Tätä se on veronmaksajan elämä Suomessa. Olen käynyt kouluja 15 vuotta ja valmistunut. Töitä on, muttei oman alan, eikä palkkatyötä vaan yhteiskunnan tukemaa. Asun kotona ja olen etsinyt vuokra-asuntoa kotikaupungistani Turusta pian vuoden. Kaupungin asuntopuolella olen loputtoman pitkässä jonossa. Yksityiset eivät vuokraa, koska en ole palkkatyössä. Kunnollisten asuntojen tarjonta on olematonta. Kysyntä on valtava.
Kotona asumisessa on ollut etunsa. Olen saanut säästöön hyvän summan rahaa, joten voisin suoraan taskusta maksaa takuuvuokrat ja koko vuoden vuokran etukäteen. Se ei auta. On oltava palkkatyössä. Pohdinkin, että pitää kai asua kotona niin kauan kunnes on varaa ostaa oma asunto. Valtio on laiminlyönyt tehtävänsä huolehtia vuokra-asuntojen riittävyydestä. Yksityiset vuokranantajat ovat loputtoman ahneita. Aloita siinä eläminen.
Ennen kuvittelin toisin. Olin siinä käsityksessä, että asunnon voi vuokrata kun pystyy maksamaan vuokransa. Byrokratiasta on tullut kansansairaus. Selviäminen ja vallitsevan niukkuustiukkusajattelun kääntäminen omaksi eduksi vaatii perusteellista suunnittelua. Rahoistaan pääsee eroon vaikkei tietäisi mitä tuhlaaminen tarkoittaa. Valuutan tulo kotiinpäin edellyttää joko suhteilla hankittua työpaikkaa tai ryhtymistä sosiaalilpummiksi. Valtio edistää ihmisten ajautumista näiksi jälkimmäisiksi.
Mutta minä en anna periksi. Säästän vaikka puoli vuosisataa, että saan yksityisen katon pääni päälle. Eikä kodin todellakaan tarvitse olla Turussa - mieluummin maaseudulla. Mahdollisimman kaukana byrokratiasta, itsekeskeisyydestä, ruuhkista ja muista perkeleen rasitteista.
Kotona asumisessa on ollut etunsa. Olen saanut säästöön hyvän summan rahaa, joten voisin suoraan taskusta maksaa takuuvuokrat ja koko vuoden vuokran etukäteen. Se ei auta. On oltava palkkatyössä. Pohdinkin, että pitää kai asua kotona niin kauan kunnes on varaa ostaa oma asunto. Valtio on laiminlyönyt tehtävänsä huolehtia vuokra-asuntojen riittävyydestä. Yksityiset vuokranantajat ovat loputtoman ahneita. Aloita siinä eläminen.
Ennen kuvittelin toisin. Olin siinä käsityksessä, että asunnon voi vuokrata kun pystyy maksamaan vuokransa. Byrokratiasta on tullut kansansairaus. Selviäminen ja vallitsevan niukkuustiukkusajattelun kääntäminen omaksi eduksi vaatii perusteellista suunnittelua. Rahoistaan pääsee eroon vaikkei tietäisi mitä tuhlaaminen tarkoittaa. Valuutan tulo kotiinpäin edellyttää joko suhteilla hankittua työpaikkaa tai ryhtymistä sosiaalilpummiksi. Valtio edistää ihmisten ajautumista näiksi jälkimmäisiksi.
Mutta minä en anna periksi. Säästän vaikka puoli vuosisataa, että saan yksityisen katon pääni päälle. Eikä kodin todellakaan tarvitse olla Turussa - mieluummin maaseudulla. Mahdollisimman kaukana byrokratiasta, itsekeskeisyydestä, ruuhkista ja muista perkeleen rasitteista.
Vastaukset 3
Vanhimmat
No, nousukausi tuo aikanaan töitä, jos et liian kronkeli ole. Itse en kyllä tunne sanontaa "oman alan töitä", vaikka on tullut koulunpenkillä istuttua jo lähemmäs 20 vuotta. Jos joskus työttömäksi jään, se tulee olemaan väliaikaista - työn suhteen en nirsoile, ja ainahan voi vaihtaa parempaan.
Kun se asunnottomuutesi näyttää pyörivän vain "oman alan töiden" puuttumisen ympärillä, olisiko aika laskea rimaa?
Työelämän vaatimukset ovat tänä päivänä joko alan koulutus tai alan työkokemus. Se hakija työllistyy, jolla on molemmat. Minulla on koulutus vain omalle alalleni. Tietysti voisin mennä kaupungille kadunlakaisijaksi, osaisin kyllä sen homman. Mutta siinä tapauksessa en voi mitenkään hyödyntää koulutustani enkä kehittää ammattitaitoani. Tietysti pitää paikkansa, että on parempi tehdä jotain töitä kuin olla tekemättä mitään. Itse olen valinnut näin suhdanneherkän alan. Siitä huolimatta olen nyt paikallistanut ongelman siihen, että oppilaitokset eivät ole tietoisia työelämän todellisesta työvoimatarpeesta. Yhteiskuntakaan ei voi ennakoida suhdanteita, mutta tutkintonimikkeen antamia työvalmiuksia voisi vähän laajentaa. Nykyisellään minun tutkintonimikkeelläni pääsee tasan kolmeen työtehtävään. Juuri näistä tehtävistä tällä hetkellä lomautetaan väkeä. Tiedän että ennemmin tai myöhemmin löydän itselleni sopivia töitä, mutta tällä hetkellä näyttää siltä että se on myöhemmin.
Jep, oppilaitosten vaste työnantajien vaatimuksiin tulee olemaan lähes aina muutaman vuoden jäljessä, mikä näkyy erityisesti suhdanneherkillä aloilla (tulevaisuuden ennustaminen on vaikeaa). Esim. 90-luvun lopun It-huumassa oppilaitokset panostivat tietotekniikka-aloihin, kun tänä päivänä opiskelijoiden valmistuessa IT-alat ennemminkin irtisanovat työntekijöitä.
Olen aika skeptinen näissä työttömyysasioissa, ehkä juuri siksi, että olen itse aina saanut töitä enemmän tai vähemmän mutkan kautta, ja olen ollut aina valmis myös muuttamaan työn perässä.
Toki kaikilla ei ole edellytyksiä muuttaa paikkakunnalta toiselle, mutta jos olet nuori ja lapseton niin työpaikkoja löytyy varmasti Hangosta Utsjoelle, ulkomaita myöten, kun on välillä valmis tinkimään myös omista toiveistaan.
No, tämä keskustelu alkaa menemään Off Topic..