minä olen perheestä jossa vanhemmat erosivat ollessani 12v, minä lähdin äidin mukaan ja veli jäi isälle asumaan. Kun veli sitten muutti itsekseen asumaan piti isän minusta alkaa maksamaan elareita.
Äitini oli todella pienituloinen. Asuimme kaksiossa missä äitimme asuu vieläkin, äitini nukkui olohuoneessa ja minä sain oman huoneen. Sain pitää lapsilisät murrosiässä itse mikä oli myös n 700mk mutta siitä piti oma puh lasku ja vaatteet maksaa.
Rahaa äidilläni ei ollut paljon joten aika köyhästi söimme. äitini oli kaikki illat töissä niin itse ruuat tein monena iltana.
Olen silti onnellinen enkä yhtään katkera vaikka köyhiä olimme. Mulla ei ollut pelikoneita eikä tietokonetta vaikka kaikilla kavereilla oli. Mulla ei ollut hienoa maastopyörää vaan joku vanha rämä mutta en koskaan tuntenut että meillä huonosti meni.
Ajokorttia kun aloin ajaa kertoi äitini että oli säästänyt kaikki elatusmaksut että saan kortin ja riitti vielä siihen kakkosvaiheeseenkin ja vielä jäi vähän vaate ym rahaa. (elareita siis oltiin maksettu n 3 vuotta)
Kiitollinen siitä olin niin sain opiskella eikä tarvinnut tehdä töitä heti niin paljon että ajokortin olisin maksanut itse.
Eli ei ne lapset kärsi vaikka ei kaikkea kivaa saakaan.
Äitini oli todella pienituloinen. Asuimme kaksiossa missä äitimme asuu vieläkin, äitini nukkui olohuoneessa ja minä sain oman huoneen. Sain pitää lapsilisät murrosiässä itse mikä oli myös n 700mk mutta siitä piti oma puh lasku ja vaatteet maksaa.
Rahaa äidilläni ei ollut paljon joten aika köyhästi söimme. äitini oli kaikki illat töissä niin itse ruuat tein monena iltana.
Olen silti onnellinen enkä yhtään katkera vaikka köyhiä olimme. Mulla ei ollut pelikoneita eikä tietokonetta vaikka kaikilla kavereilla oli. Mulla ei ollut hienoa maastopyörää vaan joku vanha rämä mutta en koskaan tuntenut että meillä huonosti meni.
Ajokorttia kun aloin ajaa kertoi äitini että oli säästänyt kaikki elatusmaksut että saan kortin ja riitti vielä siihen kakkosvaiheeseenkin ja vielä jäi vähän vaate ym rahaa. (elareita siis oltiin maksettu n 3 vuotta)
Kiitollinen siitä olin niin sain opiskella eikä tarvinnut tehdä töitä heti niin paljon että ajokortin olisin maksanut itse.
Eli ei ne lapset kärsi vaikka ei kaikkea kivaa saakaan.
Vastaukset 9
Vanhimmat
ja koska nämä tapahtumat ovat olleet ajankohtaisia, niin tarinasi olisi hivenen uskottavampi.
ja nyt olen 25v.
Kymmenen vuotta sitten aika harvassa taloudessa oli tietokone tai pelikoneita. Kymmenen vuotta sitten ei lapset makselleet omia puhelinlaskujaan. Kymmenen vuotta sitten maastopyörät olivat eliittien herkkua. Myös ajokortin kakkosvaihe hymyilytti jonkin verran. Melko kallis ajokortti kaikinpuolin, mutta elämä on... =)
10 vuotta sitten... riippuu vähän missä asuinalueella ja piireissä. 10 vuotta sitten elettiin 1998. Tarinassa voi osa olla tottakin, muistan että nyt 25 v pojalla oli pöytäkone, kallis, ei varsinaista pelikonetta mutta joystic ja muita härpättimiä, ei maastopyörää mutta mopo. Puhelimen huoli vasta yo-lahjaksi.
En tiedä alkuperäisestä kirjoittajasta, mutta olen itse suorittanut ajokortin vuonna 1993 ja jo tuolloin suoritus oli kaksivaiheinen eli liukkaan kelinajo kuului osana ajokortin suorittamiseen. Kolmen vuoden elatusmaksut saattoivat hyvinkin mennä ajokortin hankintaan. Itse tein kahta työtä saadakseni ajokortin, josta tuolloin maksoin 5500 markkaa -niin se aika kuluu....
...päin oli kovinkin yleistä, että osalla nuorista oli jopa kännykkä siihen aikaan(aiemminkin). Itse sain käytetyn sukulaiselta ja sillä ehdolla, että itse maksoin laskuni.
Tietokoneita oli ja esim. nindendo rupesi oleen jo romukamaa.. yli 15 vuotta sitten sellaisen isukki osti 3 lapselle yhteiseksi, vaikka tiukkaa varmasti tekikin.
Asuin pienellä paikkakunnalla.
Itse makselin jo 10 vuotta sitten puhelinlaskuni, kotona asuin ja opiskelun ohella tein töitä. Kesätöillä ja säästöillä se maastopyöräkin tuli lopulta saatua.
200mk/kk muistaakseni oli käyttöraha, jolla piti omat menot maksaa, jos ei töissä käynyt. Toki vaatteisiin jne sitten sai lisää(kunhan teki kotona muutakin kuin makasi..) ja säästämistä "harrastettiin".. me OLIMME muiden silmissä köyhiä.. ;)
Ystävälläni oli "hienompia" tavaroita ja maastopyörä, vaikka yh-äiti hänellä olikin. Moponkin sai 15-vuotiaana.
Nykyään vain on rahan arvo muuttunut rajusti, ennen pihisti elämällä pystyi helpommin tarjoamaan lapselleen parempaa. Olettaisin..
Joten mielestäni aika uskottavaa tekstiä. Tuo ajokortti kyllä hämää.. myönnän. :D
ap. on 25 vuotias. ajokortti 7v sitten tuskin maksoi 3 600e/21 600mk (mikäli isukki maksoi satasen kuussa) tai sitten typykän vaatemaku on todella kallis.
joku 700mk kuukaudessa. Kuulemma näin, äitini kertoi mutta mitään tiliotteita en nähnyt. Ja olin joulu 1998 eli vain vähän yli 2v maksoi.
Puhelimen sain jo 1996 isältäni kun ero tuli koska meillä ei ollut kotipuhellinta oli sellainen NMT puhelimen. Ja sen laskun maksoi isäni. Itse ostin sitten sen 5010 vai mikä olikaan se ensimmäinen halpispuhelin kun sitten olikin jo kaikilla sellainen. olin silloin 8lk tai 9lk en nyt tarkkaan muista mutta silloin ne tuli kaikille melkein, ainakin meidän koulussa.
Ja tietokoneet oli oikeasti melkein kaikilla kavereilla ja oli jollain myös netti. Koska muistan kun kävimme kissfm chatti paikassa joskus.
Meillä on lapsuudessa ollut kotona tietokone aina mutta ne jäi veljelle. ensin oli kommandore vai mikä olikaan ja sitten amiga 500.
Ja ajokortin siis maksoi äitini en tiedä mitä maksoi ja loput sain itse että saan maksettu kakkosvaiheen mikä pitäisi ajaa siitä viimeistään kahden vuoden kuluttua. Sitä en tiedä oliko ihan joka pennin säästänyt mutta ainakin melkein kaikki koska sain n 9000mk kakkos vaiheeseen ja muuhun mukavaan.
Ja niistä maastopyöristä. Minullakin oli sellainen mutta se varastettiin kun muutimme äitini kanssa uuteen paikkaa. Tilalle äitini osti halvan rämän. jopon näköisen mutta ei edes jopo, oliko joku pony ?
kaikki keskittyy epäilemään tätä juttua..
mutta kun se on oikeesti menny niin.
ja eritoten se loppukaneetti-
ei ne lapset kärsi vaikkei kaikkea saakkaan
joku hysteria kyl vallitsee
ja tosta lapsen "pitämisen" kalleudesta.
kumma juttu,ku ei se minusta niin kallista ole.
ikinä en oo rahoilla päässy leveileen ja silti minusta meiltä ei puutu mitään.