palstan kaksi miestä luuraa kun ei mitään kuulu kummaltakaan,liekö karhu jo talviunille käyny ja raspi lähteny Räpsöön myrskyjä katselemaan,täällähän ihan huolestuu mihin he on joutunu joten antaapapa kuulua jos kuultavaa on:-)).Eikai se karhu jo liene sinne sernöpiiliin joutunu pysyväsi jäämään ja raspi menny patjanvaihtossa ties minne.Täällä kun on niin hiljasta nykyään,että muijakin joutuu yksin puhelemaan,no onhan tuo roikale paikalla mutta sekin yleensä umpiunessa kun maha täynnä tuossa loikoilee.Palaan huomenissa kuulumisia lukemaan ja meen nyt illalliselle ja maate.
Missäköhän
mökin muija
13553
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Eip vaan ole tullut mitään kirjoitelluksia. Aika menee vaan odotellessa. Polymyalgian kortisoniannostusta pienennettiin ja meinattiin lopettaa kokonaan ja niinpä nyt on oikean jalan nilkka niin kipeä ettei tahdo kävelystä tulla mitään. Annostus nostettiin heti isommaksi mutta menee muutama päivä ennenkuin se alkaa vaikuttaa.
Kyllä niitä Räpsöön myrskyjä olisi kiva käydä katselemassa mutta taitaa jäädä tältä syksyltä :-( . Onneksi on rupuranta (http://www.eerala.com/weblog/ ) niin ainakin ruudulla näkee merta kunnolla,
Raspis, nyt kun sairastelet, niin onko sinulle tullut ikävä sinne kotiseudun puoleen? Harrastatko itse valokuvausta?
vielä lisänä tuo pitkäpiimänen polymualgia vaivanasi olisihan nuissa muissakin jo liikaa yhdenkohdalla,kai se niin on että kun tuuri huononee niin se tekee sen liioiltetuksi.Kiitos vaan kuvalinkista tuli oikein ikävä räpsööseen.
ei ne myräkä mihinkää täält karkaa, tul sit ens vuan ko jaksat paremmi.
tunnet räpsöön meininkiä niinku siellä asunu voi tuntea.Ihmeteltiin silloin aikoinaan kun siellä lomia vietettiin ja vaunu oli milloin siikarannassa ja mäntyluotodossa tai majakankupeessa ja millon missäkin ja kun räpsöön kylällä käytiin niin ihmeteltiin päiväsaikaan kun ei ainuttakaan paikallisen oloista ihmistä näkyny missään eikä tenavia pihoissa leikkimässä,oli kuin aavekaupunki olikohan he merellä kalassa päivät kun ei ketään edes suomen pienimmässä alkossa näkyny kuin siikarannan turisteja.No olihan siellä hautuumaalla yksi henkilö lapiolla hautoja kaivamassa,se jolloin oltiin siellä oli aina heinäkuu kun oli loma,muutta kaikenkaikkiaan hieno paikka joka jakaa ykkös-sijan Hangöön kanssa näin turistin näkökulmasta katsoen.
Silloin kun itse olin pentu niin me olimme metsissä ja ennenkaikkea rannoilla, mitäpä sitä kaduilla olisi tehnyt kesäaikaan. Mutta siitä on niin kauan kun on siellä asunut ettei enää tarkasti edes muista kaikkea. Mutta kun vielä pääsisi istumaan Siikarannan korkeille kallioille syysmyrskyä katselemaan (ja kastumaan jos kallion päällä istuu). Täytyy ensi syksynä yrittää, nyt ei taida onnistua. Mutta kyllä minä pystyn kuvittelemaan meren kohinan korvissani nykyisinkin. Sitä ei tajua sellaiset jotka eivät ole aavan meren rannalla kasvaneet. Turistit aina valitti että eivät pysty nukkumaan meren kohinalta. Me saarelaiset ei edes huomattu sitä ellei joku maininnut. Vanhuus on vissiin alkanut kun vaan menneitä muistelee :-) .
Niin kauan ollut jo poissa. Eipä meillä harrasteta valokuvausta. Napsitaan vaan kuvia tuollaisella perusdigikameralla, vaimo etenkin, ja pannaan kiintolevylle. Valokuvatulostinkin on mutta eipä sitä juuri tule käytettyä kun kuvia voi katsella näytöltä ta tv:stä.
rannasta Junnillaan päin oli niitä vanhoja kallioon hakattuja merimiesten merkintöjä,kyllä nyt harmittaa kun ei tullu kuvattua niitä sillon 80 ja 90 luvulla vaikka sielä monena vuotena tuli käytyä.Se valtava meren pauhina sattui onneksi minunkin lomalla jonkun kerran ja silloin ei yöllö kyllä nukuttu vaan nautittiin aamuun asti kalliolla istuen sopivaa evästä nauttien.Vanhuudessa on niikuin sanoit yksi hyvä puoli,että on kivoja muistoja mitä muistella,nuorilla ne on keräilyasteella vielä ne muistot,mutta aika aikaansa kutakin.
Muistoista tuli mieleen kun poika joskus nuorempana kun istuttiin saunassa alkoi moittia minua siitä että kerron aina samoja juttuja. Siihen ei voinut muuta kuin todeta että minulla on vaan yhdet muistot :-) .
on aika hyvin sanottu.Tytär kyseli tänään että kuinka kauan saan viellä elää,ei oikein hyväksy
vastauksesi että toistaiseksi.
Täällä sitä mennä melskataan.
On ollut kiireitä kovasti.
Huomenna alkaa työt klo 8.00 ja kestää klo.16.00 asti.
Aamulla pitää olla tuntia ennen valmistelemassa ja illalla menee pari tuntia yli kaiken ennalleen palauttamisessa.
Ihmisiä joudun tapaamaan paljon koko päivän.
velä jaksat työntouhussa melskata no sehän on hyvä asia ettei sairaudet ole voimia vieny ihan tykkänään,ja taitaa talaviunetkin lykkääntyy myöhemmäksi,itellä kun tuo olo on ainavaan huterammaksi käyny,pittää ootella kevättä jos se sitten petraantusi kun nuo myrkyt vihdoinkin loppuu jos loppuu jää nähtäväksi sekin:(
Tämän päivän työ oli kokonan suun käyttöä ja tietysti aivojen.
Puhuin monta tuntia ja välillä oli vain pienet tauot. Kuulijoita oli sinä aikana muutama sata.