Jos varjot pelottavat,on hyvä muistaa,
että juuri ne kertovat auringon paistavan.
-Paula Sainio
Eli merenpohjassa meritähti,
tuhat tonnia vettä yllä-
minä jaksan kyllä!
On terveet sakarat,
litteät pakarat ja
paineenkestävät kakarat!
-Kirsi Kunnas
että juuri ne kertovat auringon paistavan.
-Paula Sainio
Eli merenpohjassa meritähti,
tuhat tonnia vettä yllä-
minä jaksan kyllä!
On terveet sakarat,
litteät pakarat ja
paineenkestävät kakarat!
-Kirsi Kunnas
Vastaukset 48
Vanhimmat
että sinut olisi savustettu pois. Tuo ei ainakaan pidä paikkaansa. Luen aina runosi ja muutkin viestisi, ne ovat oikea piristysruiske palstalle. Raikasta syyspäivää.
savustettu,mut ku elämässä pittää olla-ja onnnii muutakkii,ku tää palsta!Oon rajottanu tarkotuksella kirjottelluu kaikille palstoille.On kaikenlaissii suunnitelmmii mielessä,joita männöö pohiskellessa!Kiitos mukavista sanoistas:D Ja kaikille palstalaisille renttouttavvoo viikonloppuu!
myös Sinulle, toisinaan on mukava olla vaan ajatustensa kanssa ja pohiskellessa niitä näitä syntyjä syviä.
Tuota sinun murretta on niin mukava lukea. Kirjoitan itse harvoin, tykkään enemmän lueskella muiden juttuja.
Oli tuo aika hauska runo.
Toivottavasti sinulla on kaikki ainakin kohtuullisen hyvin.
mänettellöö.Enempi oisin kuitennii huolissain siusta,Raspiksesta ja siitä uuvvesta tulokkaasta palstalla,jolla on neljä lasta ja syöpä luusttoon levinnä.Mie vain tiällä pohiskelen tätä elämän kulukkuu-outoja reittijä se männöö ja kuitennii kaik männöö,niiku on männäksseen!
Älä minusta ole huolissasi.
Kyllä minulla hyvin menee.
Kohta olen niin loistva tyypi kun saan muutaman kymmenen kertaa säteitä että varmaan pääsen vaikka majakaksi.
Tämä uusi tulokas kyllä surettaa jo moni entinenkin täällä, surettaa raskaasti.
nurkkijuurissa hiipimmään-saisit viijjä nuo serkkupoikassii sinne sernopilliin.Surettaa niin-kaikki entiset-kaikki nykyset-auttana oon,minkä oon voina-enemppään ei rahkkeet riitä!
Jos keskellä yötä alkaa metsästä näkyä outoa valoa niin minähän siellä hiippailen.
Pitäisiköhän mennä Putinin puolelle talviunille niin ei pörssikriisit herätä.
Tiedätkö missä siellä itäpuolella on sellainen kuin "kuolemanlaakson tie".
Olen mennyt sitä muutamia kertoja ja sen varrella on hyviä unipaikkoja, kun kukaan ei uskalla pysähtyä siellä.
Sinä olet kyllä auttanut mielestäni jopa liikaakin rahkeesi huomioonottaen.
Hellitä vähän ja ajattele hieman sitä runoilevaa Kägöstäkin.
mää sille tielle-siellä on kelirikko joka syksy!
Jaa,siekös siellä kulittii,mie luulin,jotta se on oikkee Pohjos-Karjalainen uhvo!Männöö ne pörssit tuonnehi nuapurin puolelle-mie oon ite nähny ne jonot!Autoin juu,mut autoinko tarppeeks?
Taksin ovelta vielä huudan tämän.
Autoit niin paljon kuin sinä pystyit.
Joskus ei monenkaan apu ole tarpeeksi ja ei meidän tarvitse auttaa enempää kuin pystymme, muuten olemme itse kohta autettavissa emmekä pysty auttamaan toisia sitäkään vähää.
Usko minua, ÄLÄ SOIMAA ITSEÄSI TURHAAN.
yritettään uskkoo-männään muata,kuha oon iltasauhut vetässy!
Joka-ikista syöpäpotilasta ei voi aina helpata heti vaan myöhemmin fiiliksen mukaisesti. Minuakin surettaa se sama nuori syöpäpotilas- äiti. Ajan kanssa me voidaan auttaa, jos hän tulee vielä tälle palstalle. Tsempata, neuvoa, jakaa tietotaitoja ja lopulta ajan kanssa tunnetaan hyvää oloa, että on kyetty auttamaan tulokasta kokeneena syöpäpotilaana. Tietotaito on arvokas, kägönen tuntuu ymmärtäneen hyvin syöpäpotilaiden fiiliksen mukaisesti, vaikka ei itsekin saanut syöpää, vaan syöpäepäilyn takia, käy kontrollissa ja vielä pahan olkapäävaivan takia "kiukutellaann lempeästi" hoitaen vanhempiansa. Vaikea tilanne Kägösellä on. Elisama on minulle yhä outo "karhu", tietenkin hänellä on oikeus olla sanomatta syövän laatu. Uskoakseni moni on kiinnostunut tietämään, mutta ei kehtaa kysyä kun tietää että Elisama aina kiivastuu ja puolustautuu herkästi. Sanon teille, Kägönen ja Elisama, te olette toistaiseksi säästyneet rankoista hoidoista, kuten solunsalpaajahoidoista ja sädetyshoidoista. Elisama, olet menossa Tsehvp... Eihän se ole mitään pelättävää, tunnut vaan kirjoittaneen sitä samaa asiaa kovin pitkään, ikäänkuin pelkäät sitä!? Kannattaa kelata vanhempia juttuja monta sivua taaksepäin, kyllä löytyy aiempia kokemuksia ko. hoidoista. Tsemppiä, rakkaat yökyöpelit!
sie,ku myö sillo nuorena teipattiin ne meijjän ystävän hörökorvat silleen luimmuun?Ei kukkaa muut sitä muutosta huomanna,ku myö kolome--kaikki toiset piti tätä ystävvee eilleennii hörökorvasena,vaikka hiän ei sitä ennee ollukkaa!
satunnaisesti vieraileva-Luojalle kiitos(tässä vaihheessa),jotta ei oo tarvinna kokkee nuita teijjän kärsimmii hoitoja!Jokkainen äitinä oleva tunttoo tuon tuskan,mittee hiän kokkoo jouttuissaan taistelemmaan elämästtään ja on nuin monta rakasta lähellään!Elisama on miun ystävä-yrittäkkee ymmärttee työ kaikki,jotta on elämässä semmossii asioita/tilantteita,jotta ei kertakaikkijjaan voi tuuvva juluki sairrauksijjaan,kun on muutennii (ehkä)jo kertona palstalle liijjan paljo!Tuskinpa Elisama pelekkee niitä sätteitä,kun tiettää niisttää paljo,mut ku se omalle kohalle sattuu,nii jouttuuhan sitä mietimmään,jotta mitenkäs tää nyt männöö!
että sädetys osuu oikeaan paikkaan. Uskon että Elisama vaatii sädetyshoitajia olemaan hyvin tarkkoina. Tulin huomanneeksi, että sädetyshoitajat vaihtuivat...Oli erilaisia tapoja eri hoitajilla. Onneksi en saanut pahoja kuin pieniä ja odotettuja sivuvaikutuksia, jotka menivät aikanaan ohi. Minähän olen kokenut yhtä ja toista sairauteni takia. Te taas eri tavoin kokeneina. Onneksi ihmisyys on säilynyt! ;)Joko epäluuloisena tai kovaa hirteishuumoria herjaavana tai empaattisena. Meitä on moneksi. Erilaisuus on rikkaus!
sytostaatti tiputus meni väärään paikkaa,ja turpasi ja hirveli,puhuivat,jotta boi olla amputaatio edessä.Tietty monelle em usko käyvän näin
lukihäiriö,
kanssani ollut potilas sai vahingossa tipan väärään paikkaan ( väärä laskimo?) En tarkemmin tiedä miten niin
pääsi käymään.
Hänen käsi turposi ja oli tullut punaiseksi - hän
joutui osastolle pitkäksi aikaa
Hänen käsi parani ,ei tarvittu mitään amputaatiota.
Tälläistakin voi tapahtua...
Minä en muista mitään mistään enkä tunnusta senkään vertaa.
No en nyt niin joka asiasta kiivastu, ainakaan siitä jos joku asiallisesti kysyy.
En vain voi aina kertoa vaikka siitä olisi joskus hyötyäkin.
Olen joskus kertonut että olen jonkin asteen julkisuushenkilö ja siksi en voi paljastaa liikaa.
Nytkin on jo muutamat pystyneet tunnistamaan.
Tuo herkkä kiivastuminen on asia joka on hankala itselle ja kärsin siitä.
Ei tarvitse ottaa vakavasti kyllä minä aika äkkiä huomaan sen, että taas tuli "lämmettyä" turhaan.
En minä pelkää niitä säteitä ja oikeastaan yritän rohkaista niitä jotka ovat menossa ettei niissä säteissä pelättävää ole.
Tietysti on sivuvaikutuksia, mutta ne on paljon pienempiä mitä seuraa jos ei ota säteitä.
En todellakaan pelkää säteitä ja yritän omalla tyylilläni saada muitakin ymmärtämään ettei tarvitse pelätä.
Tietoni niistä on sitä hevoskauppiaan yleistietoa ja nehän ovat viisasta porukkaa Iha- ha haa.
temperamentti. Mitä tapahtuu kun tosissaan oikeasti suutut? Siis et kiivastu ja kohta lämpene vaan oikeasti SUUTUT?
Se tilanne on joka kerta aika arvaamaton ja yllätys itselle myös.
Riippuu tilanteesta ja mistä suutun ja kenelle.
Jos kohde on nainen tai sellainen joka ei pysty puolustautumaan niin otan ja lähden lujaa pois.
Jos on mies, niin yleensä lähden pois sittenkin, mutta jos aiheena on että on käynyt kiinni minuun tai johonkin joka on heikompi niin sitten tapahtuu.
No se on hyvä etten käytä Alkon tuotteita niin rajat säilyy.
Raivostuessani minä en puhu mitään vaan hiljenen täysin, mutta ilme kuulema kertoo sen enemmän.
Kuten jo aiemmin mainitsin, että erilaisuus on rikkaus. Minä tosikkona tulkitsin niin kirjoituksistasi, että kiivastut ja puolustat herkästi. Samoin Lusiina. Mutta ajan kanssa pikkuhiljaa pehmenevät kirjoitukset ja ehkä samoin ymmärrys syöpäpotilaita kohtaan lisääntyy. Näin olen pohtinut monista kirjoituksista päätellen.
Harmikseni en ole vieläkään osannut päästää hirteishuumoria itseltäni kenellekään hyvää huumoria omaaville syöpäpotilaille. :(
Muuten miellyttävää illanjatkoa kaikille!
Niin me ollaan niin erilaisia ihmisiä ja tylsäähän siitä tulisi jos kaikki olisi samanlaisia.
unohdin mainita äsken.
"ajan kanssa pikkuhiljaa pehmenevät kirjoitukset ja ehkä samoin ymmärrys syöpäpotilaita kohtaan lisääntyy."
Näin kirjoitit.
En minä ole ollut kova syöpäpotilaita kohtaan koskaan, vaan niitä kohtaan jotka tahallaan kiusaa ja ärsyttää heikompia ja kärsiviä.
Olen ollut monen syöpäpotilaan kuolinvuoteen äärellä ja antanut lusikalla vettä suuhun kun ei ole enää pystynyt juomaan.
Olen pitänyt kuolevia kädestä ja ollut sitten heidän hautajaisissaan, milloin puhunut siellä heidän muistokseen milloin en, riippuen siitä onko omaiset halunneet puhetta.
Tällaista olen tehnyt jo -70 luvulta alkaen.
Ei asenteeni ole kova vaan paremminkin suojeleva ja puolustava.
"Se tilanne on joka kerta aika arvaamaton ja yllätys itselle myös."
Huhhuh! Minä taas ajatelen niin että kyllä aikuinen ihminen hallitsee suuttumisesna niin ettei tilane ole arvaamaton. Aika yllätys tuo mitä kerroit. Suuuttua voi mutta kai sitä kukin sentään jo itseään sen verran tietää etukäteen et mitkä tilanteet suututtaa.
"niin sitten tapahtuu."
Hyi! Minä inhoan fyysistä väkivaltaa kaikissa sen muodoissa, olkoonkin sitten niin että ajatuksena on heikoimpien puolustaminen. Kavahduttava ajatus. Toisaalta kyllä sen ymmärrän, että jos heikompien kimppuun käydään niin isokokoinen mies voi mennä väliin, mutta itsensä on silloinkin pystyttävä hillitsemään, muutoin voi viimeistään oikeudessa käydä huonosti.Samoin itsensä puolustamisessa, mieluiten kuitenkin näkisin että poistuu paikalta.
"Raivostuessani minä en puhu mitään vaan hiljenen täysin, mutta ilme kuulema kertoo sen enemmän."
Sanan säilää voi tietty käyttää suuttuessaankin, tietyssä mittakaavassa ;-).Siis kettuilla ja pitää mykkäkoulua :-).
Tästä ei tarvitse loukkaanuta eikä ottaa arvosteluna, jokainenhan taaplaa tyylillään ja tekee niin kuin parhaaksi katsoo ja itselle sopii. Mukavaa ja aurinkoista syksynjatkoa kuitenkin itse kullekin.
tottakai otan hirmuisena lukkauksena.
Hypin niin että pää kolisee kattoon.
Ai niin tämähän onkin ulkohuussi jonka korkeus on 1,65m, no yltää pää kattoon kun vähän hyppää.
Pieni selvennös.
Tilanne on arvaamaton kun ei tiedä miten joku ärsyttää, käyttääkö sanoja vai yrittääkö puukolla.
Samoin onko kohteena minä vai esimerkiksi joku lapsi jonka kimppuun käydään.
Tiedän minä mitkä tilanteet suututtaa mutta en tiedä etukäteen kuinka voimakas toisen agressio on.
Eräs tapaus: Bussipysäkillä mies hyökkäsi pienen pojan kimppuun. Hyökkääjä valitsi uhrin sen mukaan jonka katsoi olevan heikko.
Hän myös luotti siihen ettei kukaan sekaannu.
Sanoit inhoavasi fyysistä väkivaltaa, mutta jos olisimme olleet molemnmat paikalla niin olisitko pyytänyt minua auttamaan fyysisesti tuota noin 10v poikaa vai pysymään erossa.
Vastaisitko tähän.
Minä tein ratkaisuni alta sekunnin, ja hyökkäys muuttui hyökkääjän kiivaaksi paoksi.
Raivostuessani minä en pysty puhumaan, en saa sanaa suustani vaikka kuinka yritän.
Kuten aiemmin kirjoitin, hyväksyn sen että heikoimpia puolustetaan myös fyysisesti kunkin oman harkinnan mukaan. Tarkoitin sellaisia priimitiivireaktioita, jolloin auttajakaan ei hallitse käytöstään, vaan päässä pimahtaa ihan pienesäkin ärsykkeestä "ja sitten tapahtuu".
tarpeeksi kauan kun härnätään,se muuttuu yappeluksi.Esim.veli lällättää härnätäkseen kokoajan,niin yleensä saa lopulta maistaa nyrkistä.Kenenkään pinna loputtomiin ei kesta,siitä näytteitä Jokelan koulun amomin tapahtuma,ja se toinen koulusurma,sekäMyyrmannin pommiräjähdys.Uskon kaikkiea surmaajieb takana olevan kiusausta,niin etteä vihaa ihmisiä enenmmän kun ruttoa.
... mutta tässä Elisaman jutusasa ei tainnutkaan olla mistään sellaisesta kyse vaan luonteenpiirteestä, että suuttuessaan ei välttämättä hillitse itseään ja SE minusta ei ole hyvä asia. Tuskin Elisamankaan.
ja varo ettei tyroxirengas jää persuuksiin kiinni ;-).
enkä tiedä paraneeko siitä.Työpaikoilla kuuntelee toisten vittuiluja äärirajaan asti vastaamasta takaisia,mutta sitten pomon luokse sanomaan,että 2 viikkoa ja lähden,mikään ei saisi päätöstäni kumoamaan,Viimeisenä päivänä vittumaisille sanon kuinka nautin että huomenna hön jo tekeekin omat työnsä.Jäävät suut auki ihmettelemään.
No ei minulla ihan pienestä pimahda, vaan syyn on oltava vähintäin kohtalainen.
Pimahdat mistä pimahdat, niin minäkin teen ja moni muu.
päivän piristykseksi kummityttöni 2½ v pohdintoja:
Missä peehoset assuu?
Missä kääpäset nukkuu?
Missä aulinko assuu?
Mitä puput syö iltapalla?
Siinäpä meille miettimistä kerrakseen :-).
sinun "Lisäystä"-viestisi, niin oli vain nikki ja Viesti on poistettu -teksti.
se viestin "Lisäystä"?
Samoin silloin aikaisemmin kun Elisamalta näkyi myös sama teksti, niin hän valehteli, ettei ole poistanut viestejään, eikä ylläpitokaan..
... koska samansisältöinen viesti olisi tullut muutoin kahteen kertaan.
poistamisestasi, muuta kuin samoin teki eräs nikki, mutta jäi paha mieli kun sain pilkkaa häneltä ja muiltakin, koska hän kielsi poistaneensa viestejään ja jotkut yhtyivät siihen.
No eipä tämä asia sinuun liity mitenkään, sorry.
Kirjoitin ensin yhden kummityttöviestin, ja se näkyi ensin ketjussa. Sitten sitä jostain syystä ei näkynytkään, kun päivitti sivun, eli se oli häipynyt vaikka itse en sitä poistanut. Sitten aloin kirjoittaa sitä uusiksi ja kas, niitä näkyikin tuplaten, joten poistin toisen.
Mitä valehtelet taas minun tehneen.
Jos olen jonkun poistanut niin olen sen kertonut.
Jos sanon etten ole itse jotain poistanut niin silloin en ole ja sillä sipuli.
En selittele vaan yritin saada sinut ymmärtämään miehisen ilmaisun sisältöä.
että en ole koskaan oppinut ymmärtämään miehistä ilmaisua! Tässä tultiin taas siihen, että miesten ja naisten aivot ja aivoitukset ovat niin erilaisia :-). Toisaalta miehillä kyllä joskus on loistavampi huumori.
Enkä jaksa tästä enää jankata: siis ylläpito oli sittenkin poistanut elisaman ärhentelyt silloin. Se siitä.