Perheellä tai ilman. Mutta yksin oot sinä ihminen..pohjimmiltaan siis. Onko sun helppo hyväksyä tää ihmisen perusyksinäisyys, tunnetko edes sellaista ja jos tunnet niin millä se lievittyy? Viihdyn mainiosti pienen perheeni kanssa, enhän minä sitä..Joskus vaan tuntuu hassulta että lopultakin omassa päänupissaan, ihmisten seurassa, omine ajatuksineni vaikka niitä toisten kanssa jaankin...niin..silti yksin oot sinä ihminen.Vai nautitko ehkä juuri siitä? Muut ei tiedä mitä sun pienessä päässä liikkuu. Jaonko jollain kokemusta ns.yhteisöasumisesta?
yksinäisyys sielussasi
Tuuli hattu...
10345
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Olisi tosi ikävää, jos muut tietäisivät mitä päässäni liikkuu, voisi tulla sanomista.
Kyllä useinkin tunnen olevani yksin, ajatusteni kanssa, eikä niitä tarvitse muiden tietääkään.
sulla. Mulla vissiin ihme himo tälläsiin "puolisyvällisiin" tankkaamisiin.Kouluaikana jo piti tehdä joku katukalluppi ja meikäläinen nautti ku hokas kysyä jotain "kohtikäyvää".Joskus joku jopa vastaskin.
että jaksat pohtia ja syvällisiä tai "puolisyviä" kirjoitella ja kysellä.
Minä taidan pitää tätä kirjoittelua enemmän huvina, pohdiskelen vaikeampia juttuja omassa päässäni ja yksin.
pelkästään sellanen oo. Tykkään kovasti riimitellä ja keksiä hassuuksia välillä vaikka nuppi onkin pohtimisesta kuhmuroilla. mutta jatketaan...Kohta kyllä painan tällä erää stop-nappulaa.
Minkä ikäinen olet Tuuli Hattu? Minä olen seuraillut juttujasi ja alan epäillä, että olet tällä osastolla etsimässä vastauksia ongelmiisi. Älä nyt vedä herneitä nenuun, ei kannata koska kaikella ystävyydellä kysyn?
kaiken keskellä yksin, niinhän se on.
että on muitakin jotka kokevat yksinäisyyttä, ihan yhtäkkiä, kaiken ruljanssin keskelläkin.
Minä koen sen positiivisena. Kuuntelen omia ajatuksiani, keskustelen itseni kanssa mutta ehdin silti seurustelemaan ja "olemaan paikan päällä" toistenkin kanssa.
Minulla ei ole kokemusta yhteisöasumisesta mutta voisi olla kiva asumismuoto vanhempana eläkeläisenä.
Kun tunnen toisinpäin. Haluun yksinäisyyttä,
Ihan iteksein, ettei kukaan sano mitään, kysy mitään, ei soi puhelin, vain minä ja kissuli.
Siksipä olemme miesystäväni kanssa pitäneet kumpikin omat asunnot, vaikka pääasiassa melkein aina yhdessä ollaankin (20v).
nautin nuorena selvästi enemmän omista aatoksistani ja "vuoropuhelusta" itseni kanssa.Samoin kyllä myös pitkistä keskusteluista. Nyt "isona tyttönä" ei jaksa ajallisesti niin paljon keskustella. Väsähtää nopeammin, mutta sitäkin tärkeämpää on keskustelu samantyyppisten kanssa.
Kaipaan välillä omaa rauhaa ja hermostun jos se minulta pidemmäksi aikaa viedään.