Uusperheessä on paljon vaikeuksia,johtuen perheen dynamiikasta ja niistä menneistä elämistä..MUTTA
pitäisi muistaa miksi juuri tuon ihmisen kanssa halusin mennä yhteen,mikä juuri tuossa ihmisessä sai minut haluamaan uutta parisuhdetta,uuden elämän alkua??
Oikeesti rakastaminen/toisen hyväksyminen/hyvänä pito ei ole niin kovin vaikeeta.
Kun rakastaa,on valmis kestämään vaikeuksia,kuin myös valmis tukemaan ja tarvittaessa lohduttamaan samalla voi asettua toisen asemaan..ja oppia hyväksymään puolison lapset sellaisina kuin he ovat.
Kukaan ex ei kuulu sellaiseen rakkausliittoon,heistä ei tarvitse mitenkään välittää..mennyttä elämää sellainen vain on.
pitäisi muistaa miksi juuri tuon ihmisen kanssa halusin mennä yhteen,mikä juuri tuossa ihmisessä sai minut haluamaan uutta parisuhdetta,uuden elämän alkua??
Oikeesti rakastaminen/toisen hyväksyminen/hyvänä pito ei ole niin kovin vaikeeta.
Kun rakastaa,on valmis kestämään vaikeuksia,kuin myös valmis tukemaan ja tarvittaessa lohduttamaan samalla voi asettua toisen asemaan..ja oppia hyväksymään puolison lapset sellaisina kuin he ovat.
Kukaan ex ei kuulu sellaiseen rakkausliittoon,heistä ei tarvitse mitenkään välittää..mennyttä elämää sellainen vain on.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Ja jos ne entiset puolisot olisivat kumpikin rakastaneet, hoitaneet ja kunnioittaneet toisiaan, ei olisi tarvinnut erota! Jompikumpi lopetti rakastamisen ja lähti, eikä jätetty pysty tätä asiaa myöntämään.
Uskon, että uusperheessä suhteen hoitamiseen panostetaan enemmän, kun on jo kokemusta epäonnistumisesta. Se on kasvamista ja kokemuksen tuomaa viisautta.
rakkaushan se on (yleensä) syynä uuden parisuhteen muodostumiselle, olipa kyseessä sitten jo kertaalleen eronneet ihmiset tai ensimmäistä kertaan suhteeseen menevät.
Kyllä tosi rakkaus kestää, mutta puoliso olisi otettava myös huomioon. Joskus minua ahdistaa lukea kertomuksia nykyisistä vaimoista, jotka joutuvat hoitamaan puolisonsa lapsia. Millainen mies voi velvoittaa vaimonsa kantamaan vastuuta edellisen suhteen valinnoista?
uusikot ei muuta osaa kuin vihata!
pyydetty uusikkoa rakastamaan :)
Jos on toiseelle kateellinen, omasta entisestään mustasukkainen, eroonsa kiinni jäänyt tai äitiydessään epävarma ihminen - on aivan sama, mitä se uusi tekee, sanoo, miltä näyttää tai miten kohtelee lapsia - entisen omat negatiiviset tunteet saavat hänet näkemään pelkästään huonoa hyvässäkin. Jos vaikka nykyinen sanoo entiselle kun lapset jäävät heidän kotiinsa: "rentoa viikonloppua sinulle", negatiivisesti asennoitunut exä kääntää sen niin, että jaaha, nyt se veetuili siitä, että olen huono äiti kun saan vapaata omista lapsistani ja hän joutuu niitä hoitamaan, vaikka entinen on nimenomaan tarkoittanut sitä, että rentoa viikonloppua. Tai kun haet exä hakee lapset ja nykyinen sanoo: "meillä meni kaikki oikein mukavasti", negatiivisesti asennoitunut ex kuvittelee sen tarkoittavan, että nykyinen omii hänen lapsiaan kun puhuu me-muodossa, vihjaa että heillä kyllä sujuu ja äidillä tuskin, veetuilee että heilläpä on kivaa lasten kanssa - äidillä tuskin. Vaikka nykyinen vain olisi halunnut ilmaista äiti-ihmisille, että ihan hyvin meni, ei huolia.
Niin. Ei kenenkään entisen kuulukaan rakastaa oman exänsä uusikkoa. Sehän olisi aivan kipeää. Pitää sellaisesta ihmisestä voi, jos kaikki ovat sinut elämäntilanteensa kanssa, ja haluavat puhaltaa yhteenhiileen lasten edun vuoksi. Pitääkään ei ole pakko, jos ei vain pidä, silti voi toimia fiksusti ja asiallisesti toista kohtaan niinä harvoina kertoina kun tekemisissä ollaan. Jos taas ei pysty käyttäytymään asiallisesti, on aika mennä peilin eteen kysymään, toimiiko tukien lapsiaan eteenpäin vai opettaako heitä katkeruuteen mukanaan. Sama tietysti toimii toisinpäin myös.
Mutta tosiaan, rakastamisen hoitaa se uusikon valinnut ihminen, ei hänen entisensä.