minussa

myös sellainen liikaa ajatteleva höpsö, niin kuin minäkin :) Mutta samalla myös paljon tunteva, sehän siinä yhdistelmässä on tärkeintä.

Sinulla on ihan omat tunteesi, värisi on niissä.
On hienoa, että osaa tuntea koko tunteiden kirjon. Tuosta päätellen sinulla on ihan vain sinun omia vahvoja ja kuumia tunteita, sellaisia jotka ei voi muuttua palamalla miksikään. Vähän kuin sellainen aine, jota voi yrittää polttaa, mutta se ei ikinä muuta muotoaan. Et voi olla ikinä vain musta tai harmaa omien tunteidesi takia. Etkä varsinkaan niistä johtuen. Niiden rinnalla voi olla muita värejä, mutta ei niiden väri katoa.

Ja anna sen ihmisen oppia. Joku voi tietää, että ehkä hän syö joskus kaiken mitä annetaan. Mutta ei se johdu itsekkyydestä, vaan siitä, että on vain ihminen joka yrittää oppia ja kasvaa. Eikä kaikki oikeasti häviä, ne muuttuvat rakennuspalikoiksi. Joilla se ihminen rakentaa itselleen varmuutta. Ehkä näennäisesti ne joskus häviävät. Sellaisen ihmisen rakennuspalikat ovat joskus hukkuneet, siksi se syö sen mitä annetaan. Mutta eivät ne häviä tai mene hukkaan. Eikä sinun tarvitse tuntea, että sinulta vaaditaan liikaa ja jatkuvasti. Tuskin kukaan haluaa, että tuntisit niin. Sellainen voi tietenkin uuvuttaa, älä uuvuta itseäsi. Niin se ihminen varmasti sanoisi sinulle. En usko, että sen tarvitsee saada rakennuspalikoita sinun hyvinvointisi kustannuksella. Se varmasti tarvitsee niitä joskus, muttei sen uhalla. Jos olet uupunut, se ihminen varmasti tietää, että sen on oltava vahvempi ja pärjättävä niillä palikoilla, joita sillä on.

Ehkä hänestä tuntuu samalta. Ettei hänen ympärillään ole koskaan mitään, sinun vuoksesi. Koska sinä olet puuttuva osa häntä. Niin kuin olisit hänen silmänsä. Hän ei näe kuin sinut. Ja olet hänen sydämensä, hän ei tunne kuin sinut. Vaikka hänen ympärillään olisi mitä tahansa. Ja kun et ole lähellä, hänen sydämensä ja silmänsä puuttuu.

Hänkin voi olla joskus surullinen. Tietäessään, että jos hän ei saa sinua, hän ei saa mitään. Ei koskaan mitään mikä tuntuisi miltään.