Elämästä on tullut kovin rankkaa. Kaikki johtuu lapsen syömisestä. Tai siitä, ettei lapsi syö. En jaksa enää, en yhtä ainutta kertaa, tehdä lapselleni ruokaa, ja heittää sitä sitten taas pian viemäriin. En jaksa pyyhkiä ruokaa pois tuhansista paikoista, jonne lapsi sitä sotkee taistellessaan syömistä vastaan: pöytään, lattiaan, syöttötuoliin, lappuun, leluihin, mattoon.. Olen niin loppu. En halua enää yhtään kertaa tätä. Jos näin tapahtuisikin joskus, mutta kun niin käy aina: aamupalalla, lounaalla, välipalalla, päivällisellä ja iltapalalla. Tahtoisin vain lähteä, jonnekin, missä saisi olla yksin. En saa apuakaan oikein mistään, koska kaikki ovat töissä päivisin. Iltaisin lapsen isä auttaa, mutta se ei riitä, koska oma paha oloni on jo niin paha.
tahdon jättää kaiken =(
hurter
192015
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 19
Vanhimmat
kun mitä tarjoat hänelle ruoka-aikoina?
miten paino on noussut?
Tarjoan maitoa neljä kertaa päivässä, joista yhden yöllä. Paino ei nouse, viime kuussa painoa ei oolut tullut käytännössä yhtään, muutaman kymmenen grammaa.
jossa lapsi pois pöydästä ja sitten lupaahan että soitat neuvolaan! :) saat ittelskin jelppiä okei? :)
kakatan :)
mitä nopeammin saat avun sen parempi. rohkeasti vain! :)
penskalle sen sapuskan siihen nenun eteen, joko syö ite tai syötät, miten teillä nyt sit tehdäänkin.
Mutta, heti kun se sotkeminen alkaa, ruoka ja muksu pois pöydästä mitään sanomatta ja sit alat tehdä ihan jotain muuta. Jos muksu pärähtää parkuun niin anna huutaa, vaikka 2 tuntia mutta teet sille selväks että NOIN EI TEHDÄ.
Joka ikinen kerta sama juttu, puhua pukahtamatta nostat mukulan, kipot ja kupit pois välittömästi pelleilyn alettua ja poistut vaikka imuroimaan olohuonetta.
Älä huuda äläkä näytä suuttumustas vaan jämptisti korjaat pois. Tenavas on nyt vaan päässy niskan päälle ton ruoka-asian kanssa ja sun kuuluu nyt ottaa paikkas takas. Äläkä tuputa sitä ruokaa, ei se nälkään kuole vaikka olis yhden päivänki syömättä sen pelleilyn takia. Mut ei makeeta välipalaakaan.
Kyllä se siitä, pitkäjänteisyys on valttia täskin asias.
Annat ruoan ja jos ei kelpaa niin ei sitten. Älä tuputa sen enempää tai itse stressaa. Lapsi syö kun on nälkä. Minkä ikäisestä lapsesta on kyse?? Jos hampaisiin tai korviin sattuu niin lapsi kieltäytyy helposti syömästä. Tarkistuta korvat ja tarkista itse mahdollisesti puhkeavat hampaat. Jos syömättömyys ei johdu kivusta niin sitten relax vaan....kyllä ne joskus syö.
Mut mihin asti senkin voi viedä, että jos ei kelpaa niin ei sitten.. Kun toisella ei kerran edes paino nouse =( Tuntuu, ettei hänellä oo koskaan nälkä.
Lapsi on siis 9 kk. Hampaita on pari, eikä ne ole se ongelma. Korvatkin pitäis olla terveet.
Miten sitä oikein vois rentoutua? Oikeesti, sanokaa, miten se onnistuis? TUntuu, etten todellakaan pysty siihen. Hermoilen, suren, itken, murehdin.. Oon vaan niin loppu.
Moi! Mulla on kanssa 9kk poika ja ruokailut ovat muuttuneet pelleilyiksi. Olisko jotain tähän ikään kuuluvaa, että ei malta syödä tms. Toivottavasti, koska ei tätä kyllä kauaa jaksaa kukaan. =) Tsemppiä!
Mulla on lähes 3vuotias poika joka on vasta nyt alkanut syömään paremmin. Ruokailut ovat olleen kanssa yhtä kamppailua ja mäkin tuputin aiemmin ruokaa koko ajan. Siitä johtuen 3v ei halua itse syödä sillä tottu että äiti kyllä laittaa safkaa suuhun. Nyt en enää ole stressaillu vaan jos ei syö niin ei syö. Mäkin ihmettelin kun saattoi mennä päiviä että poika eli vain pyhällä hengellä. Hän ei ikinä sano että on nälkä tai pyydä ruokaa.
Toinen lapsi on parempi syömään mutta puhkeavat hampaat aiheuttaa päivien syömättömyyttä. Poika nyt reilut 10kk.
Ei lasta voi väkisin syöttää. Siitä tulee vaan ahdistava tilanne lapselle ja jatkossa saattaa sen takia olla syömättä. Nyt tarjot ruoan ja jos se menee sotkemiseksi niin anna olla. Meillä vauva osaa jo puistella päätä että "ei enää" ja mä lopetan antamisen heti enkä edes yritä tuputtaa.
Kokeile nyt viikko alkuun, että alkaako ruoka menee paremmin jos ei tuputa. Jos lapsi ei syö sen jälkeenkään niin sitten otta yhteyttä lääkäriin ja tutkituta mistä asia voi johtua.Tsemppiä.
Oletko antanut lusikan lapselle käteen? Mun kummityttö kieltäytyi syömästä 9 kk ikäisenä. Joku fiksu ystävä antoi hänen äidilleen vinkin, että anna lusikka lapsen omaan käteen. Ja se tepsi. Lapsi söi, kunhan sai syödä itse, mutta muuten ei syönyt mitään. Sotkua tuli aluksi paljon, mutta 1v synttärikakkunsa neiti söi jo varsin siististi.
Tai jos lapsi ei ole koskaan syönyt lusikasta kunnolla mitään, tee ruoasta velliä ja syötä pullosta.
Ja se viimeinen keino: Jos ei mikään muu auta, niin lisää maidon määrää. Pitäähän lapsen jotain syödä, jotta kasvaisi. Soseita ja velliä kannattaa silti tarjota päivittäin, ei välttämättä viittä kertaa päivässä, mutta ainakin kerran tai pari. Lämmitä vain pieni määrä ruokaa kerralla, jotta ei mene iso annos hukkaan.
...kannattaa kokeilla tuota lusikan antamista. Se voi tehdä syömisestä lapselle kiinnostavampaa. Tiedän kyllä tuon tunteen, kun ruoka ei tunnu kelpaavan millään, sillä meillä oltiin aikoinaan samankaltaisessa tilanteessa. Syömiset päättyivät lopulta aina siihen, että siinä itki sekä lapsi että äiti... Minua auttoi suuresti, kun kävin neuvolassa keskustelemassa tilanteesta. Sain sieltä hyviä neuvoja sekä myös tarvitsemaani henkistä tukea. Meillä tilanne oli se, että mikään lusikalla annettava ei kelvannut alkuunkaan. Mutta jos tarjosin nökösinä, niin sitten kelpasi paremmin! Lopulta luovuin kokonaan soseiden syöttämisestä ja aloin tarjota ainoastaan sormiruokaa. Ja aloitin sellaisilla mauilla, jotka kelpasivat hyvin. Pikkuhiljaa syöminen lähti siitä sujumaan. Lapsi tykkäsi syödä itse ja paineet ruokailutilanteesta katosivat. Pikkuhiljaa sain lusikoitaviakin ruokia (kuten puurot) taas mukaan. Nyt pikkuisemme on vuoden vanha ja syömiset sujuvat melko helposti. Toki välillä on kausia, jolloin ruokaa menee vähemmän, mutta niinhän lapsilla normaalistikin on. Lapsemme syö itse sormin ruokansa ja siinä sivussa harjoitellaan lusikan käyttöä.
En tiedä oliko tästä nyt mitään apua, mutta et todellakaan ole ainoa, joka saa ruokailujen kanssa painiskella... Kannattaa pirauttaa sinne neuvolaan, sillä heiltä saa hyviä vinkkejä ja muutenkin apua. Tärkeintä olisi, että pystyisit itse ottamaan rennommin, jotta syömisistä ei tulisi niin ahdistavia tilanteita. Itse kun hermostut, niin lapsi hermostuu ja sitten siinä onkin kasassa äkkiä varsinainen oravanpyörä. Ja kannattaa kokeilla myös tuota, että tykkäisikö lapsi kenties syödä itse sormiruokana... Jaksamisia! Kyllä se tilanne jossain vaiheessa helpottaa ;)
hötkyile... oma poikani (yksi kolmesta) ei syönyt juuri mitään?? mutta aikamies siitä kasvoi ja "kyllä lapsi syö kun on nälkä" sanoi isomummo... usko pois
hätäsi ja turhautumisesi. sitä kun haluaa tarjota lapselle sitä parastaan ja onnistua vanhempana (mikä tietenkin noin pienen lapsen kanssa tarkoittaa lähinnä juuri perushoidon "onnistumista") niin eipä ihme että olet väsynyt ja tunnet voimattomuutta. oma lapseni syö hyvin joten suoraa vertaistukea en voi tässä asiassa antaa mutta tiedän monta samankaltaista lasta, et todellakaan ole ainoa. ensiksi, yritä saada itsesi "kuntoon". onko ketään joka voisi esim. yhden päivän hoitaa lasta? pääsit tekemään yksin jotain itselle mieluista, kokoaisit itseäsi. ota yhteyttä neuvolaan ja kerro reilusti että olet nyt räjähdyspisteessä, soita esim.paikallisen sairaalan lastenosastolle ja kysy vaikka lääkärintarkastuksen tarpeellisuutta (paljon nopeampi tie kuin odotella neuvolan ikätarkastuksia), mitä vaan ettet jää asiaa yksin kantamaan. vasta toiseksi tartu itse ongelmaan. mun mielestä nuo edellä annetut neuvot kuulosti hyvältä, lusikka omaan käteen, ruokailun rauhoittaminen pelkästään ruokailuksi jne. maitoa en lähtisi lisäämään ihan herkästi, se täyttää mahaa ja vie nälkää.. netti on taatusti pullollaan ohjeita tohonkin hommaan, kaikki inhimillinen on sallittua.
voimia, voimia, tulee sekin päivä jolloin lapsi syö. sinä kyllä pärjäät, sinä olet lapsesi paras hoitaja. syömättömyys ei johdu sinusta! me kaikki kipuillaan omien lastenhoidollisien pulmiemme kanssa, kuka enemmän kuka vähemmän.
Ihan ensimmäinen homma on, että yritä päästä esim. tunniksi pariksi ulos vaikka kävelylle kaikessa rauhassa. Anna vastuu hetkeksi miehellesi (tai jollekin muulle) ja lähde tuulettumaan. Pieni iltalenkki tekee ihmeitä! EN tiedä, kuinka vakava oma tilanteesi on, mutta hae myös muuta apua tarvittaessa, sillä omasta itsestäsi huolehtimalla jaksat myös tuota ruokakarusellia. Meillä oli muuten myös tuossa 9 kk:n iässä paastopäiviä. Samoin jos masussa on hiemankin epämukava olo (sopimaton ruoka, kakka tulossa tms.), ei tyttö taatusti syö, vaikka tavallisesti syö tosi hyvin. Niinä päivinä menee sitten maitoa. Meillä ei myöskään syö sellaisia ruokia, joita suolisto ei oikein kunnolla kestä (ei allergiaa, mutta todella herkkävatsainen tapaus), sekin voi selittää syömättömyyden joskus.
Kiitos kaikille ihanista ja kannustavista viesteistä ja neuvoista. Yritän nyt näillä eteenpäin. Oli kyllä ihanaa saada tukea täältä ja huomata, että muillakin on ollut tällaista, eikä kukaan tuominnut minua. Kiitos.
Googleta "lusikkalakko", saattaa löytyä ihan tutkimustietoakin asiasta. Ainakin viimeisimmässä kaks plus -lehdessä oli hiukan juttua aiheesta tuolla nimikkeellä. Ja muistaakseni nimenomaan tuon ikäisellä on tyypillistä oman tahdon ensimmäiset kokeilut -joista tuo lusikkalakko on yksi ilmenemismuoto.
Voimia sinulle täältäkin päin!
Meidän esikoinen ei syönyt, aloitti vasta noin 10-11 kuisena. Ensin söi leipää ja maissinaksuja ja sit pikkuhiljaa muutakin ruokaa, paloina keitettyä vihannesta, riisiä, makaronia tms. Ohitettiin totaalisesti soseet ym mössöt.
Paino nousi kokoajan, mutta just tuossa 8-9 kk:n iässä nousi vain 150g. Muistan, että mulla meinas mennä kans totaalisesti hermo syömättömyyteen, kun kaiken kukkuraks anoppi jakoi tosi "älykkäitä" neuvojaan (ruokiin olis pitänyt laittaa suolaa ja sokeria ja voita ja kermaa reippaasti...) Ei ruoan maku tökkinyt pojalla vaan ylipäätään nieleminen. Ainoa, mikä upposi, oli äidinmaito.
Vertaistuki oli tosi tärkeää juuri siinä vaiheessa, että tuntui että oikeasti hermo menee.
Muistan, kun neuvolassa sanoin, kun poika oli 7 kk, että poika ei syö, hoitaja sanoi, että lapsen pitäisi saada joka päivä lihaa tai kalaa, mietin mielessäni, että on se vissiin kerran elämässään syönyt kalaa... :))
Nyt tuo entinen syömälakkoilija on 2 vuotias iloinen ja terve pojanviikari, syö hyvin ja kasvaa :)
Minulle sanottiin neuvolasta syömättömyyteen, että ei sinänsä mitään hätää, kun rintamaito kelpaa. Lapsi saa äidinmaidosta edelleenkin tarpeelliset vitamiinit sun muut. Ainoastaan rautaa pitäisi jostakin pikkaisen saada. Meillä onneksi kelpasi leipä ja sämpylät hyvin, joten raudan saantikin oli turvattu.
On se jännä juttu, että jotkut lapset ei noille soseille ja sössöille lämpene ollenkaan... Aika vähän sitä mielestäni tuodaan esille esim. neuvolassa. Minäkin aikoinaan ajattelin, että meidän lapsi on varmaan ainut jolle ei soseet kelpaa. Toiset lapset kun tuntuivat syövän soseita purkkitolkulla siinä missä minä en saanut edes kahta lusikallista suusta alas... No, nyt meillä popsitaan kunnon palasina makaroonia, kurkkua, leipää, lihaa ja muuta ruokaa siinä missä toiset yökkäilevät pieniä murusia soseiden joukossa. Onneksi joku vaihe joskus on vastaavasti helpompi ;)