Ihanaa, olemme viimein saamassa koiranpennun. Nyt kiinnostaisi tietää miten pian pentukoiraa voi alkaa opettamaan olemaan yksin? Olemme työssäkäyviä ihmisiä joten koiran pitäisi oppia olemaan yksikseen päivisin. Eli miten olette selvinneet alusta, monella ei varmaankaan ole mahdollisuutta olla viikkoja pois töistä pennun totuttamisen takia (mukavaahan se varmasti olisi!)
:)
:)
Vastaukset 9
Vanhimmat
Totuttelu heti. Aluksi lyhyitä aikoja. Älä tule silloin takaisin kun pentu metelöi, muuten se luulee huutamisen tuovan sinut aina takaisin. Jos taipumusta huutamiseen, pienikin aika hiljaa ennen kuin palaan on edistystä. Totuttelu hyvä tehdä silloin kun pentu on väsynyt ja muutenkin käymässä nukkumaan. Näin se tottuu heti alussa olemaan levoissa teidän ollessanne pitempääkin poissa.
Nyt kun viikonloppu on tulossa on hyvä aloitta yksinolon opettaminen. Eli; Jätä pentu yksin aluksi vaikka 15 min ja mene sitten takas sisälle jos pentu nukkuu niin älä tee kotiin tulostas shouta... Lisää pikkuhiljaa aikaa eli tee sitä pitkin viikonloppua.Jätä pennulle leluja joilla se voi puuhailla ja radio auki niin ei tunne itseään niin yksinäiseksi.Kun menet sisään niin muista kehua ja helliä paljon kun pentu tulee innoissaan luoksesi.Tee niin vaikka sisällä olisi pissat tai kakat pitkin lattioita.Joku makuualusta olisi myös hyvä ,sellainen mieluiten jossa olis sun hajua esim.vanha paita tai muu sellainen.
Kärsivällisyyttä ja onnellista loppuelämää sulle ja koiralles.Onnittelut myös uuden perheenjäsenen johdosta
älä tee kotiintulosta suurta numeroa, muuten saat halailla koiraasi vielä 5 vuoden kuluttua, kun tulet kotiin...
on siinä että koiraa "täytyy" halailla vielä aikuisenakin? Minusta ainakin on ihanaa tulla kotiin kun pieni karvaturriainen on iloisena vastassa!
vaan että osaisittekos vielä arvioida miten kauan kahdeksanviikkoisen pennun totuttelu vie aikaa, eli miten pian voidaan kokeilla kuuden tunnin yksinoloa, siis noin suunnilleen?
Kiitoksia paljon vinkeistä kaikille vastanneille!
Se on ihan koirakohtaista...jos pentu nostaa hirveän metelin tai tuhoaa paikkoja tms. joka kerta kun häviätte näkyvistä, niin totutteluun voi mennä aikaa..meillä pennulla ei ollut minkäänlaista eroahdistusta tai tuhoamisvimmaa,sen pystyi jättämään jo kymmenenviikkoisena neljäksikin tunniksi yksin, lähinnä se nukkui yksin ollesssaan....
Kyllä ainenkin meillä on totuttu tosi nopeesti yksin oloon, kyllä sen koirasta huomaa milloin se on ok yksinolon kanssa...
meillä oli pakko oppia heti..viikonloppu pikkuisen kerrallaan ja pennun luokse oven takaa vain jos se oli hetkenkin hiljaa sekä silloin kuin se oli jo nukkumassa niin sitten lähti ja jätti yksinään, tuli vain sanottua että käy jossai..heihei.joku on joskus sanonut että koira tekee ekalla puoltuntisella kaikki ilkeydet ja parin tunnin aikana ajantaju katoaa...silloin kuin koira jää yksinään niin meillä on lattiat täynnä leluja ja esim.vessapaprullia tai vast jossa lytistetyt päät ja makupaloja sisällä,varmasti mukava lelu..ei kiin muuta repiä.ja kaikki mihin yltää niin ylemmäs mihin ei saa koskea.Ja koiran pääsyn muihin huoneisiin voi päivisin estää jos haluaa.Aktiivilelupallokin on aika hyvä ajan kuluttaja...
Hankin oman koirani kesällä, joten minulla oli monta kuukautta aikaa olla pikkupentuni kanssa. Valitettavasti kaikilla ei ole yhtä hyvä onni tämän suhteen, joten pitää pikkuinen söpöliini jättää yksin.
Koiranpentu pitää totuttaa vähitellen yksinäisyyteen. Kannattaa aloittaa muutamasta minuutista ja sitten venyttää hitaasti aikaa. Koiran luo tullessa sitä tulee kehua vuolaasti, kun se on pysynyt hiljaa ja kiltisti sisällä. Pikkupennun kanssa on tietysti otettava myös huomioon, ettei se kestä yksin kotona 6-8 tuntia, sillä se ei pysty pidättelemään vielä niin kauaa. Ihan tuoretta hauvatulokasta ei myöskään kannata jättää kotiin yksin, sillä se voi todella hätääntyä, kun uusi perhe on kadonnut teille tietymättömille. Koiran tulee ensin tottua uuteen ympäristöönsä ennen kuin sitä voi jättää yksin.
Oma koirani on aina ollut valtavan ihmisrakas ja itkee pienen vauvan tavoin, jos se jää kotiin yksin tai vieraan hoitajan kanssa. Hoitajat ovat kuitenkin kertoneet, että hauvani lopettaa "teatraalisen" itkunsa aika pian, kun automme on pihasta pois kaartanut. Tuhoja koira ei ole koskaan tehnyt, vaikka se hyvin lähimmäisriippuvainen tapaus onkin.
Koirani muuttuu yhä pikkupennuksi kun kotiväki tulee työpäivän jälkeen kotiin. 6-vuotias cavalier hyppelehtii ja vinkuu onnellisena, laittaa tassut harteilleni (se on pienestä jo opinnut "halaamaan") ja nuolee korvani ja nenän. Varsinkin nykyään, kun koirani asuu vanhempieni kanssa ja käyn n. kerran kuukaudessa kotona, on koirani ilo uskomaton, kun pääsen kotiin! Viimeksikin se pyrki nuolemaan naamaani ainakin tunnin ajan, kun olin kotiutunut ja hyppeli aina minut nähdessään.
Kyllä se vain tosi on, että koira on maailman uskollisin ystävä! Eikä kyllä unohda rakkaitaan ikinä. Se tekee jokaisesta kotiintulosta juhlaa!