Mieheni oli jo kypsässä iässä, kun nuorin poikamme syntyi. Nyt eläkkeellä oleva isä on tullut ihan vauhkoksi.
Hän puuhailee pojan kanssa ihan kuin hän olisi vielä vauva. Pojalle tehdään voileivätkin valmiiksi. Minua ei päästetä keittiöön. Mies suunnittelee aina, mitä ruokaa tänään laitetaan.
Kuolemanpelkoko kummittelee takana vai mikä?
Hän puuhailee pojan kanssa ihan kuin hän olisi vielä vauva. Pojalle tehdään voileivätkin valmiiksi. Minua ei päästetä keittiöön. Mies suunnittelee aina, mitä ruokaa tänään laitetaan.
Kuolemanpelkoko kummittelee takana vai mikä?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Yleensä on toisinpäin, äiti hyysää enemmän.
Koskaan ei lapselleen anna liikaa huomiota jos se ei ole "sairasta".
Vanhemmat ovat lapsia varten eikä päinvastoin. Koko elämän.
Jotkut kilpailevat lastensa kanssa, mikä on väärin.
Elävät lastensa kautta, mikä on väärin.
Pitäisi elää omaa elämää lasten kanssa.
Miehesi käyttäytyminen poikaanna kohtaan ilmeisesti johtuu jonkinlaisesta ikäkriisistä, mutta kaikkien kannalta olisi välttämätöntä keskustella asiasta ja saada selvyys mistä todella on kysymys. Tuollainen käytös ei ole tervettä poikanne kehityksen ja itsenäistymisen kannalta eikä ole hyväksi parisuhteellennekaan.
Jos ei muu auta, ottakaa yhteys perheneuvolaan mitä pikimmin. Ettei pojastanne tule saamatonta peräkämarin poikaa, vaan omillaan pärjäävä aikuinen.
oikeasta asiast olet huolestunut, jos isä kuolee, poika kärsii enemmän kun ei ole pystynyt itsenäistymään.
niin monen isovanhemman lapsenlapset kärsivät, jos isovanhemmat ovat liian vaikuttavia lasten elämään,
mutta eihän sitä kuollut tiedä eikä kaikki edes elämässään tajua, tekevänsä todella väärin pientä kohtaan,
"sitten viimeisellä tuomiolla kyllä ymmärtää"
Olen ajatellut nyt kaikkia sodassa olleita miehiä, jotka riehuivat kännipäissään kotonaan. Vaimot olivat hellapoliiseja siihen aikaan, eivätkä päästäneet miehiään keittiöön eikä muihin "naisten töihin".
Olen kuullut monen ikätoverini kertovan, että äiti heillä hommasi vaatteet ja kaiken muun. Isästä ei ollut mihinkään.
Jos asia olikin niin, että miehet eivät kelvanneet keittiöön, vaatteitten ostoon ja lasten hoitoon. He tunsivat itsensä turhautuneiksi neljän seinän sisällä ja silloin alkoi valtataistelu.
Olen alkanut maalata. Silloin tunnen, että minustakin on johonkin, vaikken mikään mestarikokki olekaan. Kun maalaan tuoleja, tunnen että osaan minäkin miesten töitä. Mies on katsonut uusia harrastuksiani ihmeissään.