Saimme viime viikolla varmistuksen pitkään kestäneeseen lapsettomuuteen. Miehellä vain n. 2% siittiöistä kelpoisia. Minun pitäisi olla tutkimusten mukaan "kunnossa". Munatorvien aukiolotutkimusta tosin ei olla tehty. Tämä ilmeisesti aina tehdään ennen toimenpiteisiin ryhtymistä, vaikka lapsettomuus on miehestä johtuvaa?
Olen lukenut netistä jatkotoimenpiteistä ja vaikuttaisi siltä että ICSI on edessä? Olemme pohtineet prosessia ja sitä, että pitääkö valita yksityinen vai kunnallinen hoito. Tuleeko yksityinen paljonkin kalliimmaksi vai edistyvätkö asiat kuitenkin nopeammin yksityisellä?
Kuinka kauan teillä on mennyt koko prosessiin? Millaisin tuloksin? Itse olen jo päälle 30:n eli aikaa ei olisi enää hukattavaksi, varsinkin kun yritimme "luomuna" vauvaa monta vuotta.
Pelottaa hieman etukäteen millainen juttu tästä kehkeytyy. Henkinen ja fyysinen puolikin mietityttää, ja haluaisin kuulla hieman muiden kokemuksia asiasta.
Olen lukenut netistä jatkotoimenpiteistä ja vaikuttaisi siltä että ICSI on edessä? Olemme pohtineet prosessia ja sitä, että pitääkö valita yksityinen vai kunnallinen hoito. Tuleeko yksityinen paljonkin kalliimmaksi vai edistyvätkö asiat kuitenkin nopeammin yksityisellä?
Kuinka kauan teillä on mennyt koko prosessiin? Millaisin tuloksin? Itse olen jo päälle 30:n eli aikaa ei olisi enää hukattavaksi, varsinkin kun yritimme "luomuna" vauvaa monta vuotta.
Pelottaa hieman etukäteen millainen juttu tästä kehkeytyy. Henkinen ja fyysinen puolikin mietityttää, ja haluaisin kuulla hieman muiden kokemuksia asiasta.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Ensinnäkin pahoittelut uutisesta :(
Meillä sama tilanne, normaaleja siittiöitä 2%.
Minulle ei tehty mitään aukiolotutkimuksia. Minunkin pitäsi olla täysin terve.
Näin meillä :
Yritetty lasta 10/06
Tutkimuksiin yksityiselle 04/08
Ensimmäinen ICSI 09/08 (Huonosta spermasta johtuen saatiin vain yksi siirtokelpoinen alkio, mikä ei kiinnitynyt. Ei mitään pakkaseen.)
Toinen ICSI meneillään.
Meille hoidot olleet tosi rankkoja henkisesti..
Vienyt kaikki voimat...Jokainen tietty ottaa asian eri tavalla, mut tuskin kellään on helppoa!
Onnea teille hoitoihin! Voimia myös!
Plikka22
Onnea myös teille yritykseen. Eihän tämä helpolta kuulosta henkisesti.
Mites fyysiset oireet, miltä ne ovat tuntuneet? Miksi tutkimusten ja ensimmäisen ICSIn välillä teillä oli 5 kuukauden tauko; onko jonoa yksityiselläkin niin paljon?
Kiitos vastauksestasi ja paljon voimia ja tsemppiä teille jaksamiseen. Toivottavasti tämä toinen ICSI tuo teille toivomanne tuloksen :)
Meillä myös vika löytyi miehen siittiöistä, niitä oli niin vähän, että meille suositeltiin ICSIä. Minulle oli tehty jotain verikokeita, joilla kai kartoitettiin ovulaatiota ja hormoonien toimintaa noiden miehen tutkimusten aikana, mutta syyn selvittyä miehestä ei minulle tehty mitään aukiolotutkimusta. Periatteessa eikö ole turha tehdä, jos joka tapauksessa munasolut kerätään. Meille tutkimukset tehtiin julkisella puolella, kesti viime vuoden helmikuulta elokuun lopulle, jolloin meidät laitettiin ICSI jonoon. Jonon pituudeksi ilmoitettiin puoli vuotta. Oman mielenterveyden kannalta en voinut kuvitella tuota jonotus aikaa, joten siirryimme heti syyskuussa 2007 yksityiselle. syys-lokakuussa meille tehtiin ICSI, josta saatiin 9 alkiota. Tuoresiirto epäonnistui. Ensimmäinen PAS voitiin tehdä marraskuun lopulla, jolloin oli tullut yhdet menkat välissä. Tuokin epäonnistui. Joulun takia ja minussa ilmenneen endometrioosi epäilyn vuoksi johtuneiden tutkimusten vuoksi seuraavaan siirtoon päästiin vasta helmikuun 2008 lopussa. Tuo siirto sitten tuoti toivotun tuloksen, joka nyt kasvaa vatsassa jo viikolla 36. Suunnilleen samoihin aikoihin kuin olisimme päässeet ensikäynnille julkiselle olin sitten jo raskaana. En tiedä miten julkisella menee nuo pääsyt aina seuraaviin siirtoihin jne, mutta jo yksityiselläkin tulee noita viivytyksiä, itselläni ei pää olisi varmaan kestänyt enempää odottelua. Meille tuolloin yksityisellä ensikäynnillä lääkäri sanoi, että suurena etuna hoitoihin lähdössä meillä on ikä. Itse olin 26 ja mies 31. Aina mitä nuorempi sitä paremmat mahdollisuudet onnistumiseen.
Rahaa meillä meni tämän raskauden aikaan saamiseen noin 4500 euroa. Parhaiten käyttämäni rahat!!
Entäpä henkinen puoli. Kovilla oltiin kummatkin. Epäonnistumiset ottivat todella koville. Mutta jotenkin sitä vain selvisi, olihan noita epäonnistumisia tullut jo ennen hoitoja niin paljon. Tietenkään ei olleet mitään verrattuina hoitojen aikaisiin, olihan tuolloin myös odotukset niin korkealla.
Fyysisesti hoitoja en kokenut rankkoina. Ainut mitä tuli oli mustelmainen vatsa kaikesta piikittämisestä. Punktiokin sattui, mutta sen kyllä kestää.
Onnea matkaan.