Nyt on Vantaalla taas sukututkimusmessut, Suomen laajimmat.
Itsellänikin on siellä esittelytila, jossa on esillä erittäin vaatimattomien tutkimusteni tuloksia, valokuvia ja muuta asiaan liittyvää.
Sukututkimus on siitä erinomainen harrastus, että se on jokaiselle sopivaa ja omaan tahtiin suoritettavaa. Ihmeellisesti sitä kiinnostuu menneistä vuosikymmenistä, paikallishistorioista, Suomen historiasta ja kaikesta, mikä liittyy entisiin aikoihin.
Ei ole paljon maailma muuttunut vuosisatojen aikana. Aina on verojen takia ollut tarkat tiedot jokaisesta ihmisestä, on lait ja asetukset.
Raha on ollut aina tiukassa, ainoa tiedottaja pitäjissä on ollut kirkko, jonka saarnastuolista kuulutettiin maallisetkin kokoontumistilaisuudet ja muut tiedotteet, jotka pitäjäläisten kuului tietää.
Koulut ovat olleet kokoontumispaikkoja, kunnes on rakennettu talot nuorisoseuralle ja työväenyhdistykselle.
Yhdistykset esittivät näytelmiä ja järjestivät iltamia.
Pyrittiin sivistämään ja opettamaan nuorisoa, etteivät he sortuisi viinan kiroihin. Raittiusseurat olivat voimissaan sata vuotta sitten.
Niihin ympyröihin tutkija sitten yrittää sovitella esivanhempansa ja kuvittella ne olot, joissa esipolvet ovat eläneet.
Itsellänikin on siellä esittelytila, jossa on esillä erittäin vaatimattomien tutkimusteni tuloksia, valokuvia ja muuta asiaan liittyvää.
Sukututkimus on siitä erinomainen harrastus, että se on jokaiselle sopivaa ja omaan tahtiin suoritettavaa. Ihmeellisesti sitä kiinnostuu menneistä vuosikymmenistä, paikallishistorioista, Suomen historiasta ja kaikesta, mikä liittyy entisiin aikoihin.
Ei ole paljon maailma muuttunut vuosisatojen aikana. Aina on verojen takia ollut tarkat tiedot jokaisesta ihmisestä, on lait ja asetukset.
Raha on ollut aina tiukassa, ainoa tiedottaja pitäjissä on ollut kirkko, jonka saarnastuolista kuulutettiin maallisetkin kokoontumistilaisuudet ja muut tiedotteet, jotka pitäjäläisten kuului tietää.
Koulut ovat olleet kokoontumispaikkoja, kunnes on rakennettu talot nuorisoseuralle ja työväenyhdistykselle.
Yhdistykset esittivät näytelmiä ja järjestivät iltamia.
Pyrittiin sivistämään ja opettamaan nuorisoa, etteivät he sortuisi viinan kiroihin. Raittiusseurat olivat voimissaan sata vuotta sitten.
Niihin ympyröihin tutkija sitten yrittää sovitella esivanhempansa ja kuvittella ne olot, joissa esipolvet ovat eläneet.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Sukututkimus harrastus on todella aikaa vievä ja rahaakin vaativa harrastus.
Isäni suvusta on tehty monta sukututkimusta ja pari on edelleen menossa. En ihmettele kiinnostusta sitä sukua kohtaan sillä varsin mielenkiintoinen se on.
Selvisi 1600 - luvulta alkaen suku oli ns paikkakunnan valtaa pitiäviä henkilöitä, melkein sukua keskenään avioliittojen kautta.
Kun paksuja sukututkimuksia katselee se myös antaa tiedonnälkäiselle monen monta näkökulmää. Suvun papit olivat paikkakunnan valtaa pitävä peräsin,suvun nimismiehet apunaan. Veröja kerättiin (pappi),joka oli kirstun rahavartijana hän tilitti verot kruunulle ja valtiopäivillä oli edustus aina Tukholmaa myöten.
Minusta oli nimitys "salavuoteus" mielikuvitusta mukavasti virkistävä, siitähän seurasi aika kova rangaistus lisänä uusi perillinen.
Kulttuuri historian penkojia ovat sukututkijat jotka antavat lukijoille valmista tietoa menneen ajan tavoista ja elämänmenosta. Toivon monelle olevan iloa sukututkimuksesta siinä toteutuu sanonta "tieto lisää tuskaa".
Niin mielenkiintoista kuin se onkin,voi tulla eteen karmaisevia pettymyksiäkin. Omalta kohdaltani,se tuli heti kättelyssä. Olen adoptiolapsi ja kiinnostuin ottamaan selvää omasta biologisesta isäni puoleisestä suvustani.Isälläni on yhteensä yhdeksän lasta kahdesta eri avioliitosta,eikä meistä kukaan tiennyt isän puolelta muuta kuin hänen äitinsä nimen.Isä oli joskus vihjaillut,että tuli vieras mies Venäjältä,jatkoi matkaansa Ameriikkaan. Niinpä aloin tutkia kaikkien meidän sisarusten mielestäkin kiintoisaa sukuamme. Suurin elkein menin oikein kurssillekin asian puitteissa. Sitten kirkkoherran virastoon tietoja hankkimaan. Isäni syntymätodistuksessa ei isän nimeä mainittu. Luki vaan kissankokoisilla kirjaimilla vieressä :ÄPÄRÄ,vielä koukerolla korostettuna.Siihen päättyi isän suvun tutkiminen.Että mahtoi sitten olla totta se isäni luoma vieraan miehen teoria.
Voithan tutkia sitä osaa suvustasi, joka on tutkittavissa. Sukutukija saattaa löytää tosiaan hyvin yllättäviä asioita sukujuuristaan, mutta nehän ovat joka tapauksessa suvun historiaa.
Voit ehkä ymmärtää paremmin, miksi on päätetty antaa sinut muualle kasvatettavaksi.
Kysy kirkkoherran virastosta syntyneitten ja kastettujen luettelot. Sieltä etsi ko. henkilön kastetiedot. Usein on mainittu myös kummit.
Saattaa olla, että kastekirjassa on jokin huomautus, jonka perustella saatat etsiä isän tietoja. "Äpärä" oli virallinen merkintä aviottomasta lapsesta, aivan kuten "loinen" oli käypä sana varattomasta vuokralla asuvasta perheestä.
Tänä päivänä avoliitoissa syntyvät lapset kaikki ovat aviottomia lapsia. Heitä ei vain enää nimitetä tuolla nimityksellä. Isät voivat tunnustaa lapsen omakseen, mutta se ei asiaa muuta.
Aikaismpina aikoina saatettiin elatusta vaatia oikeuden kautta. Kysy sitä kirkkoherranvirastossa. Osaavat ehkä neuvoa. Joskus kirkonkirjoista selviää enemmänkin kuin pelkät numerotiedot.
on kyllä tiedossa. Kiitos asiatiedoista.Adoptioasiakin on tiedossa,äiti kuoli ollessani 4kk ikäinen ja isä oli sodassa,meni heti uusiin naimisiin leskeydyttyään.Olin silloin jo adoptiovanhempien huostassa. Että on kyllä monta haaraa tutkia näitä sukuja, kun on kaksinverroin tutkittavaa. Mielenkiintoista on. Alan uudestaan.
Sukutietoja kaivellessa tulee eteen henkilökohtaisia asioita. Isäni sedänvaimon kohdalle kirkonkirjoihin oli hyvin selkeästi seurusteluaikana merkitty "salavuoteus" suomenkielellä. Merkintä on 1920-luvun alusta. Heidän tyttärensä tuskin vieläkään tietää taustaansa liittyvää nykykansalaisia huvittavaa merkintää.
Tätini (synt.1906) ollessa kansakoulussa vietiin syksyisin koululle kunkin oppilaan osuus puuropuolukoita vasta sitten, kun kirkossa oli luettu kuulutus puolukoiden viennistä. Kirkossa käytiin ja saatiin asiat tietoon matkojen taakse. Mitenkähän kävisi nykyään pelkän kirkkokuulutuksen varassa.
Elämä oli silloin yksinkertaista ja kirkossa käytiin kaiketi juuri uutistenkin ja virallisten tiedotusten vuoksi.
Koulu oli myös tärkeä elämisen keskus. Millon lie tullut perustettua kansakoululaitos. Pitää katsoa netistä.
Voisihan tuota vieläkin kirkossa kuulutella, vaan nyt on niin monta kanavaa. Ja kuinka uskottavia ne uutiset olisivatkaan, jos pappi niitä lukisi. Silloin kirkossa kuulutettu oli varmaa tietoa. :D
"Ei sitä ole kirkossa kuulutettu", saatamme sanoa vielä nykyäänkin epäillessämme asian paikkansa pitävyyttä. Takaraivossamme todennäköisesti useimmiten kummittelee avioparin kuuluttaminen.
Esim. koululaisten puolukoiden vientiä koulukeittolaan kuulutettiin kirkossa vielä vajaa sata vuotta sitten. Olisi mukava tietää, mitä muita arjen käytännön asioita on saarnastuolista kansan tietoon saatettu. Kirkko on ollut merkittävä tiedottaja.
Niinhän me miellämme tuohon avioliittokuulutuksiin osittain, mutta olen minä eri mieltäkin vähän.
Tuota sanontaa käytetään kyllä muissakin merkityksissä.
Tietotekniikka on varmaan yleistänyt sukututkimusta ja myös helpottanut. Sukututkimukseen liittyviä erikoisohjelmiakin lienee?
Kun kaikki seurakunnat eivät kuitenkaan ole yhtä ajan tasalla, lienee myös koluttava yksityisten seurakuntien kirkonkirjoja.
Muutamaa sanaa aiheeseen liittyen pyydän!
Aina ja kaikessa on hyvät ja huonot puolensa.
Suomi ja suomalainen rahvas on ollut vuosisatoja muun maan vallan alaisena. Veroja on kerätty kohtuuttomasti ja hyväkuntoiset miehet viety sotiin.
Jotta tämä kaikki on voitu kunnolla suorittaa, on jokaisesta suomalaisesta pidetty tarkkaa kirjaa, johon työhön seurakunnat velvoitettiin jo 1600-luvulla. Muistaakseni v. 1682 alkaen on jokaisessa seurakunnassa lakiin perustuvalla käskyllä pidetty kirjaa vihityistä, syntyneistä ja kuolleista. Kirkkoon oli tultava, siitä pidettiin huoli, ja ripillä piti käytämän kerran vuodessa vähintään.
Rippikoulu oli läpäistävä, Luteerus osattava, lukutaito piti olla, että pääsi naimisiin.
Jokainen ihminen oli kirjattu, eikä karkuun päässyt, verot ja velvollisuudet oli suoritettava!
Tästä voi nykypäivän sukututkija olla kiitollinen, sillä kirjoitettu tieto on säilynyt meidän päiviimme asti. Sukututkijat pystyvät kirkonkirjoista löytämään sukulinjat 1600-luvulle saakka, paitsi että Isovihan aikana poltettiin 7 v. ajalta kaikki kirkot ja pappilat, niin että se aukko on jokaisen sukututkijan edessä.
Koska lähes kaikki säilyneet kirkonkirjat ovat mikrofilmattuina 1800-luvun loppupuolelle asti maakunta-arkistoissa, niin jokainen kärsivällisyyttä omaava ihminen voi ryhtyä tutkimaan sukuaan. Arkistot ovat kaikille maksuttomat, ja sukututkimus onkin viime vuosina lisääntynyt räjähdysmäisesti.
On olemassa useita tietokoneohjelmia, joihin kerätyt tiedot voidaan tallentaa, ja sukupuu kasvaa jokaisen tiedon myötä.
Sukututkimukseen voi saada myös apua tiedostoista, esim. Digiarkistossa on jo paljon kuvattuja rippikirjojen sivuja, ja niihin voi jokainen tutustua omalla tietsikallaan.
Suomen Sukutukimusseuran sivustoilla on His-Ki-ohjelma, johon on viety syntyneittein ja kastettujen, kuolleitten jne. tietoja jo kymmenistä seurakunnista.
Mikä sukututkimusohjelma tällä hetkellä tuntuisi kätevältä ?
Keräsin 25-30 vuotta sitten isäni sukuhaaran tiedot kaavakkeille, toimikunta saattoi ne painoon.
Nyt tajuilen äitini suvun kanssa. Olisi mukava naputella tiedot kaavakkeilta talteen, ennenkuin annan koko "höskän" nuorempiin käsiin. Tuskin nuori äidinkielen opettaja haluaa nähdä silmissään paperikaavakkeita.
Mitäs sukututkimusohjelma maksaa noin...?
Sukututkimusmessuilla oli osallistujana mormoonien MAP-kirkko, jotka kuten tiedät, harrastaa sukututkimusta suorastaan osana uskontoaan.
Heillä oli omasta sukututkimusohjelmastaan esittelyssä uusi, suomenkielinen versio, jonka voi ladata ilmaiseksi netistä.
Se vaikutti mielestäni ihan käyttökelpoiselta. Siihen viedään henkilön tiedot ja ohjelma liittää henkilön tietojen perusteella oikeaan perheeseen.
Henkilötietoihin saattoi myös lisätä tekstiä ja kuvia. En ole sen tarkemmin siihen tutustunut, mutta se näytti ihan varteenotettavalta ohjelmalta.
Jos sinulla on jo henkilötiedot kaavakkeilla, niin ne on sitten helppo siirtää ohjelmaan niistä.
Vanhoja, tunnettuja ohjelmia ovat mm. Juuret ja Sukujutut. Juuret-ohjelma on minulla käytössä, ja sen voi ladata kokeiluversiona netistä. Samoin Sukujututkin. Kokeiluversioon voi viedä satakunta nimeä.
Olen siinä käsityksessä, että Sukujuttuja päivitetään edelleen, mutta Juuret ovat vähän iäkkämpi ohjelma. Minulle se toistaiseksi on kelvannut.
Itse ohjelmat ovat jonkun kympin, ehkä yli satasen. Nyt en tämän hetken tietoja tiedä. Uskoisin, että surffailemalla löydät esimerkkejä.
Sukututkimuksesta voi keskustella Suku-Hakurissa, johon olet ehkä tutustunutkin. Sieltä voit saada hyviä vinkkejä eri ohjelmista.
Kullanarvoisen tiedon annoit Makriina minulle, kiitokset siitä.
Herään unestani jatkamaan vireillä olevaa äitini suvun kirjaamista, koska piakkoin luovutan sen enon tyttärelle jatkettavaksi.
Ajattelen kirjoittaa yhtä sun toista äidin kertomaa. Sain mieheni myös innostumaan vanhoista kuvista.
Viime vuodet aina vaan on ollut mielessä kirjoittajakurssi Anttolassa, mutta vitkastelen onneni ohi. Ikä lisääntyy. Tämä omassa rauhassa kirjoittaminen sopii hyvin minulle.
Hyvää iloista syksyä ja talvea sukuharrastusten parissa Sinulle toivoo Fanni
olisi, kun vain kirjoittajia löytyisi. Moni viisastuisi ja löytäisi hyvän harrastuksen.