Ollaan miehen kanssa pääsääntöisesti vielä kahdestaan, vauva syntyy vuodenvaihteen jälkeen.
Meillä joka toinen vkonloppu miehen 12-vuotias tytär. Mitä te muut vastaavassa tilanteessa olevat uusperheet teette etä-lapsen kanssa? Lapsen tulo joka toinen vkonloppu olis varmaan paljon helpompaa jos meillä olisi muitakin lapsia, mutta kun nyt vielä eletään pääasiassa tätä kahden aikuisen elämää niin lapsen tupsahtaminen kahden viikon välein vaatii totuttelua aina uudelleen ja uudelleen, vaikka tupsahdellut siihen jo pian neljä vuotta..
Eli mitä muut samassa tilanteessa olevat uusperheet puuhaatte lapsen kanssa?
Teettekö joka kerta jotain "kivaa" vai elättekö ihan normaalia elämää niinkuin yleensäkin!
Kokemuksia kaivataan!
Meillä joka toinen vkonloppu miehen 12-vuotias tytär. Mitä te muut vastaavassa tilanteessa olevat uusperheet teette etä-lapsen kanssa? Lapsen tulo joka toinen vkonloppu olis varmaan paljon helpompaa jos meillä olisi muitakin lapsia, mutta kun nyt vielä eletään pääasiassa tätä kahden aikuisen elämää niin lapsen tupsahtaminen kahden viikon välein vaatii totuttelua aina uudelleen ja uudelleen, vaikka tupsahdellut siihen jo pian neljä vuotta..
Eli mitä muut samassa tilanteessa olevat uusperheet puuhaatte lapsen kanssa?
Teettekö joka kerta jotain "kivaa" vai elättekö ihan normaalia elämää niinkuin yleensäkin!
Kokemuksia kaivataan!
Vastaukset 8
Vanhimmat
Elämästä pitää löytää ilo siinä muutoksessa mitä perheelliseksi tuleminen tarkoittaa. Onnea tulevan vauvan johdosta! Se on rankkaa ja ihanaa, väsyttävää ja kuitenkin sellaista mitä koskaan ei antaisi pois. Omat tarpeet jäävät telakalle muutamaksi vuodeksi, muistakaa silti joskus käyttää vaikka mummua hoitamassa muutaman tunnin, että pääsette kaksinkin vaikka leffaan ja syömään, muistakaa siis pitää huolta myös parisuhteestanne, ja antakaa tilaa toisillenne olla äiti ja isä. Ensimmäiset puoli vuotta ovat aina rankinta aikaa, sen jälkeen isäkin alkaa päästä paremmin kiinni hommaan, koska lapsesta tulee selkeästi vastavuoroisempi. Muista pyytää välillä huilihetkiä niin, että isukki vaikka työntelee rattaita ja sinä voit huilata. Sopikaa kotityöpäivät, jolloin isommat hommat tehdään yhdessä, vuorotellen vauvan pitämisen kanssa. Ja jos teidän vauva on "hyvä nukkuja", muistakaa huilata silloin yhdessäkin.
Ja muistakaa ottaa etä-lapsi positiivisessa mielessä mukaan touhottamaan, vahvistakaa hänen isosisaruuttaan ja osoittakaa, että hän on aivan yhtä rakas kuin ennenkin. Todennäköisesti ensimmäisten kuukausien aikana etä-lapsen vierailujen aikana sinun energiasi menee pienen hoitamiseen, jolloin isän vastuulle jää isomman lapsen kanssa toimiminen. Kuitenkin rattaiden kanssa kävelyt leikkipuitoon tms. paikkaa, jonne isompi lapsi mielellään menee, ovat perhettänne yhdistäviä kivoja kokemuksia. Yhteinen lapsenne on myös yhtenäisyyden tuntua lisäävä asia siinä mielessä, että nyt miehen lapsi on myös sukulaisuus-suhteessa sinun lapseesi. Se voi toimia sinullekin entistä lähentävämpänä tekijänä, samoin kuin miehen lapselle myös sinua kohtaan. Kestäkää alun mustasukkaisuudet, niitä on jokaisessa perheessä.
Lapsiperheen viikonloppuarkea: pyjamat päällä pitkään, lastenohjelmat ja aamupalatuokiot, aikuisten hetki kahvimukin äärellä kun lapsonen katsoo lempilastenohjelmaansa. Ulkoilua luonnon helmassa, uusien kauniiden paikkojen löytämistä, elämän ihmeellisyyden näkemistä ja ihmettelyä. Eväsretkiä, mummulointia, leivontaa, sadepäivänä maja olohuoneen sohvan takana, jossa evästä. Rentoa oloa ja joskus jotain ekstraa - elokuvat, syöminen ulkona tms. Lapsen kaverin pyytäminen leikkimään teidänkin kotiin.
Mistä sinä pidit pienenä? Mitkä ovat parhaat lapsuusmuistosi? Välitä samaa eteenpäin ja keksi uutta luovasti. Elämä on ihanaa, myös lapsiperheenä.
etkä vieläkään tiedä mitä lapsen kanssa touhutaan! Olisit jättänyt hommaamatta sen oman jos et tiedä mitä lasten kanssa touhutaan...herranen aika.
Voi hyvä Jumala tuollaisten kanssa... ap kysyi neuvoja ja miten toiset touhuavat kumppanin lasten kanssa.
Kuules sinä arvostelija, ihminen ajattelee täysin eri tavalla jos sinulla on lapsi/a tai ei ole, ja äidiksi kasvetaan OMAN lapsen myötä, ei etälapsen myötä voi kasvaa samalla lailla "äidiksi" ja tuskin kaikki edes siihen tahtoo!!!!
On täysin eri puuhastella etälapsen kanssa kuin oman lapsen, oma lapsi tunnetaan läpikohtasin ja etälapsi jää väkisinkin hieman etäiseksi mitä oma lapsi ei tule tekemään (ainakaan niin kauan kuin vanhempien luona asuu).
Eli kirjoituksesi herätti minut muistelemaan aikaa, kun meillä ei ollut vielä yhteisiä lapsia. Aina kun mieheni tytär tuli meille järkkäsimme jotain puuhaa, matkustelua, huvipuistoja, elokuvia yms, kun sitten ensimmäinen lapsemme syntyi kysyin mieheltäni, "Eikö me voida elää ihan normaalisti silloinkin kun lapsesi on meillä" En jaksanut enää sitä sirkusta joka ikinen viikonloppu. Niin me rauhoitimme vapaa-aikamme ja tyttö sopeutui siihen aika nopeasti.
Meilläkin piti olla sirkusta koko ajan kun miehen lapset olivat meillä. Joskun vieläkin lapset kyselevät että mitä kivaa tehtäisiin. En tiedä opetimmeko heidät liian hyvälle kun he eivät keskenään enää osaa mitään tehdä. Aina pitäisi keksiä heille tekemistä. Toki touhuilemme heidän kanssaan vieläkin ja teemme retkiä ja käymme keilaamassa ym. Onhan se kuitenkin niin pieni hetki jonka he saavat olla isällään. Olemme kuitenkin pikku hiljaa opettaneet heitä myös itsenäiseksi ja käyttämään myös omaa mielikuvitustaan. minä ja mieheni ei kuitenkaan itse muisteta että olisimme omia vanhempiamme omissa leikeissämme tarvittu lapsena.
Sanoisin jopa ettei kannate edes alkaa siihen sirkus-juttuun ollenkaan. Lapset käyttivät tilannetta hyväksi kun heille äidin puolelta annettiin lupa kiristykseen; eli jos isin tykönä ei ole mukavaa niin ei tarvitse tulla. Pikku hiljaa olemme kuitenkin vieroitettu lapsia ajatusmaailmasta ja olemme antaneet heidän huomata että meillä eletään myös normaali perhe-elämää.
Lasten äiti on jopa sanonut miehelleni että miksi lapsille ei ollut ohjelmaa viikonlopuksi? sinullahan on ollut kaksi viikkoa aikaa miettiä ohjelmaa lapsille. :)
Onneksi lapset ovat jo senverran isoja että ymmärtävät järkipuhetta. He eivät enää sano että pakko olla ohjelmaa kun äiti on niin määrännyt :)
vastauksia sentään löytyy tältäkin palstalta. Minäkin kannatan että siellä etävanhemman luona elettäisiin normaalia arkea (olen siis se lähivanhempi). Ei ole mukavaa, jos lapselle tulee mielikuva ja tuntuma, että toinen vanhempi on se joka järjestää aina jotain hauskaa, mukavaa ja extraohjelmaa ja minä olisin se kurin pitäjä. Kyllä lapsella pitäisi olla "tavallinen" arki kummankin luona. Eli tavallista kaupassa käyntiä, siivousta pyykinpesua, läksyjen tekoa, mutta myös huvituspuolta molempien vanhempien / uusperheiden tykönä. Lienee lapsen etu?
lapsi ei käy säännöllisesti vuoroviikoin, mutta on itse kovin puuhakas ja saattaa jopa sanoa että "hei tehtäis jotakin kivaa, siivotaan vaikka autotallia". :) Olemme pyrkineet järkkäämään niin, että vaikka tehtäisiinkin jotakin arkista puuhastelua, tehdään sitä porukalla niin ollaan yhdessä mahdollisimman paljon. Lapsi tykkää kokata, leipoa ja hääräillä, siivoaakin ihan mielellään jos on vaikka illalla vieraita tulossa. On perinyt äidiltään toimeliaisuuden ja isältään logiikan, eli hommat sujuvat!
Sekä että. 10-vuotias etätyttö käy mielellään uimassa, makkaranpaitoretkellä, elokuvissa, pelaa meidän kanssa tietskalla ja korttia. On välillä itsekseen netissä, lueskelee.Välillä on joku kaveri mukana. 11-vuotias etäpoika on skipannut tapaamiset äitinsä myötävaikutuksella, ei tarvi mennä jossei huvita. Ei ole tekemistä, ei kiinnosta, osta 500 euron pelikone tai en tule.