Nuorison asennevammako?

Teksti oli ainakin liian sekavaa minun luettavakseni. Hypit asiasta toiseen, eikä asian ytimestä saa kiinni.

Eihän ketään oikeastaan kiinnosta, ihmiset eivät halua ajatella asioita.

Ja minäkin olen jo ollut noin 6 vuotta hoidossa, eikä mitään ratkaisua näy. Kyllä tässä elämä alkaa väsyttämään kun pelkkää leikkimistä.
Niiden silmissä minun ongelma on se etten käy missään enkä tee mitään, enkä harrasta ihmissuhteita.

Itse nauran yleensä aina, kun kuulen tämän että nuorilla on asennevikaa, tai toinen koominen "Lapsia ei kasvateta kunnolla".


Ei sillä, kyllä ihan hyvään aiheeseen olet paneutunut, mutta se että joku nuori käyttäytyy erillailla, ei tarkoita että hän hoitoa tarvitsisi.
Kannattaa muistaa, että elämme tekniikan aikakautta ja teknologia on niin paljon edistynyttä. Kuten vanhat sanovat "ennen vanhaa oli toisin", se on totta niin oli, mutta veikkaisin että ajattelemattomuus ja mielensairaudet olivat läsnä. Nykyään niistä pääsee helpommin julkisuuteen.

Myös on totta, että on näitä aikapommeja...Ja on väärin, miten heitä leivotaan mediassa. Nykyaikaan vain koulusta & Vapaa-ajasta on leivottu semmosta "Oon vitun c00l" kilpailua, että jotkut yksilöt ei pysy perässä. Kaikki haluaa olla jotain ja koulussa varsinkin nuoret kun elävät semmosissa pienissä laumoissa, eivät saa olla omaitsensä ja ne jotka saavat, saattavat joutua painostukseen ja kiusaamiseen.

Jokainen ihminen on erillinen yksilö, jokainen reagoi tilanteeseen miten itselleen on opetettu. Ei vika ole kotikasvatuksessa niinkään, vaan ympäristö painostaa jokaista nuorta. Ja monesti miettinyt kun lukenut kommentteja ja kuullut "nuoret on vaan niin epäkypsiä ja kasvatettu huonosti", että kuinka helvetin huonosti tämän sanojalla menee elämässä, kun kehtaa moisella paskalla omaa itsetuntoaan kasvattaa.

Itse olen kanssa nuori, mutta en tunne tarvitsevani hoitoa tai lääkitystä. En ole joutunut koulukiusauksen uhriksi, kun peruskoulua suoritin ja osaan sanoa ei oikeeseen aikaan, en elä laumoissa, enkä jaksa kiinnostua muiden tekemisistä, eli elän omaa elämääni ja en ole muiden keskipiste. Eli muiden mielestä olen masentunut, varmasti mielenvikainen...Vaikka sitä en ole. En tunne, että minulla on tarvetta kun näen vanhemman ihmisen kaatuneena liukkaalla kelillä, että pitäisi viedä häneltä lompakko ja potkaista, tai muutakaan.