Onko kenelläkään kokemusta seuraavanlaisesta:
labbikseni on aivan "yliherkkä" ja tunteellinen. On aivan ihanaa, että se fiksu ja herkkä kuin ihminen, mutta välillä koirani on aivan yliherkkä. Jos vähänkin korottaa ääntä tai sanoo kirosanan, se menee suurinpiirtein masentuneena makamaan johonkin ja minun pitää mennä lohdutteleen sitä? Mistä moinen? Koiraani ei ole ikinä kohdeltu millään tavalla kaltoin, ainakaan niin kauan kuin se on minulla ollut. Voiko vanhempaa koiraa opettaa hieman rohkeammaksi?
labbikseni on aivan "yliherkkä" ja tunteellinen. On aivan ihanaa, että se fiksu ja herkkä kuin ihminen, mutta välillä koirani on aivan yliherkkä. Jos vähänkin korottaa ääntä tai sanoo kirosanan, se menee suurinpiirtein masentuneena makamaan johonkin ja minun pitää mennä lohdutteleen sitä? Mistä moinen? Koiraani ei ole ikinä kohdeltu millään tavalla kaltoin, ainakaan niin kauan kuin se on minulla ollut. Voiko vanhempaa koiraa opettaa hieman rohkeammaksi?
Vastaukset 5
Vanhimmat
Itselläni on sekarotuinen koira, beagle/labbis. erittäis tunteellinen yksilö sekin. se osaa suuttua ja murjottaa, ilmekin menee ihan nyreäksi.´jos se tuntee itsensä loukatuksi se häntä koipien välissä menee johonkin yksin, ja hirveät rutut silmissä niinkuin ihmisilläkin jos suuttuvat:) tämä hauva ei ole lepyteltävissä, se tulee itse heiluttelemaan häntäänsä sitten kun on murjottanut tarpeeksi- sitten taas kelpaavat herkkupalat:)
Itselläni on saluki ja kuvailemasi tilanteet ovat tuttuja. Varsinkin vinttikoirissa on paljon näitä yliherkkiä.
Ei auta kuin tottua elämään herkän koiran kanssa, eli puhua rauhallisesti, välttää tilanteita, joissa koira saattaa luulla sinun olevan ärtynyt siihen yms.
Näitä herkkiä yksilöitä on ja onhan se ihanaa, että ne ovat tunteikkaita.
Itse olen rohkaissut koiraani kehumalla vaikeissa tilanteissa, eli silloin kun koira arastelee, mutta yrittää voittaa pelkonsa. Koirasi turvaa sinuun ja on pahasta jos jätät koirasi "roikkumaan". Tällä tarkoitan esim. tilannetta jossa koirasi pelkää vastaantullutta ihmistä (sinun hyvä tuttusi) Jos rupeat vain juttelemaan, etkä huomaa, että koirasi pelkää, niin koira jää silloin "roikkumaan" kun se tarvitsisi rohkaisua ja kannustusta.
Toinen koirani on todella herkkä äänen korotukselle ja kirosanoille; koira piiloutuu yleensä pöydän tai sängyn alle mököttämään. Keino millä saan sen taas tulemaan piilostaan on namit ja vähän riehakkaammat leikit. Yleensä sille tarvitsee sanoa vain että tuletko ottamaan keksin, niin se on jo yleensä unohtanut "ikävät kokemukset".
Niin oli viestisi kuin meidän pikku-Tellasta kerrottu! Tämä neiti on jo 6-vuotias ja minulla on myös 12-vuotias uros. Kumpikin kääpiövilliksiä.
Tella saattaa tosiaan loukkaantua pienemmästäkin äänen korotuksesta ja murjottaa jonkin pöydän tms. alla jopa koko päivän. Komentaa sitä ei voi juuri ollenkaan, paha katsominen riittää! Kasvattaja sanoikin että koiraa pitää kouluttaa helläkätisesti ja varovasti koska on niin herkkä.
Neiti on vetänyt "herneen nenäänsä" kaikista pahimmin viime kesänä kun kynnet leikattiin vieraiden läsnäollessa ja naurettiin sen hassuille asennoille :-O. Se todellakin loukkaantui asiasta niin hillittämästi ettei edes pallo (se on aivan pallohullu) saanut sitä tulemaan ulos mökistä vaan mökötti sängyn alla aina seuraavaan päivään saakka!
Näitä yksilöitä löytyy, mutta aina ensin on tarkistettava, ettei koira ole sairas tai että siihen ei satu mihinkään!
Piti oleman otsikko