Näitä palstoja kun lukee niin väkisinkin saa sellaisen kuvan että yksin lapsiaan kasvattava ihminen on YLEENSÄ yhteiskunnan loinen,alinta kastia joka vaan elää tuilla ja tekee lapsistansa syyn höylätä toisen vanhemman rahapussia...Kirjaimet yh kuulostaakin pahalta...
Olishan se ideaalitilanne jos perheessä olis molemmat vanhemmat, mut aina ei käy kuten toivotaan. Vanhemmat eroaa, kuka mistäkin syystä, mut ei se vanhemmuus siihen sais loppua kummaltakaan. Ei se lopu siltä vanhemmalta joka lapsen/lastensa kanssa yksin jää. Päinvastoin. Siinä vaiheessa vanhemmasta tulee sekä isä että äiti.
Kun ajattelee mikä homma on kasvattaa lapsia yksin niin aikamoisia voimavaroja se ihmiseltä vaatii. Lapset valvottaa, aamulla töihin, töiden jälkeen lapsi hoidosta, kauppaan, porukalle sapuskaa, pyykkiä, tiskiä. Jos lapsi on isompi niin harrastuksiin kuskausta ym ym. Siinä meinaa vuorokaudesta tunnit loppua kesken....
Yksinhuoltajien lapsista harvemmin tulee uusavuttomia. He kun oppivat osallistumaan perheen toimiin pienestä pitäen. Oppivat ymmärtämään että raha voi olla joskus aika tiukalla ja että kaikki ei tuu valmiina nenän eteen.
Arjen pyöritys vaatii paljon ja joskus yh:kin tarvii pientä jäähyä ja omaa aikaa. Siinä se toinen osapuoli voi tehdä kiusaa niin paljon kuin sielu sietää. Tapaamiset ei suju sovitulla tavalla milloin minkäkin syyn varjolla. Koskaan ei voi suunnitella mitään omaa, koska ei voi olla varma onnistuuko se vai ei. Pikkuhiljaa sitä turhautuu siihen pelleilyyn, etävanhemmalla kun tuntuu olevan pelkkiä oikeuksia ilman velvollisuuksia, lähivanhemmalla velvollisuuksia ilman oikeuksia. Siinä vaiheessa kun lähivanhempi suuttuu niin siitä tehdään ihminen, joka katkeruuttaan vaan tekee kaikesta niin vaikeeta.
Mä en koe olevani huono ihminen vaan siksi että kasvatan kahta lasta yksin. Mä pidän itseäni lähinnä selviytyjänä, joka tulee huomattavasti paremmin toimeen yksin kuin huonon kumppanin kanssa. Kun vielä kävi niin että isät ei ole lastensa kanssa missään tekemisissä niin olen oikeastaan ihan tyytyväinen... voimavaroja on enemmän käytettävissä lasten kanssa kanssa olemiseen, eikä tarvi tuhlata niitä turhaan tappelemiseen...
Olishan se ideaalitilanne jos perheessä olis molemmat vanhemmat, mut aina ei käy kuten toivotaan. Vanhemmat eroaa, kuka mistäkin syystä, mut ei se vanhemmuus siihen sais loppua kummaltakaan. Ei se lopu siltä vanhemmalta joka lapsen/lastensa kanssa yksin jää. Päinvastoin. Siinä vaiheessa vanhemmasta tulee sekä isä että äiti.
Kun ajattelee mikä homma on kasvattaa lapsia yksin niin aikamoisia voimavaroja se ihmiseltä vaatii. Lapset valvottaa, aamulla töihin, töiden jälkeen lapsi hoidosta, kauppaan, porukalle sapuskaa, pyykkiä, tiskiä. Jos lapsi on isompi niin harrastuksiin kuskausta ym ym. Siinä meinaa vuorokaudesta tunnit loppua kesken....
Yksinhuoltajien lapsista harvemmin tulee uusavuttomia. He kun oppivat osallistumaan perheen toimiin pienestä pitäen. Oppivat ymmärtämään että raha voi olla joskus aika tiukalla ja että kaikki ei tuu valmiina nenän eteen.
Arjen pyöritys vaatii paljon ja joskus yh:kin tarvii pientä jäähyä ja omaa aikaa. Siinä se toinen osapuoli voi tehdä kiusaa niin paljon kuin sielu sietää. Tapaamiset ei suju sovitulla tavalla milloin minkäkin syyn varjolla. Koskaan ei voi suunnitella mitään omaa, koska ei voi olla varma onnistuuko se vai ei. Pikkuhiljaa sitä turhautuu siihen pelleilyyn, etävanhemmalla kun tuntuu olevan pelkkiä oikeuksia ilman velvollisuuksia, lähivanhemmalla velvollisuuksia ilman oikeuksia. Siinä vaiheessa kun lähivanhempi suuttuu niin siitä tehdään ihminen, joka katkeruuttaan vaan tekee kaikesta niin vaikeeta.
Mä en koe olevani huono ihminen vaan siksi että kasvatan kahta lasta yksin. Mä pidän itseäni lähinnä selviytyjänä, joka tulee huomattavasti paremmin toimeen yksin kuin huonon kumppanin kanssa. Kun vielä kävi niin että isät ei ole lastensa kanssa missään tekemisissä niin olen oikeastaan ihan tyytyväinen... voimavaroja on enemmän käytettävissä lasten kanssa kanssa olemiseen, eikä tarvi tuhlata niitä turhaan tappelemiseen...
Vastaukset 17
Vanhimmat
niin kauan kun eroperheen isällä ei ole sitä uutta suhdetta, niin kauan toimii hyvin lasten tappaminen, että exän kanssa yhteisten asioiden pohtiminen ja puheyhteus toimii.
Mutta kun mies löytää uuden naisen, niin senjälkeen kaikki luisuu käsistä vauhdilla. Ei enää lapset näe isää, ei saa tulla isän luo, ex vaimolle ei saa soittaa, ja jos exä soittaa hän häiriköi.. ym..
Tilanne muuttuu täysin päinvastaiseksi kuin ennen tätä uutta naista. Jos ihminen on niin katkera ja mustasukkainen toisen ihmisen menneisyydestä, niin miksi ihmeessä pitää ahtautua sellaisen ihmisen kanssa yhteen,jolla on sitä menneisyyttä. Ei lapsia heitetä pois koskaan.
Luulisi miehenkin heräävän huomaamaan, mikä on uuden naisensa päämäärä. Tajuaisi ajoissa, ennenkuin on myöhäistä, ja lapset ovat todella miehelle menneisyyttä.
yhden aikuisen perheeseen menee enemmän yhteiskunnan tukia, esim lapsilisän yksinhuoltajakorotus.
Vastuuta tarvitsee kantaa niiden jotka lapsia tekee. Yhteiskunnan rahat eivät ole pohjattomassa kaivossa ja niitä rahoja tarvitaan muuhunkin kuin lapsiperheisiin.
Jokainen voisi kantaa vastuunsa lapsia tehdessään että kuinka sitten jos tulee ero?
Suomessa käydään paljon huoltajuuskiistoja oikeutta myöten ja niissä on eräs yhteinen piirre jota useinmiten naiset harjoittavat. Halutaan saada tapaamiset minimiksi koska sillä on vaikutus elatusmaksujen suuruuteen. No joka toinen vkl sieltä oikeudesta usein tuleekin.
Siitä seuraa se, että toinen vanhempi vieraantuu lapsesta ja tipahtaa lapsen arjesta täysin pois. Sitten toisaalla vingutaan suureen ääneen kun tapaamiset eivät toteudukaan edes se joka toinen vkl.
Kyllä se niin on että etälle on sälytetty enemmänkin velvollisuuksia kuin oikeuksia. Elatusmaksut ovat etän velvollisuus ja lähin oikeus. Turhaa selittää muuta. Ja lähillä on tietenkin velvollisuus lähinä hoitaa lapsen asiat.
"Mutta kun mies löytää uuden naisen, niin senjälkeen kaikki luisuu käsistä vauhdilla. Ei enää lapset näe isää, ei saa tulla isän luo, ex vaimolle ei saa soittaa, ja jos exä soittaa hän häiriköi.. ym.. "
Kummallinen kannanotto, pitäisikö etä-isän elää lasten ehdoilla ilman uutta suhdetta kun lapset ovat vain 4vrk/kk isällä?
Ei todellakaan voi olla niin.
Etukäteen lapsia tehdessä asiasta voisi keskustella, varsinkin kun tiedetään että iso osa liitoista päätyy eroon.
Ei ole myöskään tavatonta sekään, että äiti yksin päättää että ehkäisy pettää ja lapsi tulee, mitenkäs tuon asian moraalinen puoli?
Kyllä, moni asia muuttui kun löysin naisen rinnalleni. Eromme jälkeen olin vuoden sinkkuna, lapset saivat käydä luonani vapaasti,pärjäsimme ilman sopimusta tapaamisista. Kun löysin elämänkumppanin ja muutin yhteen, alkoi ex-vaimon kiusanteko:uhkailu,kiristys,manipulointi,mustamaalaus. Lapsille ei ikinä sopinut tapaamiset, sopimuksen teko lv:n luona kesti puoli vuotta, elarit piti heti tarkistuttaa ja lapsilta alkoi tulla osta-osta-viestejä.
taas piti vetää nuo raha-asiat tähän.
sitä vain mietin,että kuin se on niin vaikeeta???
kaikenlaisia laskuja lankee maailman sivut.
meis naisis on semmonen vika,ett jotkut (en tietenkään minä..) heittäytyy mustikseks.
ja siitä alkaa ne ongelmat,kaikille.
ja mun kokemus tosta salaa hankkimisesta on,ett on niin helppo sanoo ettei sellasta oltu ees tekemässä.
sori..
on myös kylmän laskelmoivia akkoja ja ukkoja, jotka osaa ottaa hyödyt irti.
mut kaikkein eniten mä ihmettelen kuinka jotkut voi käyttää niin paljon energiaa toisen vihaamiseen,niin naiset kuin miehetkin.
elämä on niin paljon helpompaa ku hävittää mielestään epämukavat tekijät,järjellä.
vähä antaa ohjia löysemmälle,ni kummasti sujuu.
ainakin mulla.
"niin kauan toimii hyvin lasten tappaminen," On touhu rankakasi mennyt! Pitääkö ne tappaa jos ei yhteisymmärrykseen päästä?
Heille vaan on liikaa se, että joku pärjää yksin lasten kanssa. Ei sen kummempaa. Kun heillä itsellään ei ole mitään, niin toisillakaan ei saisi olla, siksi toisten yritys loukata,nousee niin vahvasti esille.
Kun kävi niin, että isät eivät halua olla tekemisissä... kumma juttu ja sinä olet vielä tyytyväinen. Älä ihmettele, mistä yh-vivahde tulee. Yli 90% on yhteishuoltajuus, jotkun telaketjut julistautuvat kaiken hoitavaksi yyhooksi ja syrjäyttävät toisen huoltajan.
No tuossahan oli malliesimerkki siitä miten kirjoittaa yh-äippäressukka!
Nimenomaan tuo ressukka -sana on tuollaisen säälinkerjäyksen tulos.
Siinä taas yksi yh-äippäressukka surkuttelee muka niin vaikeaa elämäänsä ja nostaa itseään korkealle jalustalle vaikka siihen ei ole pienintäkään syytä.
Luonnollisestihan tuo ja muut yh-äippäressukat kerjäävät sääliä täältä ja odottavat vastausviestejä toisilta yh-äippäressukoilta joissa voivotellaan heidän muka niin äärettömän kovaa kohtaloaan ja siiten kehutaan kuinka sinä olet selviytyjä ja miesten syytä tietenkin kaikki.
Hakemalla haetaan pakotietä siitä omantunnon tuskissa pyörimisestä jonka on mahdollisesti onkin itse aikaansaanut.
Omantunnon tuskia ja syyllisyyttähän potee yh-äippäressukka siitä että ehkä oman itsekkyytensä vuoksi hän on riistänyt lapsilta isän.
Luonnollisestihan se lapsen isä pitää saada syylliseksi kaikkeen ja näyttämään mahdollisimman epäkelvolta tai jopa vaaralliselta jotta yh-äippäressukka saisi itsensä näyttämään uhrilta ja sen myötä saisi hyväksynnän sille että lasten avulla hän voi kyykyttää sitä isää mielinmäärin.
Tuo yh-äippäressukoiden säälinkerjuu on niin surkuhupaisan läpinäkyvää että ei voi kuin ihmetellä että jos todellakin se yh-äippäressukan elämä on niin raskasta ja kurjaa ja samalla sen etäisän osa on kuin kukkakedolla tanssahtelemista vailla huolen häivää niin miksi ihmeessä se yh-äippäressukka ei sitten ehdota sille isälle että vaihdetaankin osia ja isästä tulisikin se lähi ja äiti pääsisi nauttimaan etän elämästään????
Kertokaapas yh-äippäressukat se???????????
huomaa selvästi. Miehet ei tälläistä kirjoita eikä pahemmin vastaille tälläisellä sävyllä... heh hauska.
isä ei sitä oikeasti halua - kunhan haluaa tehdä kiusaa ; ) no mistäs mä sen tietäisin, mutta luulen niin. Kun itse tarjosin tätä mahdollisuutta niin sen jälkeen olin itsekäs ihminen joka haluaa lapsesta eroon. Ja ehdotin tätä vain sen takia, että kyllästyin niihin jatkuviin uhkauksiin, että odotapas kun lapsi täyttää 12 vuotta niin...
Sama on tapaamisten kanssa, joka toinen viikonloppu on sovittu ja isä ei ota. Sitten valittaa kavereilleen kuinka minä olen kamala ihminen joka ei anna tavata lasta...
Eli siis turha ehdottaa, koska mies ei sitä oikeasti halua - ainakaan tämä minun entiseni.
Mahdoitko nyt itsekkin syyllistyä siihen, että muovaat yksinhuolajien arjen samaan muottiin.
Ei yksinhuotajuus ole mikään katastrofi, terveitä aikuisia on kautta aikojen kasvanut yhden vanhemman perheissä. Yksinhuolajuus ei myöskään ole mitenkään automaattisesti yksin kasvattamista, ympärillä on vanha tukiverkosto, jossa on annettu isälle tilaa.
Lasten kasvattaminen ei ole mitään salatiedettä, vaan asia, joka menee omalla painollaa, mikään kasvattaminen ei johda kaikkien ristiriitojen ratkaisuun vaikka kasvattajia olisi sekä isä, että äiti.
Kaikki lapset ei valvota, ei edes sairaina. Omaa työhönsä ja sen vaatimuksiin pystyy vaikuttamaan. Kaupassa käynnistäkkin tekee rutiinin ja sijoittaa, sen tiettyyn päivään, niin siellä ei tarvitse joka päivä ravata. Ruokaakin, kun tekee enemmän kerralla, siihenkään ei mene, joka päivä aikaa. Pyykit, koneeseen, kuivasrumpuun ja lapset hoitaa, ne sieltä kaappiin, huh huh, koko ruljanssiin menikö aikaan ehkä 5min. Perussiisteyden, kun pitää, niin ei tarvitse paljon siivoilla.
Mitä tulee lasten harrastuksiin, nehän ovat mitä otollisempia aikoja omaan aikaan(lenkki, kauppa, omat sosiaaliset suhteet)ja niissäkin säilyttää kohtuuden, eikä haali jokaiselle päivälle jotakin, niin jää juoutoaikaa niin äidille, kuin lapsillekkin.
Äiti ei myöskään sotke yksin, on kyseessä yhden tai kahden vanhemman perhe. Lapset on opettettava pienestä pitäen osallistumaan.
Mitä rahaan tulee, ei yksinhuoltajuus tarkoita sitä, että taloudellisesti on aina tiukkaa, eihän yksinhuoltajuus ole mitään muuta, kuin hiton huono tekosyy. Talousvaikeuksia on myön kahden vanhemman perheessä.
Miten vaativaa se oma arki on, ihan omissa käsissä ja omaa aikaa saa, kun sitä tarvitsee. Arki lasten kanssa on sitä omaa aikaa, elämää lasten kanssa. On paljon asioita, joista voi tingiä, että löytää aikaa itselleen. Ei sitä, omaa aikaa ole kahden vanhemmankaan perheessä. Moni on jopa sanotut, että ero on tuonut sitä omaa aikaa.
On kuitenkin pienenpi % niitä eroperheitä, joissa ei tapaamiset suju. On paljon isejä, jotka ovat hoivaavia ja osallistuvia. Myös kahden vanhemman perheessä esiintyy kiusaa ja ei voi suunnitella mitään omaa.
Itse en pidä itseäni arjen suurena selviytyjänä vaan ihan lasteni äitinä, joka on ylpeä itsestään, lapsistaa ja heidän isästä, joka omalta osaltaan antanut luonnettaan, niin kahdelle erinlaiselle lapselle.
vanhempaa. Joskus vain yksin on kaikki helpompaa, kun ei tarvi passata miestä. Jos joistain ei ole isäksi, niin sitten ei ole. Lapsien on josku parempi asua vain toisen kanssa, jos toinen ei välitä.
Yksinhuoltajuutta ei suunnitella, se vain sattuu jonkun kohdalle. Josku toista ei vain huvita perhe. Raskaamapaa se on tosin, jos lapset ovat pieniä, eikä toinen välitä lapsistaan, mutta ei niin etteikö siitä selviä. Helpompaa sillä mihellä on. Äidit kuitenkin on vahvoja ihmisiä ja ajattelevat aina ensin lapsiaan. Minulla oli helppoa sillon kun mies oli mukana, hän oli koti ihminen ja teimme kaiken aina yhdessä. Mutta silti halusi yksinäisen elämän. Kyllästyi meihin. Rahallisesti on tiukempaa, kun mieskään ei halua maksaa, ja sossusta saa sen pienimmän, mutta tingin itsestäni ja kuljen retkuissa. Joskus vaan tuntuu että miksi monet ovat niin kateellisia yh äideille. Ja toiset taas valmiita haukkumaan heidät alimapaa h....!
"Joskus vaan tuntuu että miksi monet ovat niin kateellisia yh äideille. Ja toiset taas valmiita haukkumaan heidät alimapaa h....! " Tämä on asia, jota en ihmettele yhtään, tietämättömyyttä ja aina, joku kuitenkin antaa näille asioille omat kasvonsa. Paljon olisi, myös yksihuoltaja äideillä peiliin katsomista.
Minulle saa ihan vapaasti olla kateellinen ja haukkua alimpaan h...., mutta se mikä enitinen saa näkemään punaista on, että taputetaan päähän ja voivotellaan, kuinka rankaa minulla on.
Lisäksi aika raivostuttavaa on, että vähätellään miehen tunteita ja tahtoa, olla isä lapselleen. Miten helppoa miehelle on, kun joutuu vieraantumaan lapsista, kun saattaa äiti tietoisesti provosoida tilanteen tähän pisteeseen, vaikka syyttää isää lastensa hylkäämisestä. Lapsilla ei välttämättä ole käytössään, kuin äidin näkemys asioista, isälle ei ole edes annettu mahdollisuutta, kertoa omasta tahdostaan tai tunteistaan.
Jos todella on yksinhuoltaja tulee leskeneläke tai elatusmaksut tarpeeseen.
Yhteishuoltajista lähit saavat kuitenkin samat edut vaikka on toinen huoltajakin tapaamassa lapsia ja puolittamassa kuluja sekä maksaa elatusmaksuja.
Todellisen yksinhuoltajan saamat elatusmaksut ovat kunnan maksamia ja jäävät lähes aina pienemmiksi kuin näiden ns. "yksinhuoltajien" jotka saavat suurempaa elaria entiseltä sekä muita kuluja kuoletettua entisen maksamina.
Ei ole ihme, että erot lisääntyvät, koska saadaan itselle parempi elintaso lapsen kustannuksella ja ollessaan nainen, ei tarvitse huolehtia huoltajuusasioista. Naiselle automaattisesti.
Ei siis ihme, että yh:aa halveksutaan koska nämä muka YH:t pilaavat todellisten yksinhuoltajien maineen.
Minä olen virallisesti yksinhuoltaja, mutta saan elatusmaksut (mitkä laitetaan lasten korkeakorkoiselle tilille heidän tulevaisuuttaan varten) lasten isältä ja lapset ovat isällään vähintään 10pv/kk.
Ystäväni on virallisesti yhteishuoltaja ja hänen lapsen isä ei ole ollut tekemisissä lapsensa kanssa pariin vuoteen ja elatusmaksut tulevat kunnalta.
Siis kumpiko meistä on mielestäsi todellinen yksinhuoltaja, minä joka olen sitä paperilla, vai ystävän joka on sitä käytännössä?
Jos sinusta tuntuu oma tilanne tuolta, että pilaat muiden maineen, niin tee asialle jotain. Miksi erosit, tai ylipäätään halusit lapsia? Kurjaa kun elämäsi menee tuon tilanteesi miettimiseen. Mutta tsemppiä, kyllä sinäkin siitä vielä nouset ja pääset jaloillesi. ;)))
On ollu mielenkiintoista lukea ihmisten mielipiteitä tästä asiasta. Ne jakautuu laidasta laitaan ja niin pitääkin. Mielipiteet on kuin p-reikiä, jokaisella omansa ja jokaiselle se oma on ihan yhtä tärkeä.
Kuitenkin tässä oli kyse lähinnä ihmisarvosta. Mä olen paljon muutakin kuin yksinhuoltaja. Äiti, nainen, ihminen ja tahtoisin että muhun suhtauduttaisiin myös niin. Sääli on sairautta, enkä todellakaan ole sitä kerjäämässä, päinvastoin, sääli saa mut toooodella vihaiseksi.
Joku tossa viestissään kommentoi mun sanomaa, että olen tyytyväinen että lasten isät eivät lapsiaan tapaa...Näin on. Siis mun itseni kannalta. Toki oon murheellinen kun isät eivät lapsiaan tapaa mut se ei ole mun valinta. Molemmilla on ollu lähes rajattomat mahdollisuudet olla lastensa kanssa tekemisissä. Olen sanonu että saavat tavata lapsiaan niin usein kuin haluavat kun vaan sopivat siitä vähän etukäteen että voin järjestää asian. Kummallakin kerralla se yhteydepito on vaan jääny kännissä soitteluun, haukkumiseen ja kaikkeen mahdolliseen kiusantekoon. Kun sit sanoin että ne jutut saa nyt loppua, niin yhteydepito loppui kokonaan.
Taustaa:
Vanhemman lapsen isä ei tahtonut mitään sopimuksia eikä oikeuksia, sanoi suoraan ettei kykene niitä koskaan noudattamaan.
Nuoremman kohdalla on yhteishuolto ja tapaamissopimukset tehty. Niitä ei noudatettu ja aikas monta kertaa annoin löysää ja ehdotin uuden, isälle helpomman sopimuksen tekoa, kun lapsi oli niin nuori, mut eipä kiinnostanu. Lastenvalvojakin yritti saada isää paikalle, mut lopulta sekin luovutti. Ei ketään voi pakottaa isäks.
Myöntää täytyy että nyt mun oma elämä on paljon helpompaa kun mun ei tarvi enää olla joka toinen pe ja la passissa, poika ja reissukassi valmiina ja odotella että mahtaako lasta kukaan hakea. Mun kyselyihin kun sain yleensä vastauksen että en tiedä, kun oon lähdössä ryyppään tms. Ei tarvi kuunnella haukkumista eikä uhkailua. Nyt saan suunnitella rauhassa omia juttuja viikonlopuiksi, jotka siis ei ole mitään kapakkajuttuja vaan ihan tavallista elämää, kyläilyjä ym.
Meitä ihmisiä on moneen junaan. On pissapäisiä yksilöitä molemmissa sukupuolissa varmasti ihan yhtä paljon, jotka ikävä kyllä ovat ottaneet elämäntehtehtäväkseen tehdä ex puolisonsa elämästä mahdollisimman hankalaa, omien lastensa kustannuksella. Näin ei sais olla, lapset kun ovat täysin syyttömiä omaan olemassaoloonsa...mut eipä heillä päätäntävaltaa ole aikuisten asioissa...
Hyvää talven odotusta kaikille tasapuolisesti :-)