Elissäs meillä tilanne se että miehelläni kaksi lasta edellisestä liitosta jotka ovat asunneet meillä kuusi vuotta,joka toinen viikko..lasten äiti kuoli kesäkuussa joten nyt he asuvat meillä pysyvästi.mieheni on muuttunut aivan valtavasti tuntuu välillä että ei voi sietää lapsiaan ollenkaan,ei vietä aikaa heidän kanssa ja jatkyvasti viettää aikaa omissa oloissaan.Vaikka ole yrittänyt ehdottaa peli/Karaoke iltaa niin ei halua.ja jatkuva huutaminen lapsille on rasittavaa en sitä itsekkään jaksaisi kuunnella saatika lapset.
Olen hänelle puhunut että meidän olisi hyvä käydä perhe neuvollassa puhumassa asioista hän kyllä oli ihan samaa mieltä..
Olen hänelle puhunut että meidän olisi hyvä käydä perhe neuvollassa puhumassa asioista hän kyllä oli ihan samaa mieltä..
Vastaukset 2
Vanhimmat
heti aika perheneuvolaan. Jatkuva huutaminen ei auta, sen paremmin huutajaa kuin huutelun kohdettakaan. Kummallakin tulee siitä vain paha mieli. Voisitko saada lapset viikonlopuksi vaikka mummolaan jotta voisitte olla ihan kahden miehesi kanssa ja jutella asioista.
Ikävä juttu että miehesi entinen vaimo kuoli. Sinä joudut nyt ottamaan äidin paikan heidän elämässään kokoaikaisesti.
Voisitko keksi jotain muuta harrastusta kuin karaoken jonne miehesi lähtisi tai jota voisitte yhdessä harrastaa koko uusperhe. Vaikka uiminen tai kävely kansallispuistossa.
Koska en tiedä lastesi ikiä, on vaikea ehdottaa mitään yhteistä tekemistä. Kotona voi myös leipoa ja siivota yhdessä, ei aina tarvitse mennä johonkin tai lukea yhdessä kirjaa tai keksiä yhteinen satu, johon kaikki osallistuvat. Musiikkivisailu on myös mukavaa, palapelin kokoaminen rauhoittaa myös kummastikin villit lapset. Kysy suoraan mitä kukin haluaisi tehdä ja tehkää sitten vuoronperään kunkin ehdottamaa juttua, näin kaikkia lapsia ja miestäsi kuullaan. Sopikaa selvät säännöt ja huolehtikaa että jokainen noudattaa niitä. Kauniilla puhumisella saa paljon enemmän aikaan kuin huutamalla. Voimia teille kaikille
linjoilla tuon ekan vastaajan kanssa, elikkä tarvitsette ulkopuolista apua.
Jo lastenkin menetyksen takia on heidän hyvä jutella jollekin, etenkin, jos eivät teille puhu asiasta?!
Uskoisin, että aika usein käy noin (ehkä miehille etenkin, en tiedä...) että yhtäkkinen vastuu lapsista ihan kokoaikaisesti ottaa turhan koville. Onkin hienoa, että sinä olet jaksanut tukea häntä (ja ymmärtääkseni myös lapsia )uudistuneessa perheessänne, moni olisi todennäköisesti luovuttanut tilanteen muuttuessa!
Voimia teille kaikille, omasta kokemuksesta tiedän, että tuo tilanne on sinullekin kaikkea muuta kuin helppo, mutta sisulla pääsee eteenpäin ja ajan myötä helpottaa kaikilla osapuolilla =)