ilmenee klikkiytymis-hakuisuutena.
Ehdotan, että luodaan pohja suvaitsevaisuudelle.
Ehdotan, että vastustetaan henkistä torjuntaa, että muut olisivat muka erilaisia, eikä heillä olisi oikeuksia.
Suvaitsevaisuus ja avoimuus, siitä syntyy säpinää ja uusia ideoita.
Mitä tahdot jotain itselle, salli se sama myös muille.
Ehdotan, että luodaan pohja suvaitsevaisuudelle.
Ehdotan, että vastustetaan henkistä torjuntaa, että muut olisivat muka erilaisia, eikä heillä olisi oikeuksia.
Suvaitsevaisuus ja avoimuus, siitä syntyy säpinää ja uusia ideoita.
Mitä tahdot jotain itselle, salli se sama myös muille.
Vastaukset 24
Vanhimmat
Hyvä Niilo, viestisi osui juuri naulan kantaan.
Suvaitsevaisuus on hyvä ominaisuus, mutta voisiko asia olla niin, että ei kaikkea tarvitse hyväksyä, varsinkaan, jos se on ristiriidassa oman mielipiteen ja omantunnon kanssa.
Jaakobin painia on tullut käydyksi asian tiimoilta
joitakin kertoja. Vaikeaakin paini on joskus ollut.
Mitähän mieltä palstalaiset asiasta ovat?
Henkinen torjunta on vähän samantapaista kuin henkinen väkivalta.
Aivan kuin lapset hiekkalaatikolla tai koulussa,en leiki tuon kanssa,tai koulussa ei olla tuon kanssa olkoon yksin,tämä on mielestäni henkistä väkivaltaa.
Mutta vastailu viesteihin niin ei voi olla aina samaa mieltä mitä joku toinen on,siitähän se jaakobin paini sitten alkaakin,mutta senkin voi hillitä taitavasti.Antaa jokaisen kirjoittaa ,kunhan ei mene henkilö asioihin asti nikkiä esimerkiksi ei tarvitse mainita,missään muodossa oli se sitten hyvää tai pahaa.
Olkaamme siis suvaitsevia toisiamme kohtaan ja annetaan kaikille sananvapaus,sellainen ettei ketään loukata.
tarkoitin. Jotta vapaus ja luovuus puhkeaisi kukkaan. Ei me tässä niin paljon eri linjoilla olla.
Omatunto on minulle auktoriteetti ja samaa toivon muillekin, vaikka heidän omatuntonsa sanoisikin jotain muuta kuin omani.
Omia mielipiteitään pitää puolustaa, mutta jos äkättyään jotain muuttaa mieltään, ei senkään pitäisi olla mikään häpeä. Sehän on merkki kehittymiskyvystä.
Mutta niin monta mieltä kuin miestä ja naisilla tämä sama pätee monistettuna.
Naisista johtuvasta syystä myös kukot ovat tarpeen ja heitä täällä on liian vähän. Enkä itsekään jouda usein tänne kun omia...... on niin paljon.
Mutta kirjoita lisää näkemyksistäsi ja ottakaa toisetkin kantaa.
eri kulttuurien välisten suhteiden kehittymisessä, sama junailu voisi olla käyttökelpoinen täälläkin:
Eri kulttuurien välisissä suhteissa kehittyminen tapahtuu neljässä eri vaiheessa:
1. torjunta
2. hyväksyminen
3. dialogi
4. toisiltaan oppiminen
Henkilöiden erilaisuus mielipiteineen voi olla elämän rikkaus. Suvaita toiset sellaisina kuin ovat, toista henkilöähän ei voi muuttaa, itseään voi - toivottavasti hyvään suuntaan.
Elämässähän on usein valkopyykki kohtalona ja on helppoa, mutta voidaan sitten kysyä,kuinka on kirjavien laita? Se taitaakin olla vaikeampi kysymys. Siihen olisi hyvä saada vastaus.
Elämä ja sen mukana tuomat asiat on jatkuvaa
muuttumista ja muuntautumista uudistuviin tapahtumiin ja niiden tuomiin muutoksiin.
Miten niihin suhtautua siis suvaita ja hyväksyäkin niitä.
Olisikohan runo viitteitä antava:
"Omatuntos ohjausta,
noudata matkalla elämän.
Siin on porras poikki kuilun,
silta vaarojen välillä
Ei se katkea kävellen"
erikseen sellaista ainetta, jotta kirjavuus saadaan vieläkin kirkkaammaksi.
Kanalassanikin olen pyrkinyt pitämään mahdollisimman monta rotua, jos ei muuten, niin silmäniloksi.
Tuo runosi on kuin iltarukous sen jälkeen kun on käynyt läpi päivän tapahtumia.
Hyvää päivänjatkoa, Kirsikka!
Kyllä kukot ovat tosi kivoja, varsinkin brunetit ja harmaajuovaiset, valkoisista en tiedä.
Lapsuudessa kastoimme leipäpaloja konjakkipullojen
pohjatilkkasiin, syötimme ne ruskealle kukolle ja kyllä laulua riitti. Meillä tenavilla oli tosi hauskaa. Vieläköhän tämänpäivän kukot laulavat?
Iloista iltapäivää!
ja ihan selvin päin. Ja jos eivät laula niin minä kyllä laulan.
Viimein päivä koittaa
Viimein päivä koittaa
Jolloin tuskaa ei voi voittaa
Ei auta kirous, ei auta kahvi,
Ei tupakki, ei karjuminen
On aika katsoa peiliin
Juhlat ovat ohi,
Päivä viimeinen juhlan oli
Kauan sitten...
Podetaan vain krapulaa,
Kansakunnat kokonaan,
Ei sielukaan pois tästä jää
Kun paskassa uidaan alastomina
Viimein päivä koittaa,
Ei maailmaa pelastaa voi
Palakoon viimeinen savuke,
Ja tulkoon tuskat olemisen,
Katso peiliin paskaiseen,
Katso paskaista naamaasi,
Synnit siitä kuultavat,
Ja silmäsi ovat sokeutuneet
On aika pestä likapyykit,
Mutta pesujauhe on loppu
Olisi korkea aika paeta,
Mutta taikajauhe on käytetty
Et paeta voi totuutta,
Et totuutta koskaan voi nähdä
Kuulkaa, syntiset, syntinne:
Olette osa ihmiskuntaa,
On aika tullut tuomiot langettaa
Ja langenneina enkeleinä kulkea
Viimein päivä koittaa
Tuska et voi voittaa,
Ei auta kirous, ei voiman käyttö
Ei päänsärkyä poista kahvi,
Ei tupakkaa yhtään jäljellä
Maasta tumppeja poimia saat,
Viimein se päivä koittaa
Viimein päivä koittaa
Kohtaloa et voi voittaa,
Ei auta rukous, ei auta katumus,
Kun viikate sinua viiltää...
(Lord Weird)
Kukot lopettivat laulamisen, voi kun Niilo laulaisi,kun lupasi ...melkein...
vaikka edes kirjoittaisi laulun palstalle.
oh ,tuli mielee tuosta tuskasesta runosta ne monet ennevanhaa, ko lapsena taloissa piettii seuroja ,niis ol ain tuommonen tuomitseva ja ahdistava sävy saarnoissa.
tuon ko luin olin melkee kontallaa nujerrettuna. on se hyvä ,et ei ennää ihan tuolviisii,tai ainaki ihminen voip valita mis seurois käy.
vai olikohan tuo tupakan turmioks,siihenkii minust liian kova otteinen.
onko tämä jostain vanhasta ,kute tuo hauska wirkailija ol.oot pannu kirjttajan mut se ko ei sano minul mittää,en tunne runoilijoita niin hyvin.
Ihminen toimii aina siten, että hänen psyykkisistä toiminnoistaan muodostuu hänen itsensä kannalta mahdollisimman mielekäs kokemus. Tämä on niin sanottu mielekkyysperiaate, jota esiintyy ristiriitatilanteissa. Pyrkimys mielekkyyteen suuntaa sisäisiä malleja.
Tietoja muististaan torjunut yksilö, saattaa olla täysin kykenemätön palauttamaan mieleensä tapahtumia, mutta silti ne vaikuttavat jatkuvasti hänen käyttäytymiseensä: emme useinkaan itse tiedosta, miksi tapahtuu kielen lipsahduksia tai outoja muistivirheitä.
Joskus tiedostamattomat muistot voivat vaikuttaa käyttäytymiseen niin voimakkaasti, että henkilön täytyy hakeutua hoitoon. Psykoanalyyttisten psykoterapiamuotojen keskeinen päämäärä on palauttaa torjutut ja unohdetut elämykset tietoisuuteen ja tietoiseen käsittelyyn. Näin ahdistukset lievenevät ja psyykkistä energiaa vapautuu muuhun
Psykoterapioissa ja uskonnollissa ryhmissä usein käytetään ns. aikaisempien kokemusten käsittelyä.
Pyydetään kirjoittamaan aikaisemman elämän kokemuksista elämänkerta, joita sitten käydään terapeutin tai maallikko ryhmän vetäjän kanssa läpi. Tämähän on sama kuin antaisi ladatun aseen
toiselle käteen, mallia: olen tyhjentänyt kaikki sinulle, täytä minut tahtomallasi tavalla.
Ryhmäläiselle usein annetaan rajat joissa kulkea,
heikon itsetunnon omaava hyväksyy annetun mallin,
ja noudattaa sitä.Asiaan kriittisesti suhtautuva on ns.origenelli tapaus.
Uskonnollisissa virtauksissa tätä on helppo käyttää. Onko se mielekäs malli vai ei sen aika sitten näyttää.
kuin peili joka näyttää katsojalleen totuudenmukaisesti hänen sisimmän olemuksensa.
Tuon sisimmän olemuksen päällä on kasvatuksen keinoin "esiinvedettyjä" tai "torjuttuja asioita", ja tämän persoonallisuuden elämykset ovat niitä elämyksiä, joita hänen vanhempansa ovat hänet opettaneet havaitsemaan ja kokemaan.
Mutta joskus onnistuu murrosiässä ja sen jälkeen "riisumaan tuon takin" ja löytämään luonnollisen itsensä ja silloin on mahdollista kokea todella elävänsä.
Aikuisiässä oleva mies ja nainen olivat arkisella matkalla viemässä anoppia sukulaisiin. Mies pysäytti autonsa siltatietyömaan kohdalla. Takaapäin tuli rekka 80 km/h vauhdilla ja väsymyksen sokaisemana ajoi henkilöauton päälle. Takapenkillä oleva anoppi kuolee ja mies ja nainen saavat lieviä vammoja. Mies menee vähäksi aikaa tajuttomaksi.
Miehellä alkavat selittämättömät somaattiset, ruumiilliset oireet. Hänen oikea kätensä tulee toimintakyvyttömäksi ja tälle ei löydy fysikaalista selitystä. Kaiken pitäisi olla kunnossa. Mies ahdistuu ja hakee psykolokista apua.
Onnettomuutta aletaan käsitellä psykologiselta puolelta. Selviää, että mies on täysin unohtanut yhden asian. Rekan törmätessä autoon takapenkillä oleva anoppi paiskautui etupenkkien väliin miehen oikean käden päälle, joka oli vaihdekepillä.
Anoppi oli erittäin pahasti vaurioitunut. Miehen valtaama syyllisyydentunne siitä, että jotakin olisi voitu tehdä (vaihtaa vaihdetta ja mennä eteenpäin) sai aikaan sen, että mieli teki käden toimintakyvyttömäksi, antoi niin sanotusti rangaistuksen virheellisestä toiminnasta. Kun asiaa käytiin läpi, ja mies ymmärsi ettei mitään ollut tehtävissä, syyllisyydentunne katosi ja hänen oikea kätensä alkoi toimimaan
Jos vielä kuuskymppisenä vanne kiristää päässä,
lapsuuden ja nuoruuden (ei rikollisista) kokemuksista, silloin taitaa olla vika korvien välisessä pururadassa.
Ikäpolvemme vanhemmat ovat meitä hoivailleet
niillä tiedoilla ja taidoilla jotka heillä
60vuotta sitten olivat. Parhaan taitonsa mukaan,
arvoina olivat:koti, uskonto ja isänmaa.
Antavatko ne elämyksen löytää luonnollisen itsensä, kokea elävänsä hyvää ja arvokasta elämää,
niillä resursseilla jotka itsekullakin on.
Itse olemme muovanneet, joko peiliin katsomalla tai sitten ei, sen tien, jota kuljemme.
Turhaa on syyttää vanhempia omista epäonnistumisista.
Minun peilini näyttää hyviä ja huonoja puolia,
mutta kuinka on sinun peilisi laita?
sillä pienestä taskupeilistä ei näe kokonaisuutta.
Luulen, että tarkastelemalla isosta peilistä
koko-vartalo-kuvaa opettaa paljon enemmän.
Eli yleensä tuijotamme omaa napaamme ja suljemme mielellämme pois kaiken vieraan ja erillaisen.
Olemmeko iän myötä kadottaneet sen lapsenomaisen uteliaisuuden, millä elämästä voi etsiä uutta
ja mielenkiintoista kyseenalaistamatta kaikkea outoa ja ei-joka-päiväistä.
Menneisyyden pitäisi olla rikkaus eikä painolasti. Sieltä elämän laajakankaaltahan
voimme poimia viisautta jälkipolville, mihin
tehtävään ikämme nyt meidät oikeuttaa.
Ja sitten vaan vauhtia kiikkustuoliin...
että näitä pururatoja pystyy lisäämään vielä vanhempanakin.
Sama näkyy peilistäkin kun pitää itsensä vireänä uutta oppimaan.
Uskoa itseensä se vaatii, että sujuu kapulanvaihto menemättä pitkäksi.
roopenpoika alkaa ajatella.
olen. Ajattelen siinä tarkoituksessa, jossa tarkoituksessa jotkut puhdistavat kiväärinsä piipun. Ja tietysti muissakin tarkoituksissa. Entä itse?
Otsakkeena on "Henkinen torjunta".
Miksi et kysele syitä henkiseen torjuntaan, mitä esimerkiksi tällä palstalla on ilmennyt?
Vai tiedätkö vastauksen, joka ehkä on epämiellyttävä kuulla?
vastaan kaikki risut ja ruusut.
Mistä tietäisin mitä halusit vastata? Epäilet että en kestäisi ottaa sitä vastaan, mutta olkoon se mitä tahansa, otan sen vastaan mielipidettäsi kunnioittaen.
Eikä ole pahaksi saada tietää mitä kukin oikeasti ajattelee, pikemminkin se on avain toinen toisensa ymmärtämiseen.
Palsta elää kuten pitääkin ja juuri se tekee tästä kiinnostavan. Luen täällä silloinkin kun en tänne kirjoita.
Kiitän jo etukäteen risuista. Ennen vanhaan sanottiin, että niillä kasvatetaan.
...