Olen joo se vaikea ihminen ;) mutta asiani on asiallinen. Mitä isä voi lapsensa hyväksi tehdä jos äiti estää kaiken kanssakäymisen?
Oikeuden päätös yhteishuoltajuudesta on, mutta tasaisin välein äiti laittaa vireille aiheettomia oikeudenkäyntejä (joissa mieheni kerta toisensa jälkeen todetaan syyttömäksi) vain jotta lapsen tapaaminen estyy tutkinta-ajan.
Tätä on jatkunut 5-vuotta. Viimeisten vuosien aikana en enää ole päästänyt miestä yksin edes viikonloppu tapaamisiin, jotta hänellä on oikeudessa todistaja tekemisilleen, sanomisilleen jne.
Sosiaalitoimisto uskoo äidin sanat ainoina oikeina, kun tyttö kertoo meille kotioloistaan, olemme tuon vuoksi joutuneet laittamaan lastensuojeluasian vireille, noissakin kohdissa sosiaalitoimi uskoo äidin sanat. Perheessä kaikki on hyvin.
Kuulen omin korvin lapsen suusta, ilman välikäsiä etteivät asiat ole kuten äiti väittää, mutta mitään tietä emme löydä, millä auttaa. Lapsi kokee äitinsä luona henkistä väkivaltaa (äiti nolaa lasta tämän kavereiden tai omien ystäviensä silmien edessä, lyö paikkoihin joihin ei jää mustelmia, haukkuu toistuvasti tyhmäksi, ja vaatii koulumenestyksen osalta täyden 10 suoriutumista.)
Emme vaadi mitään, emme riehu, emme räyhää, pyydämme vain että virkailijat ajattelisivat lapsen etua. Emme vaadi edes huoltajuussopimuksen uudelleen käsittelyä, koska oikeudenkäynnit ovat lapselle raskaita. Pyydämme vain että saamme ne tapaamiset jotka meille kuuluvat, ja lapselle väkivallattoman terveen kasvuympäristön.
Mutta kätemme ovat sidotut. Jokaista lastensuojeluilmoitusta vastaan lapsen äiti nostaa kaksi syytettä. Istumme aina oikeudessa kun pyydämme tutkimaan lapsen kotioloja, mustelmia, pelkotiloja, tai muuta hälyttävää.
Mainittakoon että lapsen äiti on venäläinen, joten hänen kasvatustapansa ovat erittäin paljon ankarammat kuin suomalaisäitien.
Onko kukaan koskaan ollut yhtä voimaton? Yhtä turhautunut äitejä suosivaan sosiaalipolitiikkaan.
Omat lapseni ovat myös yhteishuollossa ja sosiaalitoimi yritti saada minut vaatimaan näiden isältä enemmän rahaa kuin tarvitsin, vain siksi että voisin??
Kuinka te toimitte "hankalan" ex-puolison kanssa? Pyrimme nyt järjestämään tapaamisen lapsen äidin kanssa, sosiaaliväen silmien alla.
Suostumme kaikkeen, mikä on lapselle hyväksi, muttemme usko että isästä erottaminen tässä tapauksessa on lapsen edun mukaista.
Oikeuden päätös yhteishuoltajuudesta on, mutta tasaisin välein äiti laittaa vireille aiheettomia oikeudenkäyntejä (joissa mieheni kerta toisensa jälkeen todetaan syyttömäksi) vain jotta lapsen tapaaminen estyy tutkinta-ajan.
Tätä on jatkunut 5-vuotta. Viimeisten vuosien aikana en enää ole päästänyt miestä yksin edes viikonloppu tapaamisiin, jotta hänellä on oikeudessa todistaja tekemisilleen, sanomisilleen jne.
Sosiaalitoimisto uskoo äidin sanat ainoina oikeina, kun tyttö kertoo meille kotioloistaan, olemme tuon vuoksi joutuneet laittamaan lastensuojeluasian vireille, noissakin kohdissa sosiaalitoimi uskoo äidin sanat. Perheessä kaikki on hyvin.
Kuulen omin korvin lapsen suusta, ilman välikäsiä etteivät asiat ole kuten äiti väittää, mutta mitään tietä emme löydä, millä auttaa. Lapsi kokee äitinsä luona henkistä väkivaltaa (äiti nolaa lasta tämän kavereiden tai omien ystäviensä silmien edessä, lyö paikkoihin joihin ei jää mustelmia, haukkuu toistuvasti tyhmäksi, ja vaatii koulumenestyksen osalta täyden 10 suoriutumista.)
Emme vaadi mitään, emme riehu, emme räyhää, pyydämme vain että virkailijat ajattelisivat lapsen etua. Emme vaadi edes huoltajuussopimuksen uudelleen käsittelyä, koska oikeudenkäynnit ovat lapselle raskaita. Pyydämme vain että saamme ne tapaamiset jotka meille kuuluvat, ja lapselle väkivallattoman terveen kasvuympäristön.
Mutta kätemme ovat sidotut. Jokaista lastensuojeluilmoitusta vastaan lapsen äiti nostaa kaksi syytettä. Istumme aina oikeudessa kun pyydämme tutkimaan lapsen kotioloja, mustelmia, pelkotiloja, tai muuta hälyttävää.
Mainittakoon että lapsen äiti on venäläinen, joten hänen kasvatustapansa ovat erittäin paljon ankarammat kuin suomalaisäitien.
Onko kukaan koskaan ollut yhtä voimaton? Yhtä turhautunut äitejä suosivaan sosiaalipolitiikkaan.
Omat lapseni ovat myös yhteishuollossa ja sosiaalitoimi yritti saada minut vaatimaan näiden isältä enemmän rahaa kuin tarvitsin, vain siksi että voisin??
Kuinka te toimitte "hankalan" ex-puolison kanssa? Pyrimme nyt järjestämään tapaamisen lapsen äidin kanssa, sosiaaliväen silmien alla.
Suostumme kaikkeen, mikä on lapselle hyväksi, muttemme usko että isästä erottaminen tässä tapauksessa on lapsen edun mukaista.
Vastaukset 21
Vanhimmat
Voi hyvänen aika, mitä kuultavaa.
Minkä ikäinen lapsi on? Voiko häntä jo kuunnella siitä, kenen luona haluaa asua? 12 vuotiasta voidaan jo kuulla tässä asiassa.
Voitteko käydä näyttämässä lääkärille mustelmia, jotta teillä on dokumenttia?
Oletteko harkinneet sosiaalivirkaijan vaihtoa, sehän on mahdollista?
Toisekseen, lähivanhemman tulee lain mukaan edistää lasta näkemästä isää. Jos näin ei toteudu, voidaan tietyissä tilanteissa jo tällä perusteella (oikeuden päätöksellä) lähivanhemmuus siirtää sille vanhemmalle, joka on halukkaampi yhteistyöhön. Tässä tapauksessa siis isälle.
Nauhoittakaa salaa tytön kertomukset kotioloista ja viekää sitten nauha kuultavaksi sosiaaliviranomaisille. Toki tällainen ei ole oikeudessa pätevä, mutta ehkä se herättää viranomaiset.
Olemme käyneet lääkärissä, joka totesi jäljen tulleen puristusotteesta. Ei auttanut oikeudessa. Lapsi kertoo mitä äiti käskee. (sanoi noin myös poliisin tallenteella jonka olen nähnyt)
Samassa tallenteessa poliisi kysyy mustelmista ja jokainen katsova näkee, kuinka lapsi hiljenee ja yrittää keksiä jotain jolla saa äidin turvaan. Äiti sanoo kuolevansa jos lapsi muuttaa isälleen! eikähän lapsi äitiään tahdo tappaa. Lapsi vilkuilee ovelle, koska tietää äidin odottavan oven takana.
Lapsi myös luulee että kaikki hänen viranomaisille kertomansa sanotaan äidille. Olemme yrittäneet vakuttaa toisin, mutta äidin sana on vahvempi. Äiti sanoo tietävänsä kaiken.
Lapsi on alle 12 vuotias, luultavasti kykenevä sanomaan mielipiteensä vasta 13-14 vuotiaana.
Olemme hämillämme, ettei tuokaan riitä vakuuttamaan sosiaaliviranomaisia, että jokin on vialla.
Viranomaisia ei tunnu herättävän mikään. Tuota sosiaalivirkailijan vaihtoa emme vielä ole kokeilleet, pitääpä ottaa asia käsittelyyn.
Kyllä tässä keinot ovat vähissä.
Tänään on taas päivä että lasta haastatellaan. Yritimme vakuuttaa puhelimessa että sosiaalitädit joutuvat putkaan jos kertovat äidille mitä lapsi heille kertoo. En silti usko että lapsi uskaltaa sanoa pahaa sanaa äidistään.
Itse yritän rauhoitella miestäni parhaani mukaan. Tiedän miten suuri hätä hänellä on lapsestaan, mutta hermostumalla hän saa vain "hankalan" isän maineen ja asioiden hoitaminen vaikeutuu.
Viime tapaamisella minulla oli videokamera mukana, mutta lapsi ei uskaltanut puhua mitään. Tapaaminen oli kutistettu viikonlopusta muutamaksi tunniksi. Käytimme ajan sylittelyyn ja jutteluun, silittelyyn ja sen vakuuttamiseen että sanoi lapsi noissa keskusteluissa mitä tahansa, me rakastamme häntä.
"Onko kukaan koskaan ollut yhtä voimaton? Yhtä turhautunut äitejä suosivaan sosiaalipolitiikkaan."
Joka vuosi sadat isät jotka ovat kokeneet eron.
"Omat lapseni ovat myös yhteishuollossa ja sosiaalitoimi yritti saada minut vaatimaan näiden isältä enemmän rahaa kuin tarvitsin, vain siksi että voisin??"
Pitäähän isälle "kaapin paikka" huoltajuudessa näyttää!
Tasa-arvoon ja oikeudenmukaiseen yhteiskuntaan on tosiaan vielä paljon matkaa!
eli äiti estää milloin minkäkin syyn takia tapaamasta lasta. nyt sitten isä ei ole tavannut lasta piiiitkkäääääään aikaan. kyllä se mietityttää, mitä hänelle kuuluu ja miten jaksaa. Väsytystekniikka toimi tässä tapauksessa. harmillista vaan lapsen puolesta.
Etävanhempi voi nähdä lastansa myös uhkasakon nojalla. Eli mikäli lähivanhempi ei anna lasta sovittuun tapaamiseen, lähivanhemmalle (äidille) annetaan sanktio eli sakko.
maksamaan? en ole kuullut,että joutuis maksaa.
Sakot on siinä mielessä aika voimaton uhka, koska niistä selviää rahalla, kuten eräs äiti taannoin isälle kerskuili. Se, siinä on, kun isälle tulee eteen ota tai jätä tilanne ja hän lähtee hakemaan lastensa huoltajuutta, niin asia kyllä kääntyy sakotettavaa vastaan.
mukana, että äiti pelkää että lapsi viedään häneltä kokonaan, onhan hän ulkomaalainen nainen vailla mitään oikeuksia suomessa ja käyttäytyy nyt sen mukaisesti pakon/pelon sanelemana. Auttaisiko jos lasten isä rauhoittelisi äitiä ja sinä siirtyisit asiassa sivuun?
Kasvatusperiaatteet ovat todellakin venäjällä ja etelä euroopan maissa erilaisia, äiti ei välttämättä edes miellä puristamista tai tukistuksia samalla tavalla kuin suomessa.
Tällä äidillä on pelko menettää äitiys ja lapset, onko teillä tarkoitus viedä äiti kokonaan pois lapsen elämästä? Vastaa rehellisesti.
Äitiä on rauhoiteltu, olemme tehneet selväksi ettemme hae lapsen huoltajuutta. Meille sopii että hän elää ja asuu äidin kanssa, kunhan lapsen olisi turvallista olla tuossa kodissa.
Olemme yrittäneet rauhoitella äitiä, minä en ole asioita ajamassa, mutta minun on oltava mieheni todistajana tämän tavatessa lasta, jotta häntä ei voida syyttää pelkästään äidin sanoihin perustuen tarpeettomasti.
Onko sinusta ruumiillinen kuritus sallittua suomessa, sillä perusteella ettei äiti ymmärrä lyövänsä lasta liian lujaa, jos lyö lasta päähän/hiuksiin, jottei jälkiä jää, niin lujaa että lapsi putoaa polvilleen?
että olet halukkaampi saamaan lapsen itsellesi kuin isä. Miksi sinä olet näihin tapaamisiin tulossa? Nehän ovat lapsen vanhemmille tarkoitettu. Ei Sinulla ikäväkyllä ole päätösvaltaa tässä asiassa olit miten huolissasi tahansa.
taas sama kirjoittelija, joka estää mm eksänsä "naikkosia" tapaamasta lapsiaan.
Olen mukana tapaamisissa, koska usein tapaamisen jälkeen äiti uhkaa nostaa syytteen isää vastaan. Milloin syyte on heitteille jättö, milloin lapsen ruumiillinen kurittaminen. Mitään näyttöä näistä ei vaadita, pelkkä äidin sana riittää.
Olen mukana tapaamissa jotta voin myöhemmin todistaa mieheni sanat todeksi.
Myös äidin uusi aviomies on erittäin suuressa roolissa tässä kuviossa. Hänen nimensä lukee lapsen papereissa useissa kohtaa isä sanan jälkeen? Liekö väärinymmärrystä vai pelkkä sattuma.
Saati sitten jos on kyse omasta lapsesta. Minun tehtäväni on ollut jo pitkään tyynnytellä isää näissä mäissä.
En minä hänen lastaan omakseni halua, minulla on kaksi omaa lasta, jos joudumme jossain kohtaa huoltajiksi ei se pelkkää onnea tule olemaan, huolta ja murhetta ja kolmen lapsen yhteensovittamista, ei kadehdittavaa.
Ehkä olen siksi outo että pidän mieheni lasta perheemme lapsena, vaikka lapsi asuu pääsääntöisesti toisaalla puhun meidän perheestä "5 henkinen perheemme", me viisi. Yksi siellä kaukana mutta aina ajatuksissamme, me neljä täällä.
Haluan vain kuten miehenikin, että lapsella on turvallinen koti.
Todella hyvää tekstiä ja perustelut, mutta "meidän perhe, 5 henkinen perheemme, me viisi. Yksi siellä kaukana mutta aina ajatuksissamme, me neljä täällä" jäi hiukan mietityttämään...
...otsikko sitä syystä, että jotenkin kaiku oli sellainen kaikesta hyväätarkoittavasta huolimatta...
Enkä mieti kokoaikaa mieheni lasta, mutta näin tapaamisen estyessä sitä jää pohtimaan, onko lapsen etu se mitä tässä haetaan.
siltä että niihin tapaamisiin olisi hyvä hakea jonkun muun todistajan lausunto kuin sinun. Ja muutenkin nämä "meidän" jutut menee vähän nyt yli...
Alkuperäinen on tod.näk. sitäpaitsi ainoa joka voi olla läsnä niin usein että voi todistaa tarvittaessa. Miksi menet noin aiheen sivuun??..Eipä nyt heitetä lasta tästä aiheesta. Ap. toimii vastuullisen aikuisen tavoin vaikkei lapsen äiti olekaan! Ja hyvä niin että auttaa!
Harmittaahan se paljon, kun ei ole miehelleen ykkönen, vaan edellisen suhteen lapsi vie sen paikan.
Ei voi kuin sivusta seuraavana ihmetellä kommenttiasi. Mikä vaivaa?
Oikeesti? Sosiaalitoimi yrittää patistella sinua pitämään lapsen taloudellista puolta, ja sinä pahvi olet siihen älyllisesti kykenemätön?
Olinkin lukevinani tuon kirjoitelmasi rivien välistä sellaista ruskeakielisen viisastelua, ja oikeassahan olin.
Eihän sua voi kuin sääliä.