totutelkaa pikkuhiljaa erittäin rauhallisin keinoin koira vieraisiin, esim. että vieras pyytää luokse ja tekemään jonkun tempun ja sitten vasta palkkio.
Terrieriä ei kyllä kouluteta väkivallalla, vaan erittäin johdonmukaisella ja rauhallisella käytöksellä. Vaikka se joskus rasittaisi itseäänkin, niin älä anna IKINÄ periksi, jos olet vaikka pyytänyt koirasi luoksesi eikä se tule, yleensäkin, mitä pyydät koiraltasi, vaadi sen tekevän sen. Kun saat koirasi tekemään pyytämäsi, muista aina palkita ja kehua koiraa.
Koiranne on hämillään ja stressaantunut varmastikin jostain, kun puree vieraita. Oletteko kasvattaneet sitä kovalla kädellä? Mikäli olette, yrittäkää vielä ihmeessa muuttaa toimintatapaanne ja pelastaa koira "luonnehäiriöltä".
On myös koiranomeja, joilta saa hyviä neuvoja, sekä Tuire Kaimion kirjat, jotka ehdottomasti suosittelen (melkein käsken!!) lukea kannesta kanteen, niitä on lasten tai nuortenkin kiva lukea, värikuvat ja selkeät tekstit jne.) Hän on eäinkouluttaja ja tietää paljon eläinten käytöksestä ja kommunikaatiosta koiran ja ihmisen välillä.
Nyt vain tuumasta toimeen, rakkautta ja rajoja koiralle niinkuin lapsillekin! :o) Koira voi hyvin, kun se tietää paikkansa, ja saa kehuja hyvästä käytöksestä omistajaltaan, ei siinä sen kummempaa.
Tsemppiä vaan kovasti ja kerrohan miten etenee!
...
Joskus kannattaa ihan oikeasti käydä paikan päällä. Se on ihan eri juttu kuin netti josta saa linkin.
Monet viivyttävät tuota mutta se kannattaa.
http://www.koiraneuvola.fi/
http://www.parsonrussellinterrierit.net/foorumi/viewtopic.php?f=22&t=191
että koiralla on oma paikka, johon esim. poikasi kavereineen eivät mene koiraa häiritsemään.
Lisäksi kun aloitatte uuden elämän harjoitukset, on tärkeää muistaa, että koiraltakaan ei voi odottaa kymppisuoritusta kaikenaikaa, on annettava lepotaukoja ja aikaa relata ja miettiä, ja tehdä niitä toistoja. Ja johdonmukaisuus on todella tärkeää. Kun koiralla on turvallinen olo, ja sillä on selvät säännöt, se ei saa pomotella, ja sillä on paikka missä olla, ja tietysti seuraa ja perusasiat kunnossa, ei voi pahasti mennä pieleen.
Minäkin lämpimästi suosittelen jotain koiraihmistä avuksi, tulee kalliimmaksi hinnaksi, jos koira kokonaan menettää malttinsa ja jotain todella vakavaa pääsee tapahtumaan, lapsi esim. loukkaantuu pahemmin ja koiraraukkakin saattaa kaiken seurauksena päästä piikille. Tässä nyt vain liioiteltuna ääriesimerkkejä, jotka ovat kuitenkin täysin mahdollisia, koirannekin on jo todella montaa ihmistä purrut!!!
Eli tsemppiä siis. Ja terrierit on tosi herkkiä koiria muuten, ainakin mun koira. Sillä on tapana repiä ja raadella kaikki elut ja kepit tuhannen palasiksi ja sen leikit on tosi rajujakin tottumattoman mielestä, ja sitten se on niin hellyydenkipeä ja viisas ja lohduttaa selvästi kun itsellä joskus suru puserossa, tulee luokse ja katsoo silmiin... Toivottavasti teilläkin tilanne rauhoittuu ja saatte hyvän kontaktin ihanaan russeliinne, vaativa mutta mitä mainion rotu ja aivan ihana ystävä, joka ei jätä