Kanssasi opettelin elämää.
Kauan, kauan, valovuosia siitä on.
Pakopaikasta, piilosta sängyn alta,
maailma näytti niin valtavalta.
Käsi kädessä juoksimme lujaa,
laulaen pitkin kylän kujaa.
Toivomuspuussa, oksalla alimmalla
tulevaisuus avautuikin jalkojen alla.
Me karkuun juostiin, pakoon lähdettiin,
unelmissa parempaan elämään ajettiin.
Sedän vanhalla anglialla,
ilman moottoria, paljaan taivaan alla.
Iskut sait kestää äitipuolen,
jos kuolet, niin minäkin kuolen.
En uskonut päivääkään yksin eläväni,
köyhyyttä, aikuisia, kestäväni.
Sait elämääsi paremman tilaisuuden.
Sinä kohtasit vieraat, sait kodin uuden.
Pakomatkamme yhteinen jäi puolitiehen.
Katosit
Taaksesi jäin katsomaan pölyiseen tiehen.
(muunneltu runo jo aikaisemmin kirjoittamasta, toivottavasti parempaan suuntaan. Ensirakkaudelle.)
Kauan, kauan, valovuosia siitä on.
Pakopaikasta, piilosta sängyn alta,
maailma näytti niin valtavalta.
Käsi kädessä juoksimme lujaa,
laulaen pitkin kylän kujaa.
Toivomuspuussa, oksalla alimmalla
tulevaisuus avautuikin jalkojen alla.
Me karkuun juostiin, pakoon lähdettiin,
unelmissa parempaan elämään ajettiin.
Sedän vanhalla anglialla,
ilman moottoria, paljaan taivaan alla.
Iskut sait kestää äitipuolen,
jos kuolet, niin minäkin kuolen.
En uskonut päivääkään yksin eläväni,
köyhyyttä, aikuisia, kestäväni.
Sait elämääsi paremman tilaisuuden.
Sinä kohtasit vieraat, sait kodin uuden.
Pakomatkamme yhteinen jäi puolitiehen.
Katosit
Taaksesi jäin katsomaan pölyiseen tiehen.
(muunneltu runo jo aikaisemmin kirjoittamasta, toivottavasti parempaan suuntaan. Ensirakkaudelle.)
Vastaukset 2
Vanhimmat
muistoistasi hehkeytyi
koskettava runo, josta on luettavissa paljon
odotusta ja riemua. Myöskin tuskaa, jota toinen
ihminen on joutunut elämässään kärsimään.
Mutta hän löysi elämäänsä sitten kuitenkin uuden
suunnan, onneksi. Ja vaikka pakomatka jäikin ly-
hyeksi, niin onhan teillä molemmilla niistä
ajoista muistot. Ensirakkaus, yksi etappi elä-
mässä sekin.