mä oon 18 wee tyttö ja oon suunnilleen koko elämäni tykänny koirista! oon halunnu omaa koiraa joskus enemmän, joskus vähemmän... pari kertaa on ollu tilaisuus saada oma koira, mutta en oo kuitenkaan halunnu (uskaltanu?) otaa.
oon hoitanu ala-asteella ja yläasteella paljon erilaisia koiria, joten kokemusta on. nyt on taas koirainnostus päässyt valloilleen, enkä tiedä mitä tehdä?!
tiedän että asun kotona ehkä vielä pari-kolme vuotta, mutta mitäs sitten? jos nyt otan oman koiran en tiedä onko minulla aikaa sille enää kun muutan pieneen opiskelija kämppään, ja tuskin koirallakaan siellä olisi hauskaa! toki koira voisi jäädä vanhempien luokse, mutta...
haluisin hoitaa muiden koiria, mutta miten niitä pääsee hoitamaan kun ei kellään tuttavalla ole koiraa?
siispä, kertokaa mulle mitä mun kannattaa tehdä?
oon hoitanu ala-asteella ja yläasteella paljon erilaisia koiria, joten kokemusta on. nyt on taas koirainnostus päässyt valloilleen, enkä tiedä mitä tehdä?!
tiedän että asun kotona ehkä vielä pari-kolme vuotta, mutta mitäs sitten? jos nyt otan oman koiran en tiedä onko minulla aikaa sille enää kun muutan pieneen opiskelija kämppään, ja tuskin koirallakaan siellä olisi hauskaa! toki koira voisi jäädä vanhempien luokse, mutta...
haluisin hoitaa muiden koiria, mutta miten niitä pääsee hoitamaan kun ei kellään tuttavalla ole koiraa?
siispä, kertokaa mulle mitä mun kannattaa tehdä?
Vastaukset 12
Vanhimmat
moi vaan!
Olen itsekin aika samanlaisessa tilanteessa kuin sinäkin. (olen myös 18-vee tyttö.)Olen sikäli onnellisessa asemassa, että olen saanut muutama vuosi sitten omistaa koiran, mutta tämä jouduttiin lopettamaan suht.ikävän tapauksen johdosta. =(
Olen salaa toivonut siitä lähtien, että tulisi hetki, jolloin saisin hankkia uuden koiraystävän. salaa siksi, koska isäni ei todellakaan haluaisi uutta koiraa, ja kun vielä asun kotona(välitkään ei oo parhaat maholliset).....kuitenkin olemme poikaystäväni kanssa puhuneet jo reilun vuoden koiran hankkimisesta ja nyt olisi ehkä jo kasvattajakin tiedossa..nyt vaan on tilanne se, että uskaltaakohan koiraa ottaa.
kyllähän se vähän pelottaa tulevaisuuden kannalta, minkähänlaiseen mökkiin tästä muutetaan jne. joo, nyt meni kyllä vähän oikean asian vierestä...
minunkaan tuttavistani harvalla on koira, ja jos on, asuvat sen verran kaukana, että harvoin pääsee tervehtimään....
kysymykseesi siitä, mitä pitäisi tehä, en oikeen osaa vastata..mitenkähän on näiden löytöeläinkotien kanssa, ottavatkohan ne vapaaehtoisia auttamaan..(edes siivouksessa, heh)???auttas varmaan siihen pahimpaan..=)
kertokaapas se, tietävät!!?!! =)
onnea kuitenkin sinulle koiran etsintään, oman tai hoidokin!! =)
No ihan varmasti eläinsuojeluyhdistykset ottavat vapaaehtoisia töihin, kissatalolla olen ollut itsekin joskus. Iloisia vaan ovat työvoimasta!
Oletteko ajatelleet käydä dogsitter- kurssia? Täysi- ikäiselle koiranhoitajalle olisi varmasti hommia! Meilläpäin ainakin ongelma on se, että suurin osa näistä on 12-15- vuotiaita tyttöjä ja niin nuorille en halua koiraani antaa. Kursseista saa tietoa 4h- yhdistyksiltä.
on asiat ton suhteen kunnossa.. olen 19-v pienen pennun omistaja ja asun yhdessä poikaystäväni kanssa... naapurustossamme asuu ainakin tusina saman ikäistä koiraa ja meidän ihmistenkin välille on syntynyt hyvä yhteistyö (autamme jos toinen tarvitsee dogisitteriä)...
Tsemppiä! asioilla on tapana järjestyä...
mä oon aina rakastanut koiria joten olihan minun hankittava koira kun muutin pois kotoa kun äiti ei antanut mun koiraa mukaan.
nyt olen onnellinen koiran ommistaja vaikka välillä v....ttaa kun ei minnekkään voi mennä kun on koira esim. ei pysty olemaan yks kaks pois yötä.
Jos asuisin ilman koiraa olisi elämäni kovin epäsäännöllistä ja yksinäistä. Koira tuo paljon vastuuta ja vaatii paljon huomiota. Mutta se antaa takaisin paljon rakkautta ja uskollisuutta.
Ennen kuin ottaa koiraa kannattaa tarkkaan miettiä rotua ja tutkia sen taustoja ettei tule mitään suuria yllätyksiä. netissä on monia hyviä testejä jotka auttavat valitsemaan oikeenlaista rotua sinun elämän tyyliisi sopivaksi
Kannattaa todella miettiä ennen kuin sen koiran hankkii, onko sille aikaa, rahaa ja pitkää pinnaa. Itse nautin 10 kuukautisen whippetin seurasta ja otan siitä myös vastuun. Koulusta heti kotiin, syön nopeasti ja lenkille... Kaikki ylimääräinen "luuhailu" kavereiden kanssa baareissa tai ostoksilla on jäänyt. Koiraa ei voi (tai saa) ottaa vain kotiin olemaan yksin. Pitää ottaa huomioon, että on todella erilaista hoitaa koiraa yksin kuin että koko perhe hoitaisi. Jos mm.tällaiset asiat on mietitty, niin eikun vaan... Saa paljon raitista ulkoilmaa ja uusia kavereita jne. Koirahan on mitä ihanin lemmikki, jos se on koulutettu (peruskoulutus) hyvin!
kun opiskelet päiväsi ovat pitkiä? älä ota nyt koiraa, jos tuntuu, että jätät sen vuoden päästä vanhempien hoitoon. Pentuna koira tarttee paljon aikaa ja vaivaa. Itselläni on shih tzu n. vuoden ikäinen, kun lähden opiskelemaan, otan sen tietenkin mukaani, ja pidän huolta että se saa riittävästi seuraa sittenkin.
Ei kannata edes harkita ottaa koiraa jos JOSKUS haluaa enemmän ja JOSKUS vähemmän ottaa koiran. Kyllä sitä pitää koko ajan haluta hankkia enemmän.
Siis jos ei koko ajan halua koiraa niin en usko että voi tulla hyväksi koiranomistajaksi.
Mutta tosi hyvä että kummiskin harkitsee koska niitä on sellaisia jotka ottaa koiran parin päivän harkinnan jälkeen.
Ymmärrän tilanteesi hyvin, vaikka ikää onkin jo paljon enemmän. Olen aina halunnut koiraa ja kotiin sellainen minun vuokseni otettiinkin. Siitä tuli kuitenkin äidin koira, koska vielä opiskelin. Joten jos haluat oman koiran, niin odota kunnes olet opiskelusi opiskellut ja sitten järjestä elämäsi niin, että koiralle on aikaa ja tilaa.
Se että välillä haluat koiraa ja välillä et, on ihan normaalia. Kuka järkevä ihminen koiraa ottaisi? Siitä on hirveästi vaivaa ja ajankulua ym, ym. Mutta hei! Noilla asioilla ei ole mitään merkitystä kun koira on kotona! Totta kai välillä epäilet ennenkuin koiran otat. Sitten kun se on sinulla et epäile enää mitään...
Kannattaa käydä dogsitter-kurssi, mulle se antoi mahdollisuuden hoitaa koiria, kun en vielä voi omaa ottaa. Asun kotona omaan kämppään ja vanhempien ristiksi en koiraa ota (he kuitenkin joutuisivat siitä huolehtimaan joskus). 3 vuotta sitten kävin dogsitter-kurssin ja sain melkein heti vakiohoitokoiria, joita hoidan vieläkin. Osaa näen pari kertaa vuodessa ja muutamaa useammin. Ne ovat mulle jo kuin omia koiria. Tämä on hyvä keino tutustua erilaisiin rotuihin ja näkee eri luonteisia koiria. Mulle on tullut valtavasti hyödyllistä kokemusta tulevan oman koiran hankintaa ajatellen. Itselläni oli muutama vuosi sitten koirakuume (ja vieläkin ajoittain) mutta hoitokoirat ovat siihen hyvä lääke! Ja varsinkin noin "vanhalle" dogsitterille löytyy varmasti töitä. Sain ensimmäisen hoitokoiran (saksanpaimenkoira) ikäni perusteella.
Toivottavasti löydät ongelmaasi ratkaisun :-)
oho, edellisestä viestistä jäi osa lauseesta pois. Toinen lause kuuluu näin: Asun vielä kotona, ei oo rahaa muuttaa omaan kämppään ja en aio ottaa koiraa kun se jäisi kuitenkin vanhempien vastuulle joskus.
otin oman koirani puolisen vuotta sitten, kun muutin omaan kämppään. Koirani on sheltti, hyvin on pärjännyt. Tosin, se oli jo 5kk vanha kun sen ostin, joten sisäsiistiksi sitä ei tarvinnut opettaa...
Mikäli et voi juuri nyt ottaa omaa koiraa, niin yksi erittäin hyvä tapa tutustua eri rotuisiin koiriin kädestä pitäen ja samalla auttaa on mennä ilmaistyöntekijäksi koirahoitolaan. Siellä tarvitaan aina apua ja samalla jos on hyvä hoitolanpitäjä joka tietää koirista niin saat varmasti paljon opetusta eri roduista ja pystyt paremmin päättämään tulevan rotusi. Ota vaikka yhteys Lemmikkien Lomakoti Candida's, Espoo. Suosittelen!