Miten teillä kouluissa puututaan koulukiusaamiseen?
Meidän koulusta tuli eilen aika mullistava tieto. Mikäli lasta kiusataan koulussa (fyysistä kiusaamista), on vanhemipien tehtävä siitä rikosilmoitus. Koulu ei tee asialla yhtään mitään.
En vain oikein ymmärrä tätä. En minä voi olla koulussa koko ajan vahtimassa miten lapseni koulupäivä sujuu. Ja miten se rikosilmoitus ratkaisee asian, siitähän vaan seuraa lastensuojeluilmoitus ja homma lähtee etenemään sitä rataa tosi hitaasti ennen kuin joku vihdoin asiaan puuttuu itse lapsen kanssa, joka taas on siinä vaiheessa myöhäistä.
Eikö todellakaan koulut enää nykyään ota asiasta mitään vastuuta.
Ja sitten ihmetellään Jokelaa, Kauhajokea ja muita väkivallan tekoja... Voi kuinka surullista tämä onkaan.
Meidän koulusta tuli eilen aika mullistava tieto. Mikäli lasta kiusataan koulussa (fyysistä kiusaamista), on vanhemipien tehtävä siitä rikosilmoitus. Koulu ei tee asialla yhtään mitään.
En vain oikein ymmärrä tätä. En minä voi olla koulussa koko ajan vahtimassa miten lapseni koulupäivä sujuu. Ja miten se rikosilmoitus ratkaisee asian, siitähän vaan seuraa lastensuojeluilmoitus ja homma lähtee etenemään sitä rataa tosi hitaasti ennen kuin joku vihdoin asiaan puuttuu itse lapsen kanssa, joka taas on siinä vaiheessa myöhäistä.
Eikö todellakaan koulut enää nykyään ota asiasta mitään vastuuta.
Ja sitten ihmetellään Jokelaa, Kauhajokea ja muita väkivallan tekoja... Voi kuinka surullista tämä onkaan.
Vastaukset 21
Vanhimmat
asiantuntijoilta aiheesta kun vielä ehdit. www.perhe.fi ja sieltä yläpalkista eteenpäin asiantuntijat vastaavat tämän viikon kiusaamisaiheisiin kysymyksiin. Tsemppiä, samaa pohditaan täälläkin!
Kiusaamisen olevan rikos, eli siinä mielessä asia kuuluu viranomaisten selvittää , ei koulun.
Maaila menee nyt näinpäin eteenpäin, jokaisella vastuullisella vanhemmalla on mahdollisuus vaikuttaa asioihin, ei suinkaan vaatimalla rangaistuksia jokaisesta "kiusanteosta", kaikenlaista pientä tapahtuu AINA.
Pahemmaksi asiat menevät aina vain valittamalla ja vaatimalla omia oikeuksiaan.
koulun tulee puuttua kiusaamiseen, sehän on ihan selvä asia!
Jos koulussa tai koulumatkalla tapahtuu kiusaamista, oppilas saa/voi kertoa asiasta opettajalle ja opettajan tulee puuttua asiaan. Eivät opettajat voi ummistaa silmiään koulukiusaamiselta. Koulu on paikka, jossa pitää olla oppimisrauha ja koulussa on säännöt, joita tulee noudattaa. Toista ei saa kiusata on ihan varmasti yksi tärkeimmistä säännöistä!
Olisihan se aikamoista villinlännen toimintaa, jos opettajat eivät puuttuisi kiusaamiseen. Toista saisi lyödä, niin että veri lentää, saisi töniä ja kampata. Ja toista saisi haukkua ja päälle vielä vaikka sylkäistä....HALOOOO!? Samaa periaatetta voisi sitten soveltaa vaikka näin, että opettajat ovat kotona ja oppilaat päineen koulussa... mitä niitä nyt opettamaan ja vahtimaan...ne lukevat ja opiskelevat jotka haluavat ja voivat, opettjat sitten vain tulevat pitämään kokeet....
Minulla on lapsi, jota on kiusattu koulussa monta, monta kertaa niin henkisesti kuin fyysisestikkin. Olen tietenkin ollut yhteydessä opettajaan ja koulu on ollut mukana selvittämässä asiaa 100%:sti. Opettaja on puhutellut kiusaajia ja jälki-istunnossakin he ovat olleet. Myös kiusaajien vanhempiin on opettaja ollut yhteydessä (myös itse olen ollut yhteydessä vanhempiin). Silloin kun tilanne oli pahimmillaan, koulun rehtori sanoi, että tarvittaessa otamme yhteyttä korkeimpiin tahoihin ja tilannetta aletaan purkamaan sitä kautta.
Nyt asiat ovat selvinneet ja onneksi ne selvisivät koulun, opettajien, minun ja kiusaajien vanhempien aktiivisuuden tuloksena. Ylempiin tahoihin ei tarvinut ottaa yhteyttä.
Rikosilmoituksen tekeminen kuulostaa aika rajulta toimenpiteeltä, mutta jos tilanne on paha ja fyysinen kiusaaminen jatkuvaa ja se aiheuttaa suuria ongelmia niin oppilaassa ja tietysti myös vanhemmissa, voi rikosilmoitus tulla kysymykseen. Silloin ainakin kiusaaja/kiusaajat ja heidän vanhemmat ymmärtävät, että nyt ei ole enää leikki kysymyksessä.
Lastani kiusattiin mm. pyörää potkittiin, haukuttiin uhattiin jopa tappaa.
Kun lapseni kertoi tästä kotona, otin välittömästi opettajaan yhteyttä ja kerroin että tästä on tultava loppu! Koulun pitää tarjota turvalliset puitteet koululaisille, onhan Suomessa oppivelvollisuus, jota ei voi kiusaamisen takia laistaa.
Haluan kiittää opettajaa vielä reilun kymmenen vuoden päästä siitä, kuinka hän tarttui asiaan ripeästi ja tehokkaasti. Kiusaaja otettiin puhutteluun, muitakin oppilaita kuultiin. Taisi opettaja olla kiusaajan kotiinkin yhteydessä tai ainakin uhkasi ilmoittaa asiasta kotiin (en enää tarkkaan muista). Kiusaajan pyydettiin tekemään sovinto ja pyytämään anteeksi. Näin hän tekikin.
Myöhemmin tosin uhkasi yläasteella tappaa lapseni. Mutta, se oli onneksi vai tapa saada viimeinen sana asiassa. Joka tapauksessa kiusaaminen loppui siihen.
On hienoa, että sekä opettaja ja rehtori puuttuvat asiaan. Koulurauhan säilyttäminen on siellä työskentelevien opettajien vastuulla ja tarvittaessa on kiusaajan perhe otettava mukaan neuvotteluun. Aina voi myös keskustella lasten muiden vanhempien kanssa ja pyytää taustatukea. Eihän sitä koskaan tiedä kuka on kiusaajan mahdollinen seuraava uhri.
Kiitos, Tuula-ope, Tähtiniityn koulusta. Hoidit asian todella hienosti!! Toivon, että muutkin opettajat osaisivat suhtautua kiusaamiseen yhtä tarmokkaasti.
Vanhemmat, vaatikaa opettajien puuttumista kiusaamiseen. Kurinpito koulussa on kautta aikojen ollut opettajien tehtävä. Ei kouluihin voi vartijoita tai poliisia palkata.
Tsemppiä kaikille!
Tähtiniityn koulussa on asiat näköjään muuttuneet 10ssä vuodessa täsyin. Lastani kiusattiin 1-4 lk siellä joka päivä fyysisesti ja henkisesti. Koko luokka ja iso osa muuta koulua kiusasi systemaattisesti. Opettajat "eivät nähneet", olivat sitä mieltä että "Tähtiniityssä ei ole kiusaamista" jne jne. Yksikään opettaja ei halunnut edes myöntää kiusaamista vaikka luokan lapsilla tehtiin kiusaamiskyselykin, jossa kaikki vastasivat että lastani kiusataan.
Vaihdoin lapseni toiseen kouluun viime syksynä. Nyt kaikki on hyvin. Hänellä on kivoja kavereita ja koulutyö maistuu.
" eikö koulut " . Kyllä osa kouluistakin on osana suorittamassa tuota haasteellista kasvatustehtävää....
yhtälailla voisi yleistää:
Eikö vanhemmat kasvata lapsistaan sellaisia, etteivät ne kiusaisi ketään!
No teepä se koulun ehdottama rikosilmoitus,sillä laki velvoittaa koulua puuttumaan ihan kaikenlaiseen kiusaamiseen sen laajuudesta riippumatta.
yritimme koulusta kaiken avun.turhaan kaikki.oma lapsi joutui vaihtamaan koulua ja kiusaajat jatkoivat.oma lapsi käy lisäksi lasten psyk.keskusteluissa kiusauksen traumat yhä niin pahoja.eikä lapsen ikä ole kuin 10v.
Kiusaaminen on arkipäivää kouluissa. Opettajat eivät toki kaikkea näe, mutta luulisi heidänkin näkevän edes ne pahimmat tapaukset. Koulun velvollisuus on puuttua kiusaamiseen, ja jos rehtori /opettaja ei suostu puuttumaan miettisinpä myös tutkintapyynnön tekemistä heidän toimistaan.
Jokainen kiusaaminen on liikaa.
Kuka luulee, että ne kusipäät lopettavat kiusaamisen, kun koulu "puuttuu asiaan"?
Valitettavasti opettajat eivät todellakaan voi tietää kaikkea, mitä koulussa tapahtuu. Ne pahimmat tapauksetkin tulevat opettajien tietoon yleensä vasta oppilaan tai vanhempien kertoessa asiasta.
Ikävä kyllä, kiusaajia saat puhutella ja pistää jälki-istuntoon sekä pitää miljoona ja yksi palaveria heidän vanhempiensa kanssa ja silti osa heistä jatkaa edelleen.
Onneksi toisinaan onnistutaan myös pysäyttämään pahin hölmöily ja saadaan oppilaiden välit normaaliin kuntoon.
Ceterum censeo: Koko koulukiusaamistermi on huono. Oikeastihan kyse on persoonallisuushäiriöisestä käytöksestä ja se ei totta totisesti rajoitu mihinkään koulun tiloihin eikä kouluaikaan!
Joillakin ihmisillä on aika erikoinen näkemys koulukiusaamisesta. Heidän mielestään kiusaaminen on jotenkin koulun vika. Sitähän se ei ole.
Kiusaaminen johtuu sittä, että ihmiset tekevät sitä. Toisinaan jonkun ihmistaimen kasvatus on ehkä epäonnistunut tai taustalla voi olla muitakin pulmia.
Koulu itsessään ei kiusaaamiseen kuitenkaan SYYLLINEN ole. Syy löytyy jostakin muualta. Pikemminkin koulu yrittää vähentää kiusaamista enkä usko pätkääkään, että yhdessäkään Suomen koulussa oppilaita kehotettaisiin kiusaamaan toisiaan.
Kiusaamiseen puuttuminen onkin sitten jo eri juttu. Luonnollisesti sekä koulun laitoksena että opettajien on kiusaamiseen kuten muihinkin ongelmiin puututtava. Jos niin ei tehdä, kysymyksessä oikeasti ON velvollisuuksien noudattamattajättäminen.
Jotkut kiusaamistapaukset ovat helpommin ratkaistavissa kuin toiset. Ihmiset nimittäin ovat erilaisia. Joissakin tapauksissa taas millään toimilla koulun taholta ei tunnu olevan merkitystä. Kiusaajan ongelmat voivat olla niin vaikeat hoitaa, että niihin ei koulun toimilla ratkaisua löydy. Toisaalta myös osa vanhemmista todellakin on joko haluttomia tai kykenemättömiä jälkikasvunsa toimiin puuttumaan. Silloin tilanne on hankala kaikille osapuolille ja ilmiselvästi osa vanhemmista on täysin kyvyttömiä tulkitsemaan omaa lastaan. Sen oman kullanmurun toimissa ei nähdä mitään ongelmaa vaan kaikki pulmat ovat toisista lähtöisin. Siinä tilanteessa opettajienkaan ei ole helppo toimia. Äärimmillään juututaan niinkin ihmeellisiin asioihin kuin lakimiehillä uhkailuun ja erilaisiin valitusprosesseihin.
Oma osansa tätäkin tarinaa on se, että yllättävän monet vanhemmat eivät tunnu edes käsittävän sitä, mikä on koulukiusaamista, mikä ei. Todella monen aikuisen ihmisen huulilta tulee sana "koulukiusaaminen" heti, kun lapset vaikkapa aivan perinteisesti riitelevät jostakin. Tämähän on perinteisesti ollut pienten alkuoppilaiden ja muidenkin pikkulasten näkemys: eri mieltä oleminen on kiusaamista. Ja nyt siis myös osa vanhemmista on tälle tielle lähtenyt.
Se, mikä myös oikeasti hämmästyttää, on se miten yksioikoisia jotkut vanhemmat ovat vielä armon vuonna 2010. Lapsille opetetaan joissakin kodeissa mitä ihmeellisimpiä asenteita tyyliin: "Ei sun tartte olla kaikkien kaveri!" Niin. Ei varmasti tarvitsekaan. Lapsi kuitenkin tekee tuon kaltaisista lauseista omat johtopäätksensä ja ne eivät ehkä ole niitä, joita se aikuinen tarkoitti. Ja YHTEISTYÖHÖN kaikkien kanssa on kuitenkin jotenkin pystyttävä, olipa hänen kanssaan hyvä kaveri tai ei. Se, että vanhemmat omat pässinpäiset asenteensa jälkeläisiinsäkin siirtävät, ei juuri aihetta kehuihin anna.
Jossakin määrin pidän koulukiusaamisesta puhumista vain muoti-ilmiönä. Aina kiusaamista on ollut ja nykyisin kiusaaminen on näennäisestä julmuudestaan huolimatta aivan jotakin muuta kuin vaikkapa 50-luvulla. Tapauksista kuitenkin puhutaan toisin kuin ennen ja hyvä niin: kiusaaminen on totta kai ilmiö, josta pitää eroon pyrkiä.
Kiusaamiseen syyllistyvät kuitenkin aina ihmiset. Jos kotona asiasta keskustellaan ja myös siellä esilletulleisiin ongelmiin puututaan, pulmat ovat helpompia ratkoa.
Totuus on se, että kiusaamiseen kouluissa ei aina puututa niin hyvin kuin pitäisi. Erityisesti todella suurissa kouluyksiköissä kiusaamista on vaikea havaita ja Suomen maassa omaksuttu pyrkimys kohti yhä vain suurempia koulukokoja ei auta tilannetta. Vaivaa pitäisi jonkun nähdä. Siinä kaikilla on skarppaamista; niin poliittisilla päättäjillä, vanhemmilla, oppilailla kuin meillä kasvattajillakin.
Ammattikasvattaja kerro meille, mitä koulukiusaaminen on ammattilaisen silmin. Kerro meille myös mitä koulukiusaaminen on opettajan suorittamana. Kerro meille myös kenen vika on esimerkiksi opettajan suorittama koulukiusaaminen.
Olisinkin valmiimpi puhumaan henkisestä väkivallasta / fyysisestä väkivallasta enemmänkin kuin kiusaamisesta. Kerroit, että koulu ei ole syyllinen. Ei luonnollisesti koulu on kuin mikä tahansa paikka mutta ne ihmiset siellä ovat syyllisiä kiusaamiseen. He kiusaavat itse, osa ei puutu, luovat mahtavan alustan jossa voi kiusata. Kaikki eivät todellakaan puutu kiusaamiseen, sen tiedät itsekin.
Tiesitkö, ettei koulun edes tarvitse itse ratkaista kiusaamisasioita jos ei kyvyt riitä. On olemassa verkostoja, joista voi hakea tukea: oppilashuolto, koulukuraattori, koulupsykologi, lastensuojelu, poliisi jne. Kenenkään ei tarvitse olla näitä kaikkia itse, vaan nämä ammattiryhmät auttavat.
Suomen lain mukaan jokaisella on oikeus käyttää juridista apua sekä tehdä kanteluita / valituksia. Sori, näin se vaan on. Sitten kun puhut tuosta, ettei tiedetä mitä koulukiusaaminen on. Itsehän koulut jankuttavat ja perustetaan kiva-projekteja yms. oikein lietsomaan tätä kiusaus asiaa.
Oletuksesi, armon vuonna 2010- osuu kyllä niin totaalisesti ohi, että hämmästyttää. Mikä rooli on koululla yhteisöllisyyden opettajana ? Jotenkin loppu kommentistasi heijastuu se, että tavallaan hyväksyt kiusaamisen – ”ainahan sitä on ollut, näennäinen julmuus, keskustelu ja vastuu kuuluu kotiin”. Pelottavaa.
Jos näitä kirjoituksia täällä lukee vakavissaan, saa sellaisen kuvan, että opettajien enemmistö keskittyy kiusaamaan oppilaita eri tavoin. Se nyt ei kai totta liene? Pääsääntöisesti kiusaamista toteuttavat kuitenkin kouluissa muut tahot kuin opettajat. Kehoitan taas samaa kuin ennenkin: jos konkreettista näyttöä on siitä, että opettaja todellakin kiusaa jollakin lailla oppilaita, koulun nimi esiin vain!
Läheskään kaikki opettajien toimista märisevät ihmiset eivät todellisuudessa tee mitään. Takana päin mariseminen ja haukkuminenhan ovat tietenkin helppoja vaihtoehtoja ja jos asioita alettaisiin kunnolla penkoa, siitä omastakin kullanmurusta voi kaikenlaista paljastua. Tämänkin on käytännön työ taas osoittanut: yllättävän usein niiden oppilaiden vanhemmat mussuttavat turhista ja vaahtoavat kiusaamisesta, joiden omat lapset ovat kaikkea muuta kuin malliopilaita käytöksensä suhteen.
Koulut tekevät kiusaamista ehkäistäkseen toimia siksi, että niiden on julkisuuden paineessa osoitettava tekevänsä jotakin. Varsinkin poliitikkojen mielestä jo sana projekti on erittäin komea ja osoittaa, että ihmiset ovat "tosissaan" liikkeellä. Käytännössä kiusaamiseen puuttuminen ei niin helppoa kuitenkaan ole, vaikka mukaan ne muutkin ammattilaiset otetaan. Pulma on myös se, ettei kaikki kiusaaminen aina näkyviin tule.
Käytännössä kiusaaminen helpoimmin ehkäistään sillä, että niin opettajat kuin vanhemmatkin ja muut aikuiset ovat LÄSNÄ. Jos koulu on kohtuullisen kokoinen, oppilaat ovat esim. ulkovalvojien näköpiirissä ja toimet koulun pihassa siis näkyvät. Usein ongelmat ovat vaikeita suuremmissa kouluyksiköissä.
Opettajalla pitää olla myös sen verran pelisilmää, että hän näkee, jos jollakin oppilaalla on murheita. Sama koskee vanhempia: jos lapsi on surullinen koko ajan, jossakin on ongelma. Aikuisen ihmisen on oltava siis osa lasten elämää; se on monilta vanhemmilta oikeasti unohtunut. Isällä ja äidillä on oltava aikaa myös jutella lastensa kanssa; pelkkä kuljettaminen harrastuksesta toiseen ei riitä. Osa vanhemmista ei ihme kyllä näytä oikeasti tuntevan lapsiaan juuri lainkaan. Vanhemmuus tulee ilmi vasta konfliktitilanteissa, jolloin isät ja äidit tiikerin lailla puolustavat jälkikasvuaan, joka on heille puoliksi tuntematon! Valitettavaa, mutta totta.
Kun puhun vanhemmista, jotka eivät käsitä mikä kiusaamista on, mikä ei, puhun omista kokemuksistani. Miten on sinun laitasi? Tässä työssä nyt vain näkee kaikkea ja olen 15-vuotisen "urani" aikana - EN siis ole aivan aloittelija - nähnyt jo kaikenlaista ja kuullut monenlaista kommenttia niin oppilailta kuin varsinkin vanhemmilta. "Koulukiusaaminen" on mediaseksikäs sana ja näyttää saavan monissa ihmisissä erilaisia reaktioita aikaan. Usein hutkitaan ensin ja sitten vasta tutkitaan.
Kouluilla on rooli yhteisöllisyyden opettajana. En käsittääkseni missään ole sitä kiistänyt? Se rooli on kuitenkin myös kodeilla.
Kun puhun siitä, miten paljon enemmän TODELLISTA kiusaamista oli vaikkapa 50-luvulla, nojaan jälleen siihen, mitä minulle ovat omat aistini kertoneet. Useat ihmiset - omat iäkkäät sukulaiseni mukaanlukien - ovat kertoneet minulle, miten tyypillistä oli se, että esim. kansakoulun aikoina oppilaita todella selkeästi jaoteltiin erilaisiin ryhmiin heidän sosiaalisen taustansa mukaan. Ja varakkaammista perheistä olevat TODELLAKIN kiusasivat RAJUSTI heitä, joilla ei noihin aikoihin ollut vaikkapa rahaa urheiluvarusteisiin tai kunnon eväitä - kas tuolloin ei tätä ÄÄRIMMÄISEN HUONOA ilmaista kouluruokaakaan kaikkialla ollut!
'
Missään kohti en siis sanonut, että hyväksyn kiusaamisen tai, ettei siihen tarvitse puuttua. Suosittelen lukemaan kirjoitukseni uudelleen,. ettei sinun tarvitse kauhistella tai peräti oikein "pelätä".
YRITIN sanoa, että jos kaikissa kodeissa oikeasti osattaisiin edes jossakin määrin objektiivisesti tarkastella oman jälkikasvun toimia, koulunkin olisi niihin helpompi puuttua. Jos isän ja äidin puolustusmuurit nousevat korkealle heti ensimmäisen kielteisen uutisen tullessa ja opettajasta uhataan tehdä valitus tai peräti uhkaillaan lakimiehellä, ei yhteistyö varmasti toimi.
Ja kyllä. Jos lapsi/nuori kiusaa toisia, vastuu kuuluu MYÖS kodille. Koulussa nimittäin ei ketään kiusaamaan opeteta. Se on varma. Se ei koulujen opetussuunnitelmiin kuulu. Hyvä on jokaisen muistaa sekin, etteivät käyttäytyminen kotona ja koulussa välttämättä korreloi: tilanne voi olla niissä tyystin erilainen. Se pikkuenkeli voi olla koulussa aivan erilainen kuin kotona, jossa muita samanikäisiä ei ehkä edes ole läsnä.
Lääkkeeksi suosittelisin kommunikaation lisäämistä niin kotona kuin kouluissakin. Aikaa pitäisi olla myös siihen, että asioista ehditään keskustella ja pohtia erilaisia arkielämän ilmiöitä muutenkin kuin vain ongelmatilanteissa. Yllättävän monet ihmiset toimivat kasvatustyön suhteen samoin kuin terveyden: jotakin tehdään vasta silloin kun on pakko. Ja se on valtettavasti niin terveyden kuin kasvatuksenkin suhteen usein pahasti myöhäistä.
Kiusaaminen on ikävä asia, ja mielestäni siihen ei ikinä pitäisi suhtautua niin, että ainahan sitä on ollut eli tulee aina olemaan. Luonnollisesti kouluissa kiusaamisesta on alettu puhumaan enemmän, tuskin meidän vanhempamme olisi paikallislehteen vieneet ees aiheetonta karttakepillä huitaisua.
Mielestäni tämän päivän elämästä, niin yhteiskunta tasolla, koulutasolla kuin kotoakin on katoamassa yhteisöllisyys. Yhdessä tekemisen meininkiä ei enää ole. Enää ei tehdä yhdessä kisoja, kilpailuja pihalle vaan nökötetään netissä, pelataan ja kavereita on 1-2 , toisilla ei yhtään.
Se, että lapset eivät enää huomioi muita yksilöinä näkyy myös koulussa. Se näkyy varmasti myös opettajissakin, mitenpä he olisivat säästyneet yhteiskunnan vaikuttelilta ja kasvatukselta. Ei mitenkään. On hienoa tavata opettajia, joilla on vielä terveet ajatukset koulun roolista yhteiskunnassa. Ikävä kyllä kaikilla sitä ajatusta ei enää ole.
Kun puhutaan paljon siitä, että tämän päivän yläkoululaiset ovat heikkoatasoa niin ajatellaankohan koskaan sitä, että tämän oireilun takana on aina kuitenkin ihminen. Yleensä ihminen, joka tarvitsee aikuista.
Tämän päivän teinit ovat muuten niitä, joiden vanhemmat ovat moni kokeneet työttömyyden sekä laman. Nämä teinit, 90-luvun alussa olivat niitä jotka saivat maistaa sitä säästöä ja lamaa oikein joka suunnasta. Koulustakin.
Nyt kannetaan sitä hedelmää, ja siitä on myös yhteiskunnan otettava vastuu.
Mitä minä sitten tekisin ? Minä karsisin luokkakokoja, kyllä ihan tuonne yläkouluun 15-520 hengen ryhmiä maksimissaan. Vaikka se vie rahaa, kantaa se varmasti hedelmää myöhemmin. Nämä teinithän ovat tulevaisuuden työntekijöitä. Minä karsisin tuntikehystä. Ottaisin pois jostain aineesta 1-2 tuntia viikossa, jotka satsaisin ihan ryhmähengen luomiseen ja ylläpitämiseen. Vaalisin me-henkeä. Yhdessä tekemisen meininkiä.
Sitten opettajien opetusvelvollisuudesta siirtäisin 4 tuntia viikossa suoraan yhteistyöhön. Nythän tämä yt on 2 tuntia, opetusvelvollisuus keikkuu 12-22 tuntia keskimäärin eli resurssia on.
Sitten minä sanoisin opettajille, että kouluttautukaa. ( Jollain palstalle joku käskeekin menemään kurssille) mutta minä kouluttaisin opettajia esimerkiksi ryhmädynamiikan hallitsemiseen, yhteistyön opettelemiseen, vuorovaikutuksen kehittämiseen erilaisten ihmisten kanssa, työnohjaukseen, erilaisuuden ymmärtämiseen jne.
Minä en ole ammattilainen, en ainakaan niin ammattilainen että sitä kehtaisin korostaa. Mutta ammattilainen minä olen isänä. Minä olen tehnyt kaiken niin hyvin kuin sydän sanoo ja opastaa. Jos pojat tuovat joskus huonoa viestiä koulusta, otan siitä opiksi. Toivon kuitenkin, että opettaja osaisi myös ottaa opikseen - aina ei voi onnistua , kukaan.
Minä tunnustaudun yhdenlaiseksi koulun kritisoijaksi. Mielestäni aiheellisestikin. Se, että kritisoi ei tarkoita sitä että arvostelee, leimaa tai väheksyy. Koulumaailmassa on paljon parantamisen varaan. Koulutus yliopistossa ei enää anna valmiuksia riittävästi toimia opettajana, koulutuksen sisältöä ja painopisteitä tulee muuttaa. Samoin se on nyt jo työskentelevillä opettajillakin - ei vanhoilla opeilla pärjää. Maailma on haasteellinen. Kaikki eivät ole yhtä hyviä kuin opettajan omat kasvatuksen tulokset. Luojan kiitos, maailma on turvattu jos opettajat lisääntyvät =)
Korostaisin, että jokaisen oirehtivan nuoren takana on aito huoli jostain. Opettaja on käytöksellään ja toiminnallaan avain asemassa huomaamassa tämän. Kukaan tuskin huvikseen oireilee, olettaisin.
Joku peräsi kunta esimerkkejä, kouluesimerkkejä. Onhan niitä, mutta opettajien vallan vuoksi niitä ei monikaan halua julki tuoda. Voin kyllä sanoa, että onnistuu se henkinen väkivalta opettajiltakin.
Puhut asiaa, kuten tuolla yhdessä ketjussa jo sanoinkin.
Se olin minä, joka peräsin niitä konkreettisia esimerkkejä. Siinä olen kanssasi eri mieltä. Kyllä ainakin sen kunnan voi aivan hyvin mainita ja miksei vaikkapa myös kouluakin. Jos joku opettaja hölmöilee ja hoitaa tehtävänsä huonosti, on palautteen saaminen kohdallaan. Jos joku antaisi sen suoraan myös niille vanhemmille, jotka koheltavat, maailma saattaisi oikeasti jopa muuttua.
Vaikka nimimerkkini onkin Ammattikasvattaja, en miellä itseäni sen kummemmaksi ammattilaiseksi kuin kukaan muukaan, joka tätä työtä tekee. Ihmisten kanssa työskenteleminen on haasteellista ja aina oppii uutta.
Ihmisten kanssa toimiminen on haasteellista, olipa ammattiala mikä tahansa. Koskaan ei saa kiitosta, eikä se ole kyllä tarpeenkaan. Me ihmiset kun nopeasti ajattelemme, että mitä kiitoksen takana =) eli oliko vilpitön kiitos. Ei sentään....
Haluaisin oikeasti ammattikasvattaja vaihtaa kanssasi muutamat postit ? Onnistuuko mitenkään ? Oletko rekisteröitynyt kirjoittaja ? Onko sinulla jotain ylimääräistä postia, johon voisi kirjoittaa ? Sellainen osoite, jonka yhteydenottoni jälkeen voisit poistaa, jatkaa jollain muulla osoitteella niin välttyisit roskapostilta. ? Olen kiinnostunut jakamaan muutamia asioita kanssasi koulumaailmasta.
''Pikemminkin koulu yrittää vähentää kiusaamista enkä usko pätkääkään, että yhdessäkään Suomen koulussa oppilaita kehotettaisiin kiusaamaan toisiaan. ''
Mitä tekemistä sillä on minkään kanssa, mitä 'koulu' ja koulun säädöksistä vastaavat kehottaa tekemään? Eihän me nuoret olla koskaan edes tekemisissä niiden päättäjien pallilla istuvien kanssa.
Mutta jos opettajia tuolla tarkoitit, niin sinun pitäisi käydä entisessä koulussani niin näkisitpä senkin kun opettajat kiusaavat ja yllyttävät muita mukaan.
Nähty on sekä fyysinen, että psyykkinen väkivalta. Myös koettu.
Ja kummastakaan ei pitäviä todisteita.
Ja 50-luvulla sai myös muuten antaa lapselle vitsaa jos tämä mistään marisi. Tai saa nykyäänkin, mutta siitä ei edelleenkään saa jäädä kiinni, sanotaanko näin.
Huomioisitko vaikka sen, että nykyään yritetään tehdä oloja lapsille ja nuorille vähän inhimillisemmäksi?
''Tämänkin on käytännön työ taas osoittanut: yllättävän usein niiden oppilaiden vanhemmat mussuttavat turhista ja vaahtoavat kiusaamisesta, joiden omat lapset ovat kaikkea muuta kuin malliopilaita käytöksensä suhteen.''
Hehheh.. Käytännön työ. Koomista tekstiä. Johtuisko rakas ammattikasvattaja vaikka siitä, että ne joilla on oikeesti ongelmia, ei ota yhteyttä sun kaltasiin ''ammattilaisiin'' koska tietävät ettei mikään muutu. Ja tietävät myös sen, että jos kiusaaja kuulee, että tän suuntasta on tapahtunu niin seuraa taas pieni ''keskustelutuokio'' kulman takana hakattav.. siis selvittelemässä asioita sivistyneellä keskustelulla. Melkein unohdin, ettei hakkaamisesta saakaan puhua.
Hauskaa, että työn parissa toimineet kuvittelee tietävänsä niin helkatin paljon meidän nuorien elämästä, koska ovat itse eläneet sen vitsa-ajan.
Jatkakaa toki, älkää missään nimessä kokeko huonoa omatuntoa siitä, että olette jättäneet nuoret hyväksykäytön uhrit/huumeidenkäyttäjät/itsemurhan yrittäjät/koulukiusatut/väkivallan uhrit yksin.
Antakaa vain näiden ihmisten olla ja heidän kavereiden (kuten minun) tukea yksin näitä ihmisiä jo ala-asteikäisenä, koska ketään muuta ei tunnu välittävän.
''Tässä työssä nyt vain näkee kaikkea ja olen 15-vuotisen "urani" aikana - EN siis ole aivan aloittelija - nähnyt jo kaikenlaista ja kuullut monenlaista kommenttia niin oppilailta kuin varsinkin vanhemmilta.''
Wow, mahdat olla todellinen alan ammattilainen.
Mutta tiedätkö, meitä nuoria tuskin kiinnostaa pätkääkään kuinka paljon olet kuullut, nähnyt, kuinka monta työtuntia tai vuotta on kulunut työn parissa. Se ei merkitse meille mitään.
Koulukiusaaminen on ihan oikea murhe, herätkää pahvit.
Turhat valitukset tottakai häiritsee, mutta en oikein osaa suhtautua niihin kun ei ole tullut vielä sellaista tapausta vastaan.
Sinä olet ehkä nähnyt paljon, mutta minä olen kokenut. Ja tässä tapauksessa kokemisella ja näkemisellä on eroa kuin yöllä ja päivällä.
Ps. Anteeksi hiiltymiseni, ei muistella pahalla.
Koulu jossa opettajakunta myös syyllistyi lapsen kiusaamiseen Voikkaan ala-aste !!
Lapsi laitettiin kolmannen asteen kuulusteluihin joissa todettiin aina syylliseksi ,vaikka ei mitään ollut tehnyt .koulu "vuoti " kiusaajan kotiin kaiken tiedon mitä kiusatun kotoa kerrottiin.Koulu ei halunnut antaa Kiva-koulu raportteja vedoten tietosuoja-lakiin ,lapsesta oli varmaankin kirjattu ylös mittava "rikosrekisteri " terveydenhoitaja kirjannut ylös useampia vuosien varrella tapahtuneita kuhmuja sattumisia jne ja aina laitettu ettei oppilas jota oli tönitty ,kampittu jne,muista missä tapahtui.Vaikka muistaa tänäpäivänäkin kuka töni kamppi potki jne.
Pikkuveljeäni on kiusattu nyt jo neljä vuotta. Aina kun koulu lähtee selvittämään asiaa kiusaaminen loppuu hetkeksi, mutta samalla veljeltäni loppuvat kaikki kaverit. Hän ei tietenkään halua olla yksin, joten mieluummin vaikka kestää haukkumiset ja pyörän rikkomiset, kuin antaa vanhempien soittaa koululle, sillä veljeni tietää, että sen jälkeen koko koulu kääntyy häntä vastaan. Lapset ovat kaikista vittumaisempia ja kieroimpia yksilöitä mitä maa päällään kantaa.
Nyt odotan vain, että veljen yläaste loppuu ja otan hänet luokseni asumaan, jotta saa vaihtaa kokonaan kouluympyröitä lukioon/ammattikouluun mennessä. Pienellä paikkakunnalla kiusaaminen ei koulun vaihtoon; kiusaajat hallitsevat kaikkialla.
Näistä saattaa jäädä pitkiksi ajoiksi "vaurioita" henkiselle puolelle. Suosittelen vastaamaan tarpeeksi kovalla väkivallalla takaisin. Vaikka tulisi itselle hieman sakkoa tai harmia, niin voin taata että pitkällä tähtäimellä tämä on toimivin ratkaisu.
Takaisin oppikoulut ja kansalaiskoulut. Siinä kohtaa karsiintuisi vähän aikaisemmin ääliöporukkaa, kun nykyisin se tapahtuu vasta lukioon mentäessä. Sitten voisi kansalaiskouluissa työskennellä useampi opettaja/luokka