Liike airojen

itse en pidä, meinasin poistaa tekeleen mutta annoin olla kun tuli laitettua ja oli palautettakin tullut niin ajattelin että olisi epäkohteliasta poistaa, tehty mikä tehty ja tuntuu toisaalta ihan mukavalta olla erehtyväinen ja kömpelö. Loistavat mestariteokset jätän mielelläni niiden tehtäväksi jotka osaa ja kirjoittelen edelleen omalla tyylillä ajankuluksi ja mielenkiinnosta sanoihin, omaksi iloksi, kiva sitten jos edes vähän muidenkin. Rohkaisevien sanojesi ansiosta runo tuntuu piirun verran siedättävämmältä omissakin silmissä.

Huomasin että tuon tyyppinen runous eli siis tankarunous vaatii lukemaan rivin kerrallaan keskittyen siihen ajatukseen, ja niin jokainen rivi on oma runonsa tai kuvansa, jotka sitten yhdistyvät ja toisiaan tukien muodostavat kokonaiskuvan eli varsinaisen runon, tankan. Niinhän tuolla opetussivulla mitä nopeasti vilkaisin mainittiinkin. En koe sitä itselleni kaikkein luontaisimmaksi tyyliksi mutta positiivinen puoli että joutuu tiivistämään - ja on mielenkiintoista tarkastella, kuinka vähillä sanoilla voi luoda laajankin kuvan, maiseman, viitata suuriin kokonaisuuksiin tai sitten vain siihen pieneen, huikaisevaan hetkeen. Kielen maailma!

Oikeastaan olin illalla aikeissa jatkaa yhtä erityisen pitkää minkä aamupäivällä aloitin ja luulen että siitä noin 1/3 kirjoitettuna vaikka vielä ei tiedä kun aina on arvoitus millaiseksi runo lopulta kääntyy, tällä kertaa mielessäni on kyllä jonkinlainen idea, hahmotelma mihin pyrin, sitten haksahdin tuohon tankajutskaan ja odottelen nyt jos uudelleen saisi vireen että pääsisi käsiksi keskeneräisen "proosarunon" tunnelmaan ja limittäisiin kertomuksiin mitä siihen koin laittaa. Runo alkaa 1917 - 1918 vapaussodan vaiheilta. Kun olen viime aikoina mieltynyt runojen kuvittamiseen ja/tai runoihin joissa lähtökohtana on kuva minkä kehin auki sanoiksi ja tarinoiksi niin tässä valitsin lähtökohdaksi vanhan kirjan välistä löytyneen suojeluskuntamerkin minkä valokuvasin aikomuksena kysyä joltain keräilypalstalta sen arvoa.

Jos runo jää keskeneräiseksi ja ajallaan häviää roskakoriin muun sälän kanssa, hyvä sitten niinkin, tälläista on elämä:

Tämä elettävä hetki. Siitä tulikin mieleen että taisin ajoittaa taannoisen koskenylityskuvan väärin, eiköhän se ollut kesä 2006 eikä 2007. Emoprofiilissani myös ilmoitan että kuva otettu "erään talon edessä 2006" mutta se on kesältä 2005. Kun pyrkii elämään nykyhetkessä on joskus vaikea muistaa mitä tapahtui milloinkin ja ihmiset ja päivämäärät menevät sekaisin - ehkä johtuu siitäkin kun nuorena tuli päätä kolhittua oikein urakalla tai sitten olen muuten vain hajamielinen, mutta lohdutan itseäni ajatuksella että ainakin olen pyrkinyt jo pitkään elämään tilanteet täydesti ja sydämellä läpi silloin kun ne ovat. Mitä sitten jos ei jälkikäteen enää muistakaan, tänäänhän on uudet tilanteet ja olemassaolon huikaiseva ihme.

Kiitos ystävyydestäsi.

-parta


- - -

parannettu versio eilisestä...

AIROJEN LIIKE

airojen liike
silmissä veden kuva
nenää suutelen

ja läikähtäen tunnen
meissä järvi väreilee

old_profile_49106 kirjoitti:

itse en pidä, meinasin poistaa tekeleen mutta annoin olla kun tuli laitettua ja oli palautettakin tullut niin ajattelin että olisi epäkohteliasta poistaa, tehty mikä tehty ja tuntuu toisaalta ihan mukavalta olla erehtyväinen ja kömpelö. Loistavat mestariteokset jätän mielelläni niiden tehtäväksi jotka osaa ja kirjoittelen edelleen omalla tyylillä ajankuluksi ja mielenkiinnosta sanoihin, omaksi iloksi, kiva sitten jos edes vähän muidenkin. Rohkaisevien sanojesi ansiosta runo tuntuu piirun verran siedättävämmältä omissakin silmissä.

Huomasin että tuon tyyppinen runous eli siis tankarunous vaatii lukemaan rivin kerrallaan keskittyen siihen ajatukseen, ja niin jokainen rivi on oma runonsa tai kuvansa, jotka sitten yhdistyvät ja toisiaan tukien muodostavat kokonaiskuvan eli varsinaisen runon, tankan. Niinhän tuolla opetussivulla mitä nopeasti vilkaisin mainittiinkin. En koe sitä itselleni kaikkein luontaisimmaksi tyyliksi mutta positiivinen puoli että joutuu tiivistämään - ja on mielenkiintoista tarkastella, kuinka vähillä sanoilla voi luoda laajankin kuvan, maiseman, viitata suuriin kokonaisuuksiin tai sitten vain siihen pieneen, huikaisevaan hetkeen. Kielen maailma!

Oikeastaan olin illalla aikeissa jatkaa yhtä erityisen pitkää minkä aamupäivällä aloitin ja luulen että siitä noin 1/3 kirjoitettuna vaikka vielä ei tiedä kun aina on arvoitus millaiseksi runo lopulta kääntyy, tällä kertaa mielessäni on kyllä jonkinlainen idea, hahmotelma mihin pyrin, sitten haksahdin tuohon tankajutskaan ja odottelen nyt jos uudelleen saisi vireen että pääsisi käsiksi keskeneräisen "proosarunon" tunnelmaan ja limittäisiin kertomuksiin mitä siihen koin laittaa. Runo alkaa 1917 - 1918 vapaussodan vaiheilta. Kun olen viime aikoina mieltynyt runojen kuvittamiseen ja/tai runoihin joissa lähtökohtana on kuva minkä kehin auki sanoiksi ja tarinoiksi niin tässä valitsin lähtökohdaksi vanhan kirjan välistä löytyneen suojeluskuntamerkin minkä valokuvasin aikomuksena kysyä joltain keräilypalstalta sen arvoa.

Jos runo jää keskeneräiseksi ja ajallaan häviää roskakoriin muun sälän kanssa, hyvä sitten niinkin, tälläista on elämä:

Tämä elettävä hetki. Siitä tulikin mieleen että taisin ajoittaa taannoisen koskenylityskuvan väärin, eiköhän se ollut kesä 2006 eikä 2007. Emoprofiilissani myös ilmoitan että kuva otettu "erään talon edessä 2006" mutta se on kesältä 2005. Kun pyrkii elämään nykyhetkessä on joskus vaikea muistaa mitä tapahtui milloinkin ja ihmiset ja päivämäärät menevät sekaisin - ehkä johtuu siitäkin kun nuorena tuli päätä kolhittua oikein urakalla tai sitten olen muuten vain hajamielinen, mutta lohdutan itseäni ajatuksella että ainakin olen pyrkinyt jo pitkään elämään tilanteet täydesti ja sydämellä läpi silloin kun ne ovat. Mitä sitten jos ei jälkikäteen enää muistakaan, tänäänhän on uudet tilanteet ja olemassaolon huikaiseva ihme.

Kiitos ystävyydestäsi.

-parta


- - -

parannettu versio eilisestä...

AIROJEN LIIKE

airojen liike
silmissä veden kuva
nenää suutelen

ja läikähtäen tunnen
meissä järvi väreilee

vierailupäivä täällä/koskella loikkiminen tapah-
tui 02.07.07, että näin.

On se sitten kumma, että me itse kukin koemme
omat hengentuotoksemme niin usein ' tekeleiksi '
Sitä on liikkeellä, huomaan.
Samanlaiseksi minäkin koin aloitukseni tuolla
50:n keskustelupalstalla, kun tein sen runomuo-
dossa. Ja sefu heitti sen sitten rr:n puolelle,
otti enemmän kuin kupoliin, koska en kokenut si-
tä edes runoksi.

Luontaisinta Sinulle varmaan onkin se runous,
johon olet meidät totuttanut. Mutta kyllä oikein
hyvin nuo tanka-runotkin luonnistuu.

Kiitos kuuluu myös Sinulle ystävyydestä Parta.

Parannettu painos on mielestäni ihan samalla vii-
valla ensimmäisen versiosi kanssa.

lindalinda1 kirjoitti:

vierailupäivä täällä/koskella loikkiminen tapah-
tui 02.07.07, että näin.

On se sitten kumma, että me itse kukin koemme
omat hengentuotoksemme niin usein ' tekeleiksi '
Sitä on liikkeellä, huomaan.
Samanlaiseksi minäkin koin aloitukseni tuolla
50:n keskustelupalstalla, kun tein sen runomuo-
dossa. Ja sefu heitti sen sitten rr:n puolelle,
otti enemmän kuin kupoliin, koska en kokenut si-
tä edes runoksi.

Luontaisinta Sinulle varmaan onkin se runous,
johon olet meidät totuttanut. Mutta kyllä oikein
hyvin nuo tanka-runotkin luonnistuu.

Kiitos kuuluu myös Sinulle ystävyydestä Parta.

Parannettu painos on mielestäni ihan samalla vii-
valla ensimmäisen versiosi kanssa.

* rapsuttaa päätään *
Niin kait se sitten oli heinäkuuta 2007...
Tässä luotan sinun muistiisi, omassa kun ei ole kehumista.

Täytyy käydä lukemassa tuo siirretty runo... Jossain välissä... Olen nyt pakertanut pitkähkön proosarunon parissa mistä mainitsin. Yks kaks teksti lähti rönsyämään arvaamattomaan suuntaan niin että siinä vaiheessa kun äitiparta puuttui puheeseen, henkilöksi runohenkilöiden joukkoon, hän alkoi vähän liikaakin tarinoida minusta ja saa katsoa onnistunko enää palauttamaan kirjoittavaa itseäni ruotuun vai millainen sillisalaatti siitä tulee, sen tiedän että jos ryhdyn liikaa tiivistämään tai muuten hiomaan ei tule mitään. Hyvää illanjatkoa.

:)

Ja tsemppiä. Halauksin

-parta

old_profile_49106 kirjoitti:

* rapsuttaa päätään *
Niin kait se sitten oli heinäkuuta 2007...
Tässä luotan sinun muistiisi, omassa kun ei ole kehumista.

Täytyy käydä lukemassa tuo siirretty runo... Jossain välissä... Olen nyt pakertanut pitkähkön proosarunon parissa mistä mainitsin. Yks kaks teksti lähti rönsyämään arvaamattomaan suuntaan niin että siinä vaiheessa kun äitiparta puuttui puheeseen, henkilöksi runohenkilöiden joukkoon, hän alkoi vähän liikaakin tarinoida minusta ja saa katsoa onnistunko enää palauttamaan kirjoittavaa itseäni ruotuun vai millainen sillisalaatti siitä tulee, sen tiedän että jos ryhdyn liikaa tiivistämään tai muuten hiomaan ei tule mitään. Hyvää illanjatkoa.

:)

Ja tsemppiä. Halauksin

-parta

jos se olisikin ollut muistini varassa, niin se
ei olisi ollut ollenkaan varmaa, ajankohta siis.
Mutta kas, kun kirjoitit vieraskirjaan sen le-
pakkorunon, kai muistat - se oli niin hyvä tar-
kistaa siitä =)

Ei kannata, ei se ole lukemisen arvoinen.

Juu, ei Sinulle tiivistelyt sovi. Anna vaan palaa
entisen malliin, niin hyvä tulee.

Vastahalauksin
lintsi

Niin, ja leppoisaa iltaa myös sinne.

lindalinda1 kirjoitti:

jos se olisikin ollut muistini varassa, niin se
ei olisi ollut ollenkaan varmaa, ajankohta siis.
Mutta kas, kun kirjoitit vieraskirjaan sen le-
pakkorunon, kai muistat - se oli niin hyvä tar-
kistaa siitä =)

Ei kannata, ei se ole lukemisen arvoinen.

Juu, ei Sinulle tiivistelyt sovi. Anna vaan palaa
entisen malliin, niin hyvä tulee.

Vastahalauksin
lintsi

Niin, ja leppoisaa iltaa myös sinne.

arvoinen, ei ole lukemisen arvoinen, niin niin, niinhän minäkin ajattelin tuosta tankarunosta mutta ainakin sinun mielestä se oli lukemisen arvoinen, niin että tällaista tämä joskus on puolin ja toisin, ehkä useinkin.

Anna palaa... Heh... Varmaan kaksi litraa teetä tässä on jo mennytkin.

En sitten tiedä onko iltani leppoisa... melko syviin vesiin teksti on minua tällä kertaa kuljettanut, ja en tiedä mitä vielä on edessäpäin jos aion loppuun asti jatkaa.

Leppoisaa iltaa sinne! :)