Äitini täti kuoli v:nna 1986, ei lapsia, ei puolisoa. Yksineläjä koko ikänsä ja siinä määrin myös erakoitunut, ettei juuri pitänyt yhteyksiä sisaruksiinsa (joista suurin osa tuolloin jo kuolleita), eikä sisarustensa lapsiin.
Äitini oli nähnyt tätinsä viimeksi joskus 1960-luvulla ja äitini sisko pari kertaa 1970-luvulla.
Tieto tästä isotätini kuolemasta saatettiin äidilleni suullisesti äitini vanhimman siskon toimesta. Ilmoitus oli lyhyt ja ytimekäs: kuoli, eikä siltä mitään jäänyt perittäväksi.
Aivan jokin aika sitten kävi kuitenkin ilmi, että isotädillä oli kuollessaan ollut koht. arvokas asunto-osake, sekä jonkin verran pankkitalletuksia.
Kyselin äidiltäni, että miten et ole tästä aiemmin voinut tietää ja eikös sinulla pitäisi olla esim. isotädin kuolinpesän perukirja, koska olet pesän osakaskin ollut. Ja jonkun tiedoksi annon olet jostain varmaan saanut, sillä mm. perukirjoituksen ajankohta pitää saattaa tiedoksi osakkaille, samoin jakokirja jne.
Äitini oli täysin puulla päähän lyöty: mitään tuollaista hän ei ole koskaan kuullut/saanut. Ainoastaan vanhimman siskonsa lyhyen ilmoituksen, että muori kuoli "eikä siltä oikein mitään jäänyt." Äitini oli kuvitellut, että jos ei ole mitään jaettavaa, niin se on siinä sitten.
Kerroin äidilleni, että vaikka jaettavaa olisi ollut vain yksi markka, niin jaettava se on, ja paperit ja notulit pitää kuitenkin tehdä ja tiedoksi saattaa.
Selvittelin hieman itse asioita ja nyt näyttää siltä, että tätini on häärinyt koko helvetin pesäselvityksen ja jaon. Ja joku on hoitanut isotädin asunnon myynnin ja omaisuuden realisoinninkin.
Kysymys kuuluu: miten voi olla mahdollista, että kun kuolintapauksissa pitää kuitenkin tehdä sukuselvitys vainajan perillisistä, niin tietoa ei kuitenkaan ole kerrottu eteenpäin? Miten voi olla mahdollista, että yksi sukulainen on saanut mahd. käärittyä myös sisarustensa osuuden liiveihinsä?
Rahoja ei koskaan tule takaisin, vaikka ao. tätini tosin on vielä hengissä.
Ja juttu lie muutenkin vanhentunut.
Mutta ihan suorastaan vittuillessani haluaisin asian selvittää perinjuurin ja aivan periaatteen vuoksi. Koko perintö on nimittäin pimitetty myös äitini kahdelta veljeltä.
Mitä ehdottaisitte, mistä päästä kannattaisi alkaa asiaa selvittämään. Tädilleni en tässä vaiheessa soita, vaan ensin tutkin ja sitten hutkin, jos aihetta on.
Aluksi minun pitäisi kai hankkia käsiini perukirja ja jakokirja ja kyylätä sieltä se kuka toimi pesänjakajana ja uskottuna miehen jne.
Mitä muuta kannattaisi huomioida ja tietysti mielelläni kuulisin jos olisi vielä pieni mahdollisuus saada juttu vireille virallistakin tietä (sen varaan en tosin paljoa laske).
MUTTA: joku on myös nyysinyt isotädin koko irtaimiston, ts. sukumme harvinaiset ja suvun kannalta arvokkaat valokuvat edesmenneistä suvun jäsenistä jne. Sillä tämä isotätini oli suuren sisarusparvensa vanhin ja hänellä oli paljon dokumenttia sukumme historiasta.
Tässä vaiheessa en halua vielä maksella asianajajille yms. vaan edetä itse, eli kaikki vinkit tervetulleita!
Äitini oli nähnyt tätinsä viimeksi joskus 1960-luvulla ja äitini sisko pari kertaa 1970-luvulla.
Tieto tästä isotätini kuolemasta saatettiin äidilleni suullisesti äitini vanhimman siskon toimesta. Ilmoitus oli lyhyt ja ytimekäs: kuoli, eikä siltä mitään jäänyt perittäväksi.
Aivan jokin aika sitten kävi kuitenkin ilmi, että isotädillä oli kuollessaan ollut koht. arvokas asunto-osake, sekä jonkin verran pankkitalletuksia.
Kyselin äidiltäni, että miten et ole tästä aiemmin voinut tietää ja eikös sinulla pitäisi olla esim. isotädin kuolinpesän perukirja, koska olet pesän osakaskin ollut. Ja jonkun tiedoksi annon olet jostain varmaan saanut, sillä mm. perukirjoituksen ajankohta pitää saattaa tiedoksi osakkaille, samoin jakokirja jne.
Äitini oli täysin puulla päähän lyöty: mitään tuollaista hän ei ole koskaan kuullut/saanut. Ainoastaan vanhimman siskonsa lyhyen ilmoituksen, että muori kuoli "eikä siltä oikein mitään jäänyt." Äitini oli kuvitellut, että jos ei ole mitään jaettavaa, niin se on siinä sitten.
Kerroin äidilleni, että vaikka jaettavaa olisi ollut vain yksi markka, niin jaettava se on, ja paperit ja notulit pitää kuitenkin tehdä ja tiedoksi saattaa.
Selvittelin hieman itse asioita ja nyt näyttää siltä, että tätini on häärinyt koko helvetin pesäselvityksen ja jaon. Ja joku on hoitanut isotädin asunnon myynnin ja omaisuuden realisoinninkin.
Kysymys kuuluu: miten voi olla mahdollista, että kun kuolintapauksissa pitää kuitenkin tehdä sukuselvitys vainajan perillisistä, niin tietoa ei kuitenkaan ole kerrottu eteenpäin? Miten voi olla mahdollista, että yksi sukulainen on saanut mahd. käärittyä myös sisarustensa osuuden liiveihinsä?
Rahoja ei koskaan tule takaisin, vaikka ao. tätini tosin on vielä hengissä.
Ja juttu lie muutenkin vanhentunut.
Mutta ihan suorastaan vittuillessani haluaisin asian selvittää perinjuurin ja aivan periaatteen vuoksi. Koko perintö on nimittäin pimitetty myös äitini kahdelta veljeltä.
Mitä ehdottaisitte, mistä päästä kannattaisi alkaa asiaa selvittämään. Tädilleni en tässä vaiheessa soita, vaan ensin tutkin ja sitten hutkin, jos aihetta on.
Aluksi minun pitäisi kai hankkia käsiini perukirja ja jakokirja ja kyylätä sieltä se kuka toimi pesänjakajana ja uskottuna miehen jne.
Mitä muuta kannattaisi huomioida ja tietysti mielelläni kuulisin jos olisi vielä pieni mahdollisuus saada juttu vireille virallistakin tietä (sen varaan en tosin paljoa laske).
MUTTA: joku on myös nyysinyt isotädin koko irtaimiston, ts. sukumme harvinaiset ja suvun kannalta arvokkaat valokuvat edesmenneistä suvun jäsenistä jne. Sillä tämä isotätini oli suuren sisarusparvensa vanhin ja hänellä oli paljon dokumenttia sukumme historiasta.
Tässä vaiheessa en halua vielä maksella asianajajille yms. vaan edetä itse, eli kaikki vinkit tervetulleita!
Vastaukset 11
Vanhimmat
>>Äitini täti kuoli v:nna 1986//Rahoja ei koskaan tule takaisin, vaikka ao. tätini tosin on vielä hengissä. Ja juttu lie muutenkin vanhentunut.>Aluksi minun pitäisi kai hankkia käsiini perukirja ja jakokirja ja kyylätä sieltä se kuka toimi pesänjakajana ja uskottuna miehen jne.>Aivan jokin aika sitten kävi kuitenkin ilmi, että isotädillä oli kuollessaan ollut koht. arvokas asunto-osake, sekä jonkin verran pankkitalletuksia.
>>Äitini täti kuoli v:nna 1986, ei lapsia, ei puolisoa. Yksineläjä koko ikänsä ja siinä määrin myös erakoitunut, ettei juuri pitänyt yhteyksiä sisaruksiinsa (joista suurin osa tuolloin jo kuolleita), eikä sisarustensa lapsiin.
Puheilla.
Ne kyllä tutkivat antaako juttu aihetta tutkimuksiin ja sitäkautta jonkinlaiseen vahingonkorvaukseen.
Jos ajattelet ihan hutkia syyllistä niin tietoisuuteen tuotu rikos vaikkakin vanhentunut syyllistää henkilön loppuelämäksi, vaikkei mikään tuomioistuin syyttömäksi julistaisi.
Useinhan näissä jutuissa syyllinen kertoo vielä sukulaisille paskajuttuja ja syyllistää "kärsineet" osapuolet.
>>Käyppä Poliisien Puheilla. Ne kyllä tutkivat antaako juttu aihetta tutkimuksiin ja sitäkautta jonkinlaiseen vahingonkorvaukseen. 20 vuoden takainen kavallus on rikoksena vanhentunut, eikä siten kuulu poliisin selvitettäväksi. (Syyteoikeus törkeästä kavalluksesta vanhentuu 10 vuodessa.) Myös vahingonkorvaukseen perustuva saatava (jota poliisi siviiliperusteisena ei tutki) on aikoja sitten vanhentunut.
Kiitos oikein hyvistä ja asiallisista kommenteista!
Tottahan tuo, että juttu on vanhentunut, mutta oma efektinsä voisi olla sillä, että poliisille ilmoituksen kuitenkin tekisi.
Kuten sanoin, haluaisin penkoa asian pohjamutia myöten ihan jo siksikin, että tuleepahan tietynlainen sukuselvitys tehtyä ja päivitettyä myös se, mikä oksa sukupuusta sahataan poikki.
Teko on kokonaisuutena niin härski, että ansaitsee kyllä tulla yleiseen tietoon.
Huomenna alan jälestämään perukirjaa.
Pointin.
Vaikka itse jumala kaikkivaltias kirjoittaa täällä miten tulee toimia niin kaikkien ohjeiden mukaan tieto pitää tarkistaa, netissä luettua ei saa sokeasti uskoa.
Toisinaan vaikka lopputulos on tiedossa asian tonkiminen tuo esille jo vanhentuneen rikoksen.
Tutkitaanhan niitä paljon vanhempiakin asioita vain sen takia että saadaan totuus esille.
Voihan asiassa tulla esille sellaisia asioita jotka eivät ole vanhentuneet.
Esim. pesää ei ole koskaan jaettu vaan tämä henkilö käyttää pesän varallisuutta esim. väärän valtakirjan turvin.
Mitä jos omaisuutta on myyty ihan lähiaikoina väärillä papereilla? jne.
Ei kannata ajatella ettei kannata tehdä mitään kun juttu on vanhentunut. Vaikka mitä voi löytyä.
>>Vaikka itse jumala kaikkivaltias kirjoittaa täällä miten tulee toimia...//Ei kannata ajatella ettei kannata tehdä mitään kun juttu on vanhentunut. Vaikka mitä voi löytyä.
Kuten ap. kirjoituksessani sanoinkin, en kuvitellutkaan, että jutusta enää mitään juridista selkkausta saisi, puhumattakaan siitä, että raha liikkuisi mihinkään suuntaan.
Älkää suotta tapelko keskenänne, olette antaneet hyviä neuvoja kumpainenkin.
Kuten sanottu, tongin asian ihan vain tiedon itsensä vuoksi: kun asiat selvitetään, ei myöskään jää seuraaville sukupolville mitään mälläiltävää ja jauhettavaa.
Kyllä tämä juttu pitää selvittää pohjamutia myöten, ja jos vaikka ei mitään rahallista hyötyä tulekaan, niin joutuu rikollinen kuitenkin huonoon valoon suvun ja tuttujen silmissä. Tällaisia röyhkimyksiä ei kannata sääliä ollenkaan.
Kerro sitten täällä meille, että miten juttu etenee. Odotamme mielenkiinnolla!!
Minulla samanlainen tapaus. Omistin asuntoja ja vanhemmat salasi sen minulta. Sikamaista , että tällaista voi Suomessa tapahtua.
Nyt 20 vuoden riita ja elämä kaikilta pilalla.
Tätini kuoli 1975(mies kuollut, ei lapsia), tätini veli ja sisarentytär väärensivät testamentin. Veljen poika kertoi äidilleni mutta äitini joka ei halua riitaa mistään asiasta jätti valituksen tekemättä. Perukirjoista saa kopion 0,5€sivu. Jos epäilee vilppiä kopion voi aina tilata.
Jälkeen päin ajatellen miehen sukulaiset jäivät täysin ilman perintöä.