Etsi ERAKKO

Rouva Lipponen näemmä ehdottaa että kuntiin pitäisi perustaa erakonestotoimistoja, tai mitä syrjäytymisenestokonttoreita hän lie tarkoitti. Siinä sitä otetaan kaikki hyöty epätoivosta, sillä jollekkinhan se elämän merkityksen ja tarkoituksen katoaminenkin on leipää.
Kouluampujat eivät muuten olleet mitään erakoita, vaan heillä oli myös ystäviä, vaikkei ehkä poliittisessa mielessä.

Syrjäytymien on pelkkää sanakikkailua jonka alle yritetään saada mahdollisimman paljon äänestäjiä jotka kuvittelevat olevansa syrjäytyneitä ja kuitenkin muiden asioiden kuin työpaikkojen kohdalla kyse on pelkästään omasta tahdosta eikä poliittisesta päätöksenteosta.
Alkoholistit ajattelevat että ovart syrjäytyneitä ja nyt poliitikot hoitaa heidä syrjäytymisensä, kun rakennetaan syrjäytymisyksiköitä joihin tulee syrjäytymispäälliköitä. Syrjäytyminen on tapa hakea hyötyä toisen kurjuudesta, ei mitään sen enempää. Näistä kouluampujista on yritetty tehdä syrjäytymismannekiineja, mutta eivät he ainakaan erakoituneita olleet, sillä oli heillä ystäviä. Yksinäisetkin voivat kuvitella olevansa syrjäytyneitä, muttei millään poliittisilla päätöksillä hoideta yksinäisyyttäkään.
Syrjäytyminen on pelkkää vedätystä, kun ongelmat voidaan kerran eritellä.

eri tavoin kuin sinä kirjoitti:

Kun olen työtön, ei minulla ole rahaa. En voi lähteä kavereiden kanssa leffaan. He ovat töissä, mutta eivät he esim. voi aina minua kustantaa millon mihinkin. Kaverini ovat töissä, heillä on omat menonsa ja pikkuhiljaa he unohtavat minut.

Ei se ole niin yksinkertaista, kun meet hakemaan töitä, et pääse ja muutama vuosi työttömänä on sitä, että päästäkseni töihin on hankittava lisäkoulutusta. Ei rahaa lähteä kansalaisopistoon ei kunnolla ruokaan. Rahat riittävät juuri ja juuri vuokraan, sähkölaskuun jne. Olen yksin ongelmieni kanssa, kellään ei aikaa minulle.

Itse olen töissä eli kirjoitus ei ole minusta, mutta olen kuullut tämän niin monen syrjäytyneen suusta. Ja mikä siihen johti, en minä itse vaan yhteiskunnan muutokset.

Kumpaa poliittisilla päätöksillä hoidetaan: Syrjäytymistä vai työttömyyttä?
Syrjäytymis-termin alle voi lakaista kaikki ongelmat ja uskotella että jokaiseen ongellmaan muka pystyttäisi paneutumaan poliittisella päätöksenteolla.
Hyvä keksintö tuo syrjäytyminen kyllä, ellei kukaan keksi ettei se aja kuin poliitikon ääntenkalasteluasiaa.

eri tavoin kuin sinä kirjoitti:

Kun olen työtön, ei minulla ole rahaa. En voi lähteä kavereiden kanssa leffaan. He ovat töissä, mutta eivät he esim. voi aina minua kustantaa millon mihinkin. Kaverini ovat töissä, heillä on omat menonsa ja pikkuhiljaa he unohtavat minut.

Ei se ole niin yksinkertaista, kun meet hakemaan töitä, et pääse ja muutama vuosi työttömänä on sitä, että päästäkseni töihin on hankittava lisäkoulutusta. Ei rahaa lähteä kansalaisopistoon ei kunnolla ruokaan. Rahat riittävät juuri ja juuri vuokraan, sähkölaskuun jne. Olen yksin ongelmieni kanssa, kellään ei aikaa minulle.

Itse olen töissä eli kirjoitus ei ole minusta, mutta olen kuullut tämän niin monen syrjäytyneen suusta. Ja mikä siihen johti, en minä itse vaan yhteiskunnan muutokset.

Ei voida kilpailla enää hyvinvoinnista naapurin kanssa, vaan kilpailu tapahtuu koko maailmassa. Jos yhteiskunnan varoja vaan jaetaan tarkoituksella kasvatettujen sosiaalisten ongelmien hoitoon, niin suuryritysten ylläpitäminen kohonneiden kulujen johdosta ei suomessa ole enää kannattavaa. Miten siinä hoidetaan syrjäytymistä?