Ootko nähyny Päätalo-vilmin

Nähny ja ihan hyvin tuo vastasi haaskattua aikaa ja rahaa. Luomisen tuskaa Kalle poti pää (ylä-)täristen, mitä ny välillä kävi juomassa ja naimassa.
Mitä vastaavuuteen kirjojen kanssa tulee, niin ei puoleentoista tuntiin mahdu kuin pieniä viittauksia jaarittelupakettien tapahtumiin. Kirjat lukenut katsoja toki ymmärtää ummikkoa paremmin, mihin mikäkin monttuun hyppääminen viittaa.
Salli Lisäkkään kulttihahmo saa arvoisensa kohtelun.
Elokuvalliselta ilmaisultaan Kahakorpi hyppää aivan eri tasolle, korkeammalle, kuin mihin Edvin-vainaa aikoinaan pääsi pikkutarkassa jyystämisessään.

Rohkenemme suositella, Kynsis ja mää.

Ajankuva oli hyvä. Vanhat filmit oli onnistuneesti "ympätty" elokuvaan. Ihmiskuvat jäivät melko ohuiksi ja elokuva oli melko pitkäveteinen ja katkelmallinen eli Päätalot piti olla luettuna ennen elokuvan katsomista. Lainan ja Sonni-Moilasen suhde jäi melko vajaaksi, samoin Sallin sekaantumiset Kallen ja Lainan elämään.

Nyt elokuvan jo nähneenä en voisi ajatella muuta näyttelijää Kallen rooliin. Minusta Eero Schroderus Herkkona oli hyvä, sen sijaan Pirjo Leppäsellä olivat samat maneerit kuin nykyään joka roolissa. Hän näyttelee Riitua joka roolissa. Mira Kivilä Sallina antoi hyvän kuvan v-mäisestä toisten asioihin sekaantujasta, vaikka rooli olikin melko ohut. Ahti Jokinen Kummun-Kallena näytteli yli tapansa mukaan. Myös Antti Virmavirran yli-ikäinen Vouvila jäi vähän vieraaksi.Kuka oli se kaunis nainen, joka näytteli Sinikka Arjalaa? Rooli oli pieni ja kohtaus ei avautunut, jos ei ollut Päätaloja lukenut.

Päätalo-elokuva on saanut mielestäni turhan ankaraa kritiikkiä. Elokuvan katselee ihan mielellään varsinkin jos itse harrasta kirjoittamista. Kritiikki osuu siinä oikeaan, että elokuva peilaa yllättävän heikosti Päätalon sisäistä maailmaa ja kirjailijaksi kasvamista; aineistosta ei olisi ollut puutetta. Kamera tyytyy seuraamaan Päätalon vaiheita kohtauksesta ja paikasta toiseen ja rakentamaan kuvaa karusta miesten miehestä, joka ei liikoja hempeile mutta ryyppää ja käy naisissa kun tilaisuus tulee. Katsoja saa vaikutelman, että Päätalo aika yksitotinen kaveri, joka ei huumoria viljele. Elokuvassa pistää silmään ankeat olot ja epäoikeudenmukainen kohtelu, jonka yläpuolelle Päätalo nousee kirjoittamalla kun ryhtyy siihen lopulta tosissaan uuden vaimon rohkaisemana. Melodramaattisuus ei ole kaukana sillä ei elämä sodanjälkeisessä Suomessa ollut herkkua monelle muullekaan. Hieman lapselliselta vaikuttaa myös loputon kovan työn ylistys siitäkin huolimatta, että se oli keskeisellä sijalla Päätalon arvomaailmassa: syyt Päätalon terveyden horjumiseen ja mielisairaalaankin joutuminen ovat löydettävissä siltä suunnalta. Päätalo näyttää kantaneen pitkään huonoa omaatuntoa siitä, että haihatteli kirjoittamisen perään vaikka se olikin hänelle henki ja elämä. Päätalo-elokuva on kaunistelematon tarina kirjailijatiestä esikoisteoksen julkaisemiseen ja ainakin minä katsoin sen hyvin mielelläni. Suosittelen Päätalon ystäville.

Alussa ihan näyttävä vilimi. Kommeita maisemia Taivalkoskelta. Samoin ne mukaan ympätyt vanhat filmin pätkät. Huumoria olisin toivonut olevan elokuvassa enemmän, koska sitä kuitenkin viljeltiin noissa ympyröissä, mutta Kahakorpi oli halunnut korostaa "hampaat irvessä vaikka läpi harmaan kiven helevetin kovalla työllä"-teemaa. Jonkunlaiseksi kevennykseksi oli sitten ympätty härskejä vanhan kansan koillismaalaisia sanontoja.

Näyttelijävalinnat olivat onnistuneet, vaikkei Setä-Kalle ollut yhtään sellainen kuin olin kuvitellut. Lehtinen oli hyvä valinta Kalleksi, ja sorautteli ärrää ihan kuin Kalle. Ihan kelpo elokuva kaiken kaikkiaan, ainakin niille, jotka ovat Iijoki-sarjan lukeneet. Loppukevennyksenä eräs kansan viisaus elokuvasta: "Se on tuurissaan, kelle kasvaa iso kyrpä. Tosin pienellä pirrilläkin pystyy elämänsä saaman sekaisin", vai miten se oli.

Elokuva kertoo nimenomaan Kallen kirjailijahaaveista ja niiden toteutumisesta. Tähän on poimittu mukaan hauskoja ja vähemmän hauskoja tapahtumia Kallen elämästä. Elokuva on mielestäni lajissaan onnistunut, tosin auttaa jos on lukemut pääladot etu ja takaperin mielellään useampaan kertaan.
Materiaaliahan olisi vielä kuvattavaksi,kun löytyy Mikko Niskasen tasoinen ohjaaja jolla on edes pieni käsitys pohjoisen asukkaista ja elämästä.