Juuh.. Eli oon 16v. tyttö ja mulla on pakkomielle yhdestä pojasta enkä pääse siitä millään eroon.. Oon oikeesti tosi ihastunut tähän poikaan, mut musta on alkanut tuntuu jo et tää on ennemminkin pakkomielle kuin ihastus..
Oon jutellu tän pojan kanssa mesessä reilun vuoden. Sit meillä oli puolivuotta taukoo, et ei oltu mesessä ja se pakkomiellekin meni pois.. Mut sit taas joku kuukausi sitten oltiin taas mesessä.. Ja se poika oli niin erilainen kuin koskaan ennen.. Se kyseli multa kaikkee ja vaikutti silleen kiinnostuneelta (siis en nyt tarkoita, että "siinämielessä" vaan yleensäkin mun kuulumisia ym.). Siitä asti en oo taas saanut sitä mielestäni.. Ajattelen sitä koko ajan, eikä mistään tuu mitään. Haluun vaan niin paljon olla sen kanssa. Se ei siis asu samalla paikkakunnalla enää (on kotoisin täältä ja vanhemmat asuu täällä ym.). Ollaan oltu samassa koulus mut ei se mua sieltä taida muistaa..
Mua pelottaa tää pakkomielle.. Vuos sit kun mulla oli pakkomielle tästä samasta pojasta se häiritsi paikoin niin paljon mun elämää etten voinut käydä kouluu, mistään ei vain tullut mitään, en pystynyt keskittyy mihinkään muuhun kuin sen pojan ajatteluun.
Oon siis ihastunut siihen. Se on hyvännäköinen (ei kyll mikään ykkos syy ihastumisille), se on todella mukava ja kiltti, luotettava, fiksu ym. Se on aina ollut mulle mukava mesessä vaikka oon joskus ollut varmaan vähän rasittava.. Mut nyt siis kun taukoo oli paljon, et ei oltu mesessä, se oli ihan erilainen, oikeesti todella mukava ja musta tuntu oikeesti siltä, et se halus olla mun kaa mesessä ja se oli oikeesti kiinnostunut mun kuulumisista ym. ja sit se halus mun uusia kuviakin..
En tiedä mitä teen.. Oon ihan sekaisin.. Musta tuntuu oikeesti et oon ihastunut siihen mut sit mietin et voinko oikeesti olla ihastunut kun en oo sitä ees koskaan tavannut vai onko hän ennemminkin vain pakkomielle josta en pääse eroon? En tiedä. Sen tiedän vain, et tekisin mitä vain että saisin olla tämän pojan kanssa..
Joskus uskoin, et mulla ois mahdollisuuksiakin tähän poikaan, mut viimein oon tajunnut, et mulle ei oo mitään mahdollisuuksia. Haluisin olla kuitenkin sen ystävä ja tavata sen. Sillä ei oo koskaan aikaisemmin ollut aikaa tavata mua (käy täällä todella harvoin), mut on se nyt taas sanonut et voidaan nähdä jos hän ehtii.. En sit tiedä, et tarkoittiko hän sitä todella vai onko vain yksinkertaisesti liian kiltti sanoakseen, että "ei kiinnosta".
Mitä teen? Auttakaa mua, please!
Oon jutellu tän pojan kanssa mesessä reilun vuoden. Sit meillä oli puolivuotta taukoo, et ei oltu mesessä ja se pakkomiellekin meni pois.. Mut sit taas joku kuukausi sitten oltiin taas mesessä.. Ja se poika oli niin erilainen kuin koskaan ennen.. Se kyseli multa kaikkee ja vaikutti silleen kiinnostuneelta (siis en nyt tarkoita, että "siinämielessä" vaan yleensäkin mun kuulumisia ym.). Siitä asti en oo taas saanut sitä mielestäni.. Ajattelen sitä koko ajan, eikä mistään tuu mitään. Haluun vaan niin paljon olla sen kanssa. Se ei siis asu samalla paikkakunnalla enää (on kotoisin täältä ja vanhemmat asuu täällä ym.). Ollaan oltu samassa koulus mut ei se mua sieltä taida muistaa..
Mua pelottaa tää pakkomielle.. Vuos sit kun mulla oli pakkomielle tästä samasta pojasta se häiritsi paikoin niin paljon mun elämää etten voinut käydä kouluu, mistään ei vain tullut mitään, en pystynyt keskittyy mihinkään muuhun kuin sen pojan ajatteluun.
Oon siis ihastunut siihen. Se on hyvännäköinen (ei kyll mikään ykkos syy ihastumisille), se on todella mukava ja kiltti, luotettava, fiksu ym. Se on aina ollut mulle mukava mesessä vaikka oon joskus ollut varmaan vähän rasittava.. Mut nyt siis kun taukoo oli paljon, et ei oltu mesessä, se oli ihan erilainen, oikeesti todella mukava ja musta tuntu oikeesti siltä, et se halus olla mun kaa mesessä ja se oli oikeesti kiinnostunut mun kuulumisista ym. ja sit se halus mun uusia kuviakin..
En tiedä mitä teen.. Oon ihan sekaisin.. Musta tuntuu oikeesti et oon ihastunut siihen mut sit mietin et voinko oikeesti olla ihastunut kun en oo sitä ees koskaan tavannut vai onko hän ennemminkin vain pakkomielle josta en pääse eroon? En tiedä. Sen tiedän vain, et tekisin mitä vain että saisin olla tämän pojan kanssa..
Joskus uskoin, et mulla ois mahdollisuuksiakin tähän poikaan, mut viimein oon tajunnut, et mulle ei oo mitään mahdollisuuksia. Haluisin olla kuitenkin sen ystävä ja tavata sen. Sillä ei oo koskaan aikaisemmin ollut aikaa tavata mua (käy täällä todella harvoin), mut on se nyt taas sanonut et voidaan nähdä jos hän ehtii.. En sit tiedä, et tarkoittiko hän sitä todella vai onko vain yksinkertaisesti liian kiltti sanoakseen, että "ei kiinnosta".
Mitä teen? Auttakaa mua, please!
Vastaukset 4
Vanhimmat
Lisäksi musta tuntuu, et en vois koskaan ihastuu/kiinnostuu kenestäkään muusta pojasta, en ainakaan samalla tavalla kuin tästä. En haluu ihastuu koskaan kehenkään muuhun poikaan, en haluu olla kenenkään muun kanssa niin paljon kuin hänen. Mua pelottaa, et jos joskus alkaisin seurustella jonkun toisen pojan kanssa, en ois siinä täysillä mukana, en pystyis olemaan tosissani, haikailisin vain tämän pojan perään.
Mun tunteet on niin ristiriitaiset; haluun päästä tästä tunteesta eroon, tästä pakkomielteestä, jatkaa normaalia elämää, katella muita poikia, mut toisaalta en halua ikinä päästä tästä tunteesta eroon, tästä ihastuksen tunteesta, en haluu koskaan unohtaa tätä poikaa ja haluan tehdä kaikkeni, jotta saisin olla hänen kanssaan. Oon siis ihan sekaisin. Oonkohan seonnut lopullisesti?
Tää tunne on yhtä aikaa maailman kamalin ja maailman ihanin tunne. Haaveilen jatkuvasti hänestä ja musta. Musta tuntuu, et häntä parempaa ei tuu koskaan olemaan, ei yhtä ihanaa..
ollu myös nuorempana noi samat fiilikset, että kukaan muu ei ikinä pysty olemaan yhtä täydellinen kuin se ihastus. Itse olin ihastunut yhteen tyttöön ala-asteelta lukioon asti ja en ikinä uskonut, että kukaan voisi olla yhtä täydellinen. Mutta niin ne asiat vaan muuttuu. Ihastuksii tulee ja menee :P
Moni tietää varmasti täysin tuollaiset ristiriitaiset tunteet, tietenkin se hankaloittaa elämää mutta miksi elämän pitäisikään olla helppoa. ^_~
Ensinnäkin olisi hyvä selvittää varsinaiset tunteesi kyseistä poikaa kohtaan. Kysy itseltäsi, että kumpi on tärkeämpää, pojan vai sinun onnellisuus. Jos aidosti välität kyseisestä pojasta, niin haluat varmasti hänen olevan onnellinen.
Silloin kun toisen onnellisuus merkitsee itselle enemmän kuin oma onnellisuus, niin kyse on erittäin vahvoista tunteista toista kohtaan. Tämä on hyvä muistaa myös silloin, jos poika sattuisi kiinnostumaan jostakin toisesta (kateellisuus ja/tai mustasukkaisuus eivät helpota omaa oloa).
Eli jos ylläolevan mukaan välität aidosti pojasta ja olet häneen ihastunut, niin tilaisuuteen kannattaa tarttua. ^^
Mikään ei tunnu kurjemmalta kuin se, ettei tarttunut tilaisuuteen kun vielä oli mahdollisuus. Uskon että sinulla on mahdollisuuksia, lisäksi sinun kannattaisi itsekin uskoa siihen sillä se helpottaa omaa oloa edes jossain määrin.
Jos hyvin käy, niin ei ole lainkaan mahdotonta että haaveesi toteutuisivat. Ajatuksia on todella hankalaa saada ihastuksesta irti, tiedän sen itsekin todella hyvin.
Ihastusta pitää helposti täydellisenä, on sokea toisen huonoille puolille (ainakin yleensä, ellei ne ole liian selviä) ja muutenkin tuntuu että Hän on elämän tärkein asia.
Itselläni on omakohtaisia kokemuksia seurustelusta (ja varmaan monella muullakin on) sekä kuvaamistasi tunteista, joten jos haluat jatkaa aiheesta (kysyä lisää neuvoja, muuten vain purkaa tunteitasi tms.) esim. mesen/sähköpostin kautta, niin osoitteeni löytyy profiilistani. Tietenkin seuraan myös tänne tulevia viestejä. ^_~
Tartu siis tilaisuuteen ja jos teillä sujuu hyvin ja viihdytte toistenne seurassa, niin minkään ei pitäisi olla esteenä sille että syventäisitte nykyistä tilannettanne entisestään. Ihastuminen on loistava juttu, mutta se on vasta alkuaskel vieläkin mukavammille tunteille, jotka saattavat sinuakin odottaa. ^^
Toivotan kovasti onnea Teille ja toivoisin että kertoisit esim. täällä kuinka tuo tilanteesi edistyy. ^^
Ajattelen melko samalla tavalla tytöstä johon olen ihastunut ja se on vaikeuttanut koulunkäyntiäni jne..
Ja pelkään että joskus unohtaisin tytön vaikka kyllä se aina tulee mielessä olemaan, siis kyllä varmasti muista tuon tytön vanhempanakin vaikka en enään niin perään haikailisi.
Kauhee tilanne! toivoisi että olisi sen kanssa.. Mitään muuta en halua elämältä... Tämän hetkinen ajatus..