Tässä kun nyt eletään enemmän ja vähemmän keski-ikäisen immeisen elämää, niin tuli mieleen että kadutko mitään tekemääsi tai tekemättä jättämääsi asiaa?
Kadutko mitään?
Annakv
12711
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
No ainahan sitä jotain tekemättäkin on jäänyt mutta onhan tässä aikaa vielä itseään toteuttaa.
Eli eihän 40 vielä oo ikänä vanha.
pitkälle jo 6-kymppiä, ja ihan varmaan kadun joi-
takin asioita elämässäni. Myös kadun sitä, etten
ole ollut elämässäni tarpeeksi rohkea, vaan jät-
tänyt todellakin tekemättä jotain. Jotain sel-
laista, joka olisi tehtynä voinut tuoda elämääni
jotain hyvää.
Mutta elämä on.
kadun, sekä että . Mutta sehän todistaa sen, että olen elänyt ja edessä on vielä paljon elämää . Paljon tässä vielä ehtii, tehdä ja jättää tekemättä...
Kuuluu "taudinkuvaan", liian usein tulee päästeltyä suustansa sammakoita ja muita sisiliskoa isompia otuksia...;-)
Jos elämän suuria linjoja ajatellaan, niin en kadu, koska ei siitä ole mitään hyötyä, se ei johda mihinkään. Se taas ei tarkoita sitä, että elämässäni ei olisi ollut tapahtumia tai tekoja, jotka olisi voinut jättää tekemättä. Parhaani mukaan olen ainakin koittanut ottaa niistä opikseni...:-]
Ja syvästi!
Pitää olla luottamusta itseensä, että on tehnyt oikeita ratkaisuja elämässä, tai jättänyt tekemättä sen mihin rahkeet ei ole riittänyt. Jos jokin harmittaa kovasti, mikä estää tekemästä sen nyt?
Ennen kuin teen isoja päätöksiä, käyn mielessäni läpi kaiken uudestaan ja tavallaan jätän merkin. Joku juttu joka on ollut niin iso joka on vaikuttanut siihen päätökseen, ja sen merkin kohdalla mietin että tämä päätös on oikein näillä tuntemuksilla. Kun jälkeenpäin mietin teinkö oikein, (mikä on niin inhimillistä) palaan siihen merkkiin ja muistan tuon, että se on tehty silloisilla tuntemuksilla, enkä silloin ole voinut olla väärässä.
Olen tehnyt myös joskus huonoja ratkaisuja, mutta voisko olla niin että ihminen tarvitsee niitä kasvakseen?
Älä nukahda..
Mua aina harmittaa kun erossakin sanotaan että "17 vuotta yhdessä, ja kaikki valui hukkaan". Eihän siinä mikään hukkaan ole mennyt! Olet kasvanut ihmisenä, elänyt, yleensä myös ollut jonkun aikaa onnellinen.
Silloin harmittaa jos olen loukannut jotakuta. Ei auta kuin pyytää anteeksi ja koettaa olla tekemättä saman uudestaan. Ja välillä hävettää omat ylilyönnit, täällä varsinkin ;) yritän vaan niellä sen etten ole täydellinen. Matkalla kyllä ;))) nojoo, taidan kupsahtaa ennen sitä..
Olen jäänyt "yksin" 24-vuoden jälkeen. Pakostakin mietin, mitä tein väärin. Kadun tekemiäni virheitä, mutta en saa niitä tekemättömäksi. Kuinka kauan minun tulee katua ja surra tekemiäni virheitä. Haluaisin jo antaa itselleni anteeksi ja mennä elämässä eteenpäin. Helppoa se ei ole. Eläminen on raskasta. Jos kuvittelet, että helpottaa, kohta itku tulee taas.
Ajattelen itse ettei ero ole kenenkään syy, eikä varsinkin vain sinun syy. Vaikka sinä olisit tehnyt toisin, lopputulos olisi kuitenkin voinut olla sama, koska se toinenkin on vastuussa.
Ei ole mitään järkeä heittää elämänsä hukkaan ruoskimalla itsensä. Se ei auta sua pätkääkään, eikä sun tilannetta. Tiedän, helpommin sanottu kuin tehty...
Sekin pitää hyväksyä, että eron jälkeen on suruaika, olisi luonnotonta olla silloin iloinen ja onnessaan. Lohduttaako yhtään jos sanon että se menee ohi? Tuo on vain vaihe sun elämässä, vaihe jolloin kasvat ihmisenä.
Tekemiään (ihmisiä kun ollaan niin tehty on) virheitä miettiessä on hyvä muistaa myös se että virheistä oppii tai ainakin pitäs. Suru erosta kestää kaikilla meillä eri pituisen jakson. Raivon ja pettymyksen jälkeen surun tullessa ollaan jo hyvällä alulla. Välillä itkettää mutta ei enään joka päivä eikä edes viikko. Usko vaan kyllä elämä kantaa. Isoäidillä oli aikanaan tapana sanoa: Sen suurempaa taakkaa et saa kun kantaa jaksat. Se lause on antanut mulle voimia elon kuohuissa.
"Ostin" asunnon ja eron hetkellä myyntiin...velaksi meni 90 luvun lamaan koko vitun paketti.
Selvisin veloista noin 7v aikana joka melkoinen suorite puolen miljoonan talosta...laihduin 22kg
Jos alkaisi pohtimalla pohtia, varmasti löytyisi
asioita, joita voisi/pitäisikin katua..
Mutta, niille ei enää voi mitään, korkeintaan
ottaa opikseen; tai ainakin yrittää..
olisi voinut tehdä toisin...No tehty mikä tehty ei niitä liikaa pidä jäädä suremaan.Onhan tässä vielä 40vuotta aikaa korjata virheitä...