Kiinnostaisi tietää mielipiteitä siitä kuinka nopeasti teidän mielestänne voi rakastua ja aloittaa uuden suhteen edellisen suhteen loppumisen jälkeen ilman että se olisi ulkopuolisen silmin 'laastarisuhde'?
Olen nimittäin itse siinä tilanteessa että suhde päättyi tyttöystävän kanssa pari kk sitten. Rakastin häntä paljon, suunnittelimme yhteistä tulevaisuutta jne., mutta suhde ei vaan yksinkertaisesti toiminut ja se purettiin yhteisestä päätöksestä. Hän pillastui kun laitoin aika pian eron jälkeen deitti-ilmoituksen. Minulle se oli eteenpäin menemistä, hänen mielestään merkki siitä etten olisi rakastanut häntä. Nyt olen tutustunut ihanan oloiseen naiseen ja tuntuu, että olisin valmis ihastumaan häneen.
Eksäni kopiota en hae enkä todellakaan helpotusta sydänsuruihin tms. mutta jotenkin tuntuu että monien mielipiteen mukaan tämä olisi liian nopeata. Omasta mielestäni ei, koska itse koen olevani valmis ja eksä on mulle eksä enkä koe että minun pitäisi roikkua vanhassa vaan sitä vastoin mennä eteenpäin. En ole ikinä roikkunut eksissä enkä kaihoillut takaisin kun suhde on päätetty.
Toki aion olla eksääni kohtaan huomaavainen enkä aio hänelle onneani hehkutella jos sellaisen löydän, välttelen paikkoja joissa tiedän hänen käyvän jne. Luonnollisesti olen ollut rehellinen myös tälle uudelle tuttavuudellekin. Hän ei säikähtänyt asiaa ollenkaan kuten muutama muu netissä tapaamani nainen kun kerroin että erostani on vähän aikaa.
Olen nimittäin itse siinä tilanteessa että suhde päättyi tyttöystävän kanssa pari kk sitten. Rakastin häntä paljon, suunnittelimme yhteistä tulevaisuutta jne., mutta suhde ei vaan yksinkertaisesti toiminut ja se purettiin yhteisestä päätöksestä. Hän pillastui kun laitoin aika pian eron jälkeen deitti-ilmoituksen. Minulle se oli eteenpäin menemistä, hänen mielestään merkki siitä etten olisi rakastanut häntä. Nyt olen tutustunut ihanan oloiseen naiseen ja tuntuu, että olisin valmis ihastumaan häneen.
Eksäni kopiota en hae enkä todellakaan helpotusta sydänsuruihin tms. mutta jotenkin tuntuu että monien mielipiteen mukaan tämä olisi liian nopeata. Omasta mielestäni ei, koska itse koen olevani valmis ja eksä on mulle eksä enkä koe että minun pitäisi roikkua vanhassa vaan sitä vastoin mennä eteenpäin. En ole ikinä roikkunut eksissä enkä kaihoillut takaisin kun suhde on päätetty.
Toki aion olla eksääni kohtaan huomaavainen enkä aio hänelle onneani hehkutella jos sellaisen löydän, välttelen paikkoja joissa tiedän hänen käyvän jne. Luonnollisesti olen ollut rehellinen myös tälle uudelle tuttavuudellekin. Hän ei säikähtänyt asiaa ollenkaan kuten muutama muu netissä tapaamani nainen kun kerroin että erostani on vähän aikaa.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Mä olen tavannut naisia jotka aina lepattaa suhteesta toiseen eikä osaa olla yksin. mulle se kertoo isommista ongelmista. kokemusta on,sellaiseen en enää ala. nyt suhteessa jota ennen odotin yli vuoden,toinen kauemmin. en ole kenenkään laastari eikä toisin päin. erosta menee tunne tasolla paljon aikaa ei siihen ole oikopolkua. aita on matalin ei siitä ali,ei. aika masiina on jos ei oo tarvetta käsitellä mitään ajan kanssa eikä tajuu mitä ongelmat on ollut aikasemmin. mun mielipide. jotku on vaan ihan pihalla oikeesti.
,että eroon päädyttäessä asiaa on jo käsitelty enemmän ja vähemmän.
Siinä on päädytty ratkaisuun, että yhteinen tule-
vaisuus ei ole mahdollinen.
Joissakin tapauksissa eroprosessi saattaa kestää vuosiakin.Eli se , minkäjälkeen lähdetään eriteille.
Kellään ulkopuolisella eikä toisella osapuolella
ole mitään nokankoputtamista miten toinen jatkaa
elämäänsä.
Minä en ole koskaan käsittänyt tätä laastarisuhdejuttua.Kuka lienee keksinyt.
Mulla ei ainakan ole koskaan ollut semmoista.
Aina toissaan liikkeellä.
Minkä sille voi, jos toisesta paljastuu asioita , joista ei pidä.Seurustelleena tietää, mitkä asiat eivät pitemmänpäälle toimi.Mitäpä sitä sitten
pitempään kipristelemään.
Saattaahan ongelma olla vaikka toisen juominen.Mitä siinä toisella on käsittelemistä?
Juoppo mikä juoppo, eikä muuksi yleensä muutu.
Vai kavahtaavat sätissä?No omapahan on tappionsa,
hyvät ei kauaa vapaana vaeltele.
asiaan ei ole mitään direktiivia olemassa. Yksilöllistä kuinka pian on valmis uuteen suhteeseen. Joillakin se kestää vuosia, joillakin vain muutaman viikon. Elämän on jatkuttava, eikä kannata jäädä tuleen makaamaan. Nauti olostasi ja elostasi ihan hyvillä mielin, mikäli entinen elämäsi on todellakin mennyttä aikaa. Häntä pystyyn ja menoksi !! Ja onnea uudelle ihastumisen alulle:)
Eli kyllä se vaan on yksilöllistä ja riippuu siitäkin, että mitä siinä entisessä suhteessa on tapahtunut - että onko käsittelemistä vai ei.
Mäkään en ole koskaan kovin kauaa yksin ollut, mutta nyt on ensimmäinen kerta kun tarvitsen ja otan siihen aikaa, vaikka asiat olenkin sinänsä käsitellyt että niin kävi ja sillä selvä. Tuskaa se ei valitettavasti vienyt mennessään tuo oivallus..
mutta kun kerran kysyit, niin mielestäni ei voi oikeasti rakastua parin kuukauden päästä erosta.Voi tosin rakastua rakastumisen tunteeseen.
päivässäkin.
Rakastuttiin päiväs ja useemman vuoden kesti.
Rakastetaan kyllä vieläkin.