Tämä tunne

Tiedättekö tunteen? Ootte odottanut kauan, et saisitte nähdä jonkun tyypin.. Sit näette hänet vihdoinkin, mutta ette voi sanoa hänelle sanaakaan, koskettaa, hymyillä eikä hän näe teitä..

Mulle kävi niin. Yks poika, joka asu ennen täällä (käytiin samaa koulua, mut ei koskaan juteltu ym.) tuli käymään täällä pitkästä aikaa. Hän muutti jotain reilu kaksi vuotta sit pois.

Reilu vuosi ollaan mesessä juteltu. Oon ehdottanut joskus tapaamista, kun hän on käynyt täällä, mutta hän ei ole ehtinyt (tai sit halunnut). Oon halunnut nähdä ja tavata tän pojan siitä asti kun ekaa kertaa juteltiin mesessä (eli siis yli vuoden).

Sit viimein tuli päivä, et mun oli mahdollisuus nähdä hänet. Mä jouduin tai itsehän olin sinne mennyt katsoo tätä tyyppii yhdessä tapahtumassa. Sit tapahtuman jälkeen näin hänet sattumalta, mut hän ei nähnyt mua. En voinut mennä juttelee, koska hän oli perheensä kanssa. Olin niin lähellä häntä, katsoin ihmistä jonka olin niin kauan halunnut nähdä ja siis myös samalla tavata henkilökohtaisesti, mut hän ei nähnyt mua, en saanut sanoa hänelle mitään, en hymyillä hänelle. Oisin vain halunnut halata häntä
3471
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 3

Vanhimmat

Tuttu tunne tosiaan... :(

Äänestä

esimerkki siitä, että todella kadumme enemmän tekoja, joita emme tehneet kuin tekoja, jotka teimme. Olisit ihan hyvin voinut mennä juttelemaan pojalle, vaikka hän oli perheensä kanssa. Olisi varmasti yllättynyt näkemisestäsi. Tiedän kyllä, että vaikeatahan se on mennä puhumaan ihastukselleen, mutta ajattelee häntä vain kaverina niin sujuu helpommin. Toimii itselläni. Voithan toki ottaa asian puheeksi mesessä, ja kertoa miltä tuntui nähdä hänen lähtevän. Ei siitä suoranaista haittaa voi olla.

Tiedämme tunteen.

Äänestä

itse tapasin pitkän ajan jälkeen taas henkilön, josta todella pidän. lähestyminen on hankalaa, koska pelkää tulevansa torjutuksi. torjuminen olisi se pahin kokemus, minkä voi ihastukseltaan saada.
minulla on ollut takana todella rankka suhde, jossa minua käytettiin hyväksi ja raiskattiin henkisesti. tämä kyseinen henkilö jätti minut puhelimen välityksellä enkä ole kuullut hänestä enää sen jälkeen. tämän suhteen haavoja parantelen vieläkin.
tämä henkilö, johon olen ehkä hiukkasen ihastunut, ei taas tunnu (tietenkään) huomaavan minua. tai no siis huomaahan hän, mutta ei kiinnitä erityisempää huomiota, eikä tunnu haluavan tutustua minuun enää sen syvemmin. tämä kyseinen miekkonen on vaan niin suloinen, hiukan ujo, mutta kuitenkin miehekäs, kohtelias ja sellainen herrasmies, joihin en ennen tuntenut vetoa mutta tämän entisen "suhteen jälkeen olen päättänyt etten enää tuhlaa aikaani "pahoihin poikiin".
en tiedä, koska tulen näkemään kyseisen henkilön uudestaan, mutta sen tiedän että tulen ajattelemaan häntä paljon. en tiedä, tunteeko hän kertakaikkiaan mitään minua kohtaan, vai unohtiko hän minut heti. toivoisin että hän näkisi minussa jotain, sillä minä näen hänessä niin paljon. tiedän, että jos vain rohkaisisin itseni ja lähestyisin häntä vaikkapa vaihtamalla puhelinnumeroita, tekisi se ongelmasta helpomman, sillä tietäisin jo siinä vaiheessa onko hän minusta yhtään kiinnostunut vai kokeeko hän minut vaan kaverina. mutta torjutuksi tulemisen pelko voittaa kaiken.
tyydyn vain ajattelemaan häntä ja toivomaan että jotain voisi syttyä.

Äänestä

Kommentoi aloitusta


005* kirjoitti:

Tiedättekö tunteen? Ootte odottanut kauan, et saisitte nähdä jonkun tyypin.. Sit näette hänet vihdoinkin, mutta ette voi sanoa hänelle sanaakaan, koskettaa, hymyillä eikä hän näe teitä..

Mulle kävi niin. Yks poika, joka asu ennen täällä (käytiin samaa koulua, mut ei koskaan juteltu ym.) tuli käymään täällä pitkästä aikaa. Hän muutti jotain reilu kaksi vuotta sit pois.

Reilu vuosi ollaan mesessä juteltu. Oon ehdottanut joskus tapaamista, kun hän on käynyt täällä, mutta hän ei ole ehtinyt (tai sit halunnut). Oon halunnut nähdä ja tavata tän pojan siitä asti kun ekaa kertaa juteltiin mesessä (eli siis yli vuoden).

Sit viimein tuli päivä, et mun oli mahdollisuus nähdä hänet. Mä jouduin tai itsehän olin sinne mennyt katsoo tätä tyyppii yhdessä tapahtumassa. Sit tapahtuman jälkeen näin hänet sattumalta, mut hän ei nähnyt mua. En voinut mennä juttelee, koska hän oli perheensä kanssa. Olin niin lähellä häntä, katsoin ihmistä jonka olin niin kauan halunnut nähdä ja siis myös samalla tavata henkilökohtaisesti, mut hän ei nähnyt mua, en saanut sanoa hänelle mitään, en hymyillä hänelle. Oisin vain halunnut halata häntä

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu