että täällä ei ole pitkiin aikoihin ollut ketjua ihmisten musiikkimausta. Mitä kirjoja luette, että ymmärrätte musiikkia paremmin?
Tulipahan mieleen
dementix
22682
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 22
Vanhimmat
Olenko haistavinani piilovinoilua, no ilosi sinullekin.
Olen kirjaston vakituinen käyttäjä, ei liity musiikkiin, mut luen elämänkertoja, kotimaista kertomakirjallisuutta, runoteoksia, paranormaalisista ilmiöistä jne...
ja se on tosiaan pitkä aika :)
Minulle eivät musiikki ja kirjat sovi nautittavaksi yhtäaikaa, eivätkä ole toistensa "avaimia".
Nautittavia taiteenlajeja molemmat. Mutta musiikki on helpompaa, koska ei tarvitse maata sängyssä siitä nauttiakseen.
Kun jään eläkkeelle, aloitan kokopäiväisen lukuharrastuksen. :)
kun kysyttiin mitä tekisit jos joutuisit olemaan puolivuotta sängyssä, vastasin, että lukisin ne kaikki kirjat joita en ole ehtinyt vielä lukemaan.
Välillä vois tietysti kuunnella musiikkiakin:)
olen harjoitellut tuota lukemista jo pitemmän aikaa, mutta vasta sitten kun saan itse päättää ajankäytöstäni, alan tosihommiin.
Harmittaa vaan jos ei sitten ehkä ehdi enään hyödyntää kaikkea oppimaansa...olisi kait ollut viisaampaa lukea ne lukemattomat kirjat jo nuoruudessa. :)
mutta oliko meillä silloin aikaa niinkään paljon, poikia piti jahdata ja sitten olikin perhe koossa pidettävänä.
Minulla on nykyisinkin tosi vähän omaa aikaa, niin, että saisin rauhassa keskittyä lukemaan.
Eilenkin, kun yritin, musiikki soi, poika melusi ja mies kertoili juttujaan, keskity siinä sitten kirjan tapahtumiin:(
Joskus tuntuu ettei omaa aikaa tulekaan.
Työ ja perhe pitää siitä huolen.
Mutta kuten sanotaan: Työ ensin ja huvitukset sitten.
Olen valmis allekirjoittamaan tuon viisauden.
:)
vaan naisten kurissa ja nuhteessa sekä työntouhussa pitämiseksi keksitty ohjelause:))
Hyvää yötä, kauniita ja levollisia unia!
Taidat olla oikeassa Luther! :)
...ollut pitkiin aikoihin. Meinasinkin tässä hetki sitten, että mitäs jos kysäsisin ihmisten mielipidettä musiikista. Ehit ensin :)
Onhan noita kirjoja vino pino. Musiikkikirjoja tietysti vieläkin vinompi pino. Musiikkitietosanakirjoja 6 kipaletta. Musiikkiteoriakirjoja, säveltapailukirjoja, kenraalibassokirjoja, musiikkitermejä, italialaisia musiikkisanoja, eri säveltäjien elämäkertoja,Jean Sibeliuksen syntymän 125-vuotismuiston johdosta valmistettu 6-osainen teossaarja, joita valmistettu 3000 numeroitua kappaletta. minun sarjani on nr. 0279 sairaan kallis nahkakantinen sarja. En oikein ittekään tajua, miten niin kalliin tulin ostaneeksi.
Sitten on PAAAAALJON muitakin musiikkiin liittyviä kirjoja.
Nyt kuuntelen Vaasa-radiota, mukavaa taustamusiikkia. Nopeata ja hidasta vähä vuorosiin. Eipä siihen musiikin kuunteluun kirjoja pahemmin tarvita. Joko kolahtaa tai sitten ei.
Onneksi meillä ihmisillä on korvat :)
jota joskus huvikseni lueskelen on erään musiikkitirehtöörin 60luvulla kokoama musiikkisanasto.
Sitä lukemalla en kyllä ymmärrä musiikkia yhtään paremmin, enkä osaa edes yhdistää kivoja termejä musiikkiin, mutta siinä on niin hauskoja sanoja ja sieltä olen napannut monta ideaa ihan muihin yhteyksiin.
Näinkin voi lukea, ymmärtämättä mitään, mutta mielikuvitusksen voi aina päästää hulluttelemaan.
Kysymyksesihän kuului: Mitä kirjoja luet ymmärtääksesi musiikkia paremmin?
Olen lukenut jo yli kaksikymmentä vuotta Sibeliuksen vävyn, Jussi Jalaksen kirjaa, Kirjoituksia Sibeliuksen sinfonioista, alaotsikolla *sinfonian eettinen pakko*
Tänään olen sivulla 21, luvussa Neljä Kalevala-legendaa (1895). Säveltäjä on kuvannut Lemminkäisen kotiinpaluuta, vävyn kertomana, seuraavasti. "Näitä seuraa lopuksi jousien mahtava laulu, *julistus*, jonka englannintorvi toistaa *alistuneesti*.
Valitettavasti en kuule tuon torven "alistumista" ja sen vuoksi junnaan kyseisellä sivulla jo pitkälle toista vuotta.
Tunnen itseni torveksi.
...epäilystäkään siitä, että Sibelius oli riippuvainen innoituksestaan ja tunnelmastaan. Hän itse on sanonut, ettei hänen tapansa tehdä työtä ollut "´porvarillinen` laatuaan, koska perustuu innoitukseen".
Hänelle ei ollut ominaista "kirjoittaa" musiikkia, kaiken mitä hän sävelsi, tuli olla "elettyä".
Kun hän (1891) teki Kullervon luonnoksia, hän kuvasi esivaihetta: "Minulla on sinfoniaani Tunnelmat, mutta ei vielä yhtään niiden musiikillista ilmausta." Tunnelma pani työn käyntiin, ei päinvastoin.
Kun Sibelius kerran innoitusta vailla oli pakottautunut säveltämään, sanoi hän jälkeenpäin, että oli "valehdellut" musiikissaan.
"Kyllä on hyödyllisempää kirjoittaa vain kun on jotakin sanomista eikä typeryyksiä."
Ymmärrän hyvinkin, että viestisi viimeinen lause on tarkoitettu ojennukseksi minulle.
Mutta kummankohan kynästä, Sinun vai Sibeliuksen?
No huh huh
Minun ei tarvii lukea kirjoja ymmärtääkseni musiikkia :)
jos pitäis niin lopettaisin mieluummin musiikin kuuntelun :)
...jäin itsekin miettimään (viestin lähettämisen jälkeen), että miten asian ymmärsit :)
Viimeinen lause sitaateissa oli Sibeliuksen lausahdus.
Ymmärryksesi oli väärä, sillä ojennukseksi sinulle, sitä ei ollut tarkoitettu :)
Ymmärrät musiikkia aivan varmasti, minä taas en, minä vain nautin musiikista.
Eri asia sitten onkin ymmärrätkö huumoria, erityisesti itseironiaa.
Jos olen aivan rehellinen "väärinymmärrys" oli tahallinen. Olen minä sen verran sinua lukenut.
....vaan sano, että luet minua, kuin avointa kirjaa.
Rehellisesti sanottuna huolestuin, kun rehellisesti väärinymmärsit tahallisesti ymmärtäväsi, ymmärrettävästi selitetys...äh...eiku...siis väärinymmärryksesi ymmärrys, en ymmärtänyt kun...
Mites tästä vois sillai pikkuhiljaa, hivuttautumalla, luovia pois..
*viuuuuuuuuuuuuuuh...*
No osaan nauraa myös itselleni,
jos on aihetta :)))))
musiikkia, en lukemaan sitä.
ymmärtää?