viime lama

mutta sarjasta: Kaik on mänt, mittää ei jäänt.

Nyt vaihteeksi sivustakatsojan roolissa.

Viime laman aikana pidin tarkkaa huolta siitä, että perheellä olevan pankkivelan lyhennykset hoidettiin säntillisesti niin, ettei pankki saanut pienintäkään aiheen tynkää mihinkään huomautuksiin. Silti pankkihan on aina niskan päällä ja velallisella kylmä rinki ahterin alla. Saimme velat hoidetuksi pois silloisen laman aikana. Siinä vaiheessa laitoimme kiittimet ristiin.

Nyt olemme täysin velattomia, joten mikään pankki eikä mikään muukaan velkojataho (esim. osamaksukauppias) ei pääse meidän kimppumme saataviaan perimään. Siis ohje: Älä velkaannu, niin vouti pysyy loitolla!

Elämisessä yleensä olemme onnistuneet pitämään suun säkkiä myöten ja jopa kartuttamaan pieniä säästöjäkin vaatimattomasta tulotasostamme huolimatta. Tupakkaan meiltä ei mene rahaa lainkaan ja alkoholiinkin varsin rajallisesti. Ravintoloissa ei kannata käydä syömässä, vaan sapuskat kokataan kotona. Kaupassa vertaillaan hintoja. Inspiraatio-ostoksia ei tehdä. Osamaksulla ei ostella yhtään mitään. Pieni hinnan tinkiminen onnistuu joskus, ei aina. Autolla ajelun kilometrit pidetään kurissa kalliin bensan takia. Budjettimme on balanssissa.

ei ollut mitään vaikeuksia, otin jopa lainaa toistasataatuhatta yli kymmenen % (12% se oli muistaakseni)korolla , sitten kun pahin oli ohi ja laina oli sidottu peruskorkoon, ja peruskoro alko laskea myös lainani korko laski joten voin vain aina paremmin kun aikaa kului että ei pankkiromahdukset aina elämän loppua merkitse .

Velkaa silloin ja velkaa nyt, vaikka ei lamasta toiseen maksanmattomina roikkuvia velkoja olekaan.

Milläs köyhä ostaa ellei velalla, jos jotain kalliimpaa aikoo hankkia.

Velasta pääsee eroon myymällä omaisuutta jonka on velalla hankkinut, sellaisella periaattella en pelkää lamaa, koska ei se minun miettimiselläni miksikään muutu. Tulee vain unettomia öitä kun liikaa ajattelee.

Kuten entinen työnantajanikin sanoi; Ostetaan niin kauan kuin luottoa on jäljellä, myydään kun rahat ja luotto loppuvat.

Mikäs tässä, valmiissa mailmassa, tein aikanaan vakuutuksen jolla lainani korko ei nouse, yleisestä korkotason noususta riippumatta se on aina korkeintaan sopimuksessa ylärajaksi määrätty. Nukun yöni ihan rauhassa, vaikka USA;n lama vaikuttaa enemmän kuin EU; sisäiset asiat.

ei tosin omaisuuttakaan. Sen muistan, että työnantaja oli hieman tiukilla, ala kun liittyi rakentamiseen. Jouduttiin viikoksi tai pariksi pakkolomalle. Mutta ketään ei irtisanottu. Ja pakkolomat olivat vuorotellen, ei kaikki yhtä aikaa. Toiminta jatkui kuitenkin, ei pantu puljua kiinni. Ei taidettu vielä siihen aikaan antaa potkuja niin helposti kuin nykypäivinä! Mitään muuta seuraamusta ei silloin lamasta ollut! Nykyisin sillä firmalla pyyhkii hyvin! Itse olen jo eläkkeellä.

Selvisin vanhasta lamasta,tasan tarkkaan,miljoonan markan velloilla. Ulosottomies oli joka toinen päivä kylässä,kutsumatta. Haastemies vieraili oven takana kutakuinkin kerran viikossa.
Mielenterveys petti totaalisesti. Kaksi jaksoa hoidossa.Virallisesti oli pakko ottaa avioero,jotta säästyi ulosottomieheltä edes ruokaraha huusholliin.Lopulta järki voitti ja älysin viedä
velkapaperini tuomarille selviteltäviksi,koska mikään instanssi ei,loppujen lopuksikaan,ollut selvillä,KUKA OLI KENELLEKIN VELKAA JA KUINKAKIN PALJON. Kun Tuomari oli asioita pohtinut pari viikkoa,Hän soitti,josko minulta löytyisi 603 markkaa rahaa,niin EN OLISI ENÄÄ KENELLEKÄÄN VELKAA - LATIAKAAN.
Olin jälleen luotto ja työkelpoinen KANSALAINEN.
"siperia" opetti että mikään ei maailmassa ole niin kuin näyttää tai niin kuin herrat uskottelee asioitten olevan.
Nyt,kun jälleen kerran,oli luottoa tarjolla pilvin pimein, sanoin aina että ei tippaakaan yli kantokyvyn. Tiesin vanhastaan että kun velalla ostetaan Pörssiosakkeita,tai jos pätkätöissä olevien opisto-insinöörien ja sairaanhoitajien palkoilla,pankit luotoittavat 200 neliön tiili-omakotitaloja täysimääräisesti, on lama viiden vuoden sisällä varma asia. Näiltä velkavangeilta on ehditty nyhtämään koko palkat viiden-kymmenen vuoden ajan,pankeille korkoina. NYT JÄLLEEN romahdutetaan vakuusarvot. Jälleen kerran saavat raharikkaat,halvalla,kansalta omaisuutta,pakon edessä myytynä,hinnalla,minkä rahakas haluaa maksaa. Vanha totuus on osakemarkkinoilla että keinotekoisesti,mummojen eläkeeuroilla nostetut osakekurssit menee komeasti ylös-mutta vielä komeammin ne tulevat,tasaisin väliajoin,alas.Jälleen kerran joku nauraa tosi paskaisen naurun.

Kun oli pienestä aloittanut, eikä velanotto ollut tarpeellista, kuin asunnon hankkimiseen, niin hyvin on pärjätty.

Tuo silloinen velkamme v-74, olisi ollut 30.000,- mk, niin silloinen pankkimme, josta kysyimme ensin,epäsi sen. Onneksi oli toinenkin pankki, joka luotti meihin ja ei se silloisessakaan rahassa ollut mahdoton maksaa, koska molemmat olimme töissä.

Itse rakensimme hyvien ystävien (asiantuntijoiden) kanssa, eikä homevaurioita, kuten muitakaan ongelmia ole esiintynyt nytkään.

Tietenkin sisustus, siis kalusteet, ovat mitä ovat, sekalaista, mutta ei se meitä haittaa. Ja olisihan se mahdottomuus hankkia joku uudenaikainen vaatekerta, kun muut on, mitä on.

Ei nykyinen lama peloita. Asunto on ja ei velkaa, kohtuullinen eläke ja taidot tehdä kotiruokaa aivan kaupan tarvikkeilla, sillä ei ole omaa "perunamaata" viellä laitettu.

Onneksi ei enää ole velkaa, enkä myöskään ole toisten lainojen takaajana.
Selvitimme omat velat juuri laman kynnyksellä myymällä asuntomme ja muutimme pienempään. Korko oli tuolloin 13% hujakoilla.
Sekään ei auttanut kuin olimme kahden velan omavastuullisia takaajia. Velallisten asunnon arvo romahti, toinen perhe jäi työttömäksi ja toisen perheen mies ryhtyi ryyppäämään. Takaajan meille kaatui maksut ja jouduimme myymään oman asunnon selvitäksemme takausvastuista. Ei paljon naurattanut.
Omaa asuntoa ei ole vieläkään eikä enää tule ilman lottovoittoa.

Pehebudjettiamme lama ei heilauttanut.

Työssäni jouduin tekemään kipeitä ratkaisuja.

Hoitamani PK-yrityksen liikevaihto oli tietyn kestokulutushyödykkeen tuonnista riippuvainen ja kysynnän puolituttua oli ainoa mukautumiskeino irtisanomiset.

Markkinoinnista ja tuotesuunnittelusta puolet, tuotantopuolelta 1/3 väkeä ulos.

Toiminnan jatkuvuus tuli näin turvatuksi.
Nyt tuotanto pyörii huomattavasti laajemmissa puitteissa mutta työttömyyseläköityneenä en tunne tarkempia yksityiskohtia.

Nykyinen taantuma keljuttaa mutta ei aiheuta muutoksia elämäntavoissamme.

Perheen varallisuudesta on vuodessa kadonnut 6-numeroinen luku euroja mutta ei tässä ole realisointitarvettakaan.

Luottotappioita tuli kolmen vuoden aikana yli 600 tmk, mikä pienyrittäjälle oli iso raha. Oma raha ei riittänyt alkuunkaan, vaan kiinnitin velattoman talon ja sain lainan. Kotona välit kiristyivät, ennen meillä oli rahaa, enää ei ollut ja kaikki oli vaimoni mielestä minun syyni. Tuli ero, lisää maksettavaksi ja lisää velkaa.
Tein toistakymmentä vuotta yli 60 tuntisia työviikkoja ilman lomaa ja maksoin velat. Nyt olen ollut muutaman vuoden velaton ja uutta rahaakin on alkanut kertyä. Velaksi en ostaa mitään, kesällä ostin kalliinpuoleisen auton, tietystä käteisellä. Lisäksi olen myös pienimuotoisesti lapsiani taloudellisesti tuennut.
En kehu enkä valita, mutta kun työ vielä maistuu ja sitää riittää, niin miksi ei sitä tekisi. Ei ainakaan tule vapaa-ajan ongelmia.

vaikuta kun myönteisesti. Eläketulot ovat säännölliset, kilpailu kiristyy, tuotteiden ja palveluiden hinnat laskevat ja eläkeläisten ostovoima lisääntyy.

ole ollut velkoja eikä säästöjä. Ennen oli palkka, nyt eläke. Niiden asettamissa rajoissa olen pysynyt, ei ongelmia.