Minusta se ei ole kivaa, täytyy lapselle keksiä jotain hätävaletta. Tiedän, että jotkut haluavat kertoa lapselle kaiken, minä en halua!
Onko sopivaa, kun lapset näkevät koirien parittelevan?
Leila
131026
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Koirien parittelussa ole mitään kummallista..Luonnollinen juttu!Voit tietenkin itse valita, mitä koirille kerrot, mutta miksi keksiä hätävalheita jatkuvasti, kun voi kertoa totuuden ja lapsi luultavastikkin lakkaa kyselemästä!Ei tarvitse sanoa, että ne parittelee!Vaan voi pehmitellä asiaa..
Itse teen lasten kanssa työtä, ja omien koirieni saadessa pentuja lapset tietenkin kyselee kaikenlaista, mutta me on kyllä valittu avoin linja!Samoin omat lapset kyllä tietää milloin ja miksi koiralla on juoksu ja mitä se tekee kun se nylkyttää jalkaa, ja kieltävät koiraa..
Eikai luonnollisista asioista kannata tehdä ongelmaa...
Ei lasten tarvitse kaikkia tietää!!
Lapset juttelevat koirien parittelusta ja kaikesta muustakin lisääntymisestä myös keskenään. Jos omat vanhemmat eivät kerro lapselle mitä parittelussa oikeasti tapahtuu, sen lapsi saa tietää aivan varmasti joltain kaveriltaan ennemmin tai myöhemmin. Ja sitä joka ei tiedä, on helppo höynäyttää uskomaan jotain uutta valhetta. Ettekö itse olleet koskaan lapsia ja uteliaita luonnon ihmeitä kohtaan?
Suokaa nyt anteeksi, mutta mikä ihme siinä lisääntymisprosessissa on niin moraalitonta? Äitisi teki sitä, isäsi teki sitä ja kaikki muutkin, joilla jälkeläisiä on, on tehnyt sitä. Se on maailman yksinkertaisin juttu, eikä siitä kannata väkisin tehdä tabua, jos ei ole pakko.
Eräs loistava tapaus ihan ihmismaailmasta: 3-vuotias pikkuserkkutyttöni kertoi tohkeissaan ruokapöydässä, että hän saa pikkuveljen tai pikkusiskon, ja että se on tuola äidin mahassa. Sitten hän lisäsi ihmetellen: Mutta sitä mä en tajua, että miten se on sinne päässyt!" Siihen äiti hieman huvittuneena sanoi, että kun isällä on sellaisia vauvansiemeniä. Tyttö halusi tietenkin nähdä ne, mihin äiti sanoi totuudenmukaisesti, että ei niitä näe, kun ne on niin pieniä. Se vastaus riitti tytölle.
Sama juttu koirien ja muiden eläinten parittelupuuhissa... Kun itse suhtautuu asiaan rennosti, oppii lapsikin, ettei siinä mitään kamalaa ole. Ja on se paljon helpompi sitten aikanaan selittää ihmisen lisääntymisen sanomalla, että muistatkos ne koirat? Vähän samaan tapaan mekin lisäännymme mutta... Ja sitten se herkistelyosuus.
On uskomatonta, että vielä tällä vuosituhannella asiaa täytyy pohtia ja selittää, ja vielä moraalin kannalta!
Luulin aluksi, että aiheen aloittaja laskee luikuria, pilailee raskaasti, mutta ei se taida ihan niin ollakaan.
Hämmästänyt olen, että jollain voi tuollaisia ajatuksia vakavissaan päästellä. Lisääntyminen lienee elämän yksi luonnollisimmista asioista. Jos sellaisista asioista on vaikea puhua lapsille, niin koirien kauttahan se on huomattavasti helpompaa.
Muutenhan lapset oppii pienestä pitäen että asiassa on jotain epäluonnollista ja salattavaa. Lapsi kysyy mutta ei saa totuudenmukaista vastausta. Mikä se oikea ikä olisi? Jossei itse valista niin vaihtoehdot mistä lapsi saa tietoa on kaverit, koulussa opettaja, elokuvat. Omat vanhemmat on mielestäni vanhemmille hankalin, mutta paras. Luo lapsiin myös turvallisuuden tunnetta.
No jaa, kyllähän itsekin lapsena tiesin, mistä koiranpennut tulevat, ja miten ne alkunsa saavat. Siis teoriapuoli oli aivan tuttua, eikä missään nimessä mitenkään kauhistuttava tai salailtava asia.
Pääsin kuitenkin (lapsena siis) vahingossa näkeen (keittiömme ikkunasta) kuinka naapurin narttu jäi nalkkiin, vahinkoastuminen siis, niin siinä ikkunamme edessä.
Olin aivan järkyttynyt vaikka tiesinkin, mitä siinä tapahtui. Nehän jäi tosiaankin nalkkiin, ja se narttu kaiken lisäksi huusi.
Äitini kyllä selosti asiaa sitten, kun hänelle siitä kerroin. Mutta mieluusti olisin jättänyt moisen näkemättä. Se vaivasi minua pitkään (pohdiskelijaluonne, katsokaas). Pidinkin tämän jälkeen pentujen tekemistä pitkään suoranaisena rääkkäyksenä.
Eli, vaikka se lapsi tietää asioista, ei lapsen välttämättä tarvitse astutustilanteessa läsnä olla. Lapset kun ovat niin yksilöitä, että "herkempi" voi järkyttyä, niin kuin mulle kävi.
.... voisivat vaikuttaa.
Itse olen kakarana maalla alle 10 vuotiaana ollut näkemässä porsitusta, emakon keinosiemennystä, lehmän vasikoinissa (sai kaksoset -wow), jaa oottelemassa naapurikylän oria tammaa astumaan.
Ei luonnollista asiaa tarvii "piilotella", jokainne vanhempi osaa varmaan arvioida oman lapsensa niin ettei mitään ongelmaa noista asioista lapselle tule.
että vaikka itse kaupunkilainen olenkin, niin maallahan lasten pitää olla kaikessa mukana ja tietävät paljon "kamalampiakin" asioita, kuten miksi iso rekka hakee kantturat pois.. Minkä nuorena oppii sen vanhana taitaa. Minulle ei kotona ikinä kerrottu mitään, joten olin varsinainen kaverieni riepotteluväline; uskoin kaikkea typerää seksistä yms.
Omistin joskus naperona pari kania, joten niiden lisääntymistapahtumissa ei ollut mitään ihmeellistä. Joskus murrosiässä, kun kaikki lisääntymiseen liittyvä oli olevinaan niin ihmeellistä, sitä kikatettiin kanien puuhia ja tavallaan kai rinnastettiin se ihmisten vastaaviin puuhiin, joka on todellisuudessa täysin eri asia. Kun murrosiän hormonitaso aikuistumisen myötä asettui aloilleen, ei eläinten lisääntyminen ollut mikään tabu/suuren vouhotuksen aihe. En näe eäinten parittelussa mitään niin intiimiä, että sen takia pitäisi lapselle valehdella.
On mielummin sairasta koiran nähden pelehtiä!
Kyllä minun mielestäni on täysin sopivaa! Olen itse syntynyt perheeseen, jossa kasvatetaan koiria. Kolmivuotiaana olin kysynyt äidiltäni, että: "Äiti, voiks ihmistä astuttaa?" Minulle kaikki lisääntymiseen liittyvä on ollut "aina" täysin selvää, kukaan ei ole voinut syöttää pajunköyttä noista asioista. Enkä ole milloinkaan pitänyt moista asiaa mitenkään erityisenä, saati järkyttynyt. Kyllä lapsien pitää saada nähdä elämän tosiasioita, ei heitä voi kääriä pumpuliin. (En nyt tarkoita, että kukaan teistä niin tekisi, vaan puhun yleisesti.) Karu elämä iskee jokatapauksessa vastaan jossakin vaiheessa, parempi olla edes jotenkin varautunut. Tottakai vanhempien vastuulla on huolehtia lapsistaan, eikä kaikki ole lasten silmille sopivaa, mutta kyllä "elämän reaaliteetit" pitää uskaltaa selvittää ja puhua asioista niinkuin ne ovat. Paljon pahempaa lapselle on epävarmuus!
Voiko joku todella pitää koirien astumista joetenkin outona tällä vuosisadalla ja että se olisi joku tabu? HUH HUH