Koirani ja minä olemme aivan onnettomia ulkona. Koira ei ota mitään kontaktia eikä kuuntele. Se kiskoo ja sinkoilee eteenpäin sekä rähisee muille koirille.
Ollaan kokeiltu pysähtymistä, kääntymistä, ja pääpantaa vetämisen kanssa mutta tuloksetta. Räyhääminen loppui vähäksi aikaa veden ruiskuttamisella naamalle, mutta enää ei sekään toimi. Koira ei enää välitä vedestä. "Perinteistä" komentamista ja kieltämistäkin ollaan kokeiltu mutta se tuntuu vain pahentavan haukkumista. Lisäksi koira tuntuu äärettömän kärsimättömälle. Se ei malta odottaa hetkeäkään, jos vaikka pysähdyn sitomaan kengän nauhat. Se alkaa vinkumaan, pyörimään ympyrää ja kiskomaan hihnassa.
Makupalat eivät auta vaikka koira olisi nälkäinen. Se alkaa hyppimään ja esimerkiksi kun käsken sen luokseni, se rohmaisee makupalan ja sinkoutuu taas formulavauhdilla eteenpäin.
En kehtaa enää liikkua koiran kanssa muualla kuin metsässä siellä missä ei ihmisiä ja toisia koiria ole, mutta olisi joskus mukava ottaa koira mukaan esim kauppareissulle.
Sisällä koira on kuin unelma.
Koira on sekarotuinen uros ja tullut meille aikuisena.
Kaipaan neuvoja miten toimia koiran kanssa jotta lenkkeilymme helpottuisi.
Ollaan kokeiltu pysähtymistä, kääntymistä, ja pääpantaa vetämisen kanssa mutta tuloksetta. Räyhääminen loppui vähäksi aikaa veden ruiskuttamisella naamalle, mutta enää ei sekään toimi. Koira ei enää välitä vedestä. "Perinteistä" komentamista ja kieltämistäkin ollaan kokeiltu mutta se tuntuu vain pahentavan haukkumista. Lisäksi koira tuntuu äärettömän kärsimättömälle. Se ei malta odottaa hetkeäkään, jos vaikka pysähdyn sitomaan kengän nauhat. Se alkaa vinkumaan, pyörimään ympyrää ja kiskomaan hihnassa.
Makupalat eivät auta vaikka koira olisi nälkäinen. Se alkaa hyppimään ja esimerkiksi kun käsken sen luokseni, se rohmaisee makupalan ja sinkoutuu taas formulavauhdilla eteenpäin.
En kehtaa enää liikkua koiran kanssa muualla kuin metsässä siellä missä ei ihmisiä ja toisia koiria ole, mutta olisi joskus mukava ottaa koira mukaan esim kauppareissulle.
Sisällä koira on kuin unelma.
Koira on sekarotuinen uros ja tullut meille aikuisena.
Kaipaan neuvoja miten toimia koiran kanssa jotta lenkkeilymme helpottuisi.
Vastaukset 10
Vanhimmat
vedonestovaljaat. itse tilasin petnetstoresta valjaat, jotka maksoi alle 10 e(niissä on erikseen kaulapantaosio ja sit tassujen alla kiristävät "nauhat", eivät kiristy siis jos koira ei vedä=)). meillä ainakin vetäminen loppui näiitten avulla.
Mielestäni sinun kannattaisi nyt ensin harjoitella kotona koiran kanssa sitä, että kumpi on pomo(koirasi taitaa luulla itse olevansa). hyviä harjoituksia on esim. käske se pois siitä missä se on ja mene itse siihen sen paikalle, ota siltä lelu pois kesken leikin, äläkä anna takaisin, ota siltä ruoka pois kesken syönnin ja esitä itse syöväsi sitä ennen kun annat takaisin. näillä pikku aisoilla koira sisäistää että sinä päätät. sen jälkee remmirähinän pitäisi loppua. otat vain koiran lyhyelle kun näät toisin koiran ja jatkat eteen päin. älä katso toista koiraa äläkä sano mitään. lopulta koirasi tekee samoin, koska "pomokin" niin tekee.
vasten hyppiminen voi johtua siitä että koira pelkää jotain. koira ilmaisee joskus pelkoa ns. agressiivisella käytöksellä. oma koirani alkoi silloin tällöin lenkillä hyppiä vasten, heittäytyi selälleen ja esitti purevansa. lopulta huomasin että tämä tapahtui aina kun kuului jymeä ääni tai suuri rekka ajoi ohi ja koiraani pelotti.
kannattaa kokeilla noita. minulla on ollut samat ongelmat ja näillä selvittiin.
sitä vielä että nuo vedon estovaljaat helpottaa myös koiran hallinnassa esim. silloin kun toinen koira tulee vastaan (itselläni on kookas koira). jos koira lopettaa vetämisen niin sitten valjaatkin voi jonkin ajan päästä jättää pois =)
Tuota mietein että teillä voisi olla nyt ensimmäiseksi syytä paneutua siihen kärsivällisyyden opettamiseen. Varaa jonkun kerran todella reilusti aikaa lenkkeihin ja sopivalla kohdalla pysähdyt, istut vaikka kannon nokalle ja ihan vaan olet siinä koiran kanssa kahden. Vaikka tunnin taikka kaksi. Siitä todennäköisesti seuraa protestointia, mutta se laantuu. Puhu koiralle normaalilla äänellä ja välillä kuiskaa nimeä(voi vaikka namitella ja harjoitella samoja asioita kuin sisällä). Kun koira rentoutuu jossain vaiheessa paikalleen, lähtekää jatkamaan lenkkiä. Kun se vetäminen alkaa uudelleen niin voit tehdä saman vielä uudelleen. Ja monena päivänä. Ja myöhemmin sitten samaa kun lenkkeilette nk. ihmisten ilmoilla.
Rähisemisestä pääsemiseen tämä rentoutuminen auttaa kanssa. Kun näet toisen koiran lähestyvän, ala todella hyvissä ajoin kelata fleksiä tai hihnaa lyhyelle. Ja ennenkaikkea huomaamatta. Älä itse jännitä sitä kohtaamista, vaan lähesty kohdetta ihan suoraan ja rauhoita koiraa hiljaisella äänellä, suorastaan kuiskimisella:"rauhallisesti, relax man". Käskyttäminen ja remmin kiskominen ovat merkkejä koiralle, että nyt tapahtuu jotain jännää, pidetään yhdessä hauskaa(omistaja ja haukku huutaa vastaantulevalle, jee-jee).
Se että jotkut vastaantulijat saattaa kääntyä sivutielle tai mennä pusikkoon piiloon on valitettavaa, ja saattaa hidastaa tätä räyhäämisestä pois oppimista.
Ja yksi mitä itte olen käyttänyt myös kohtuullisen hyvällä menestyksellä on lenkin peruuttaminen: Kun koira alkaa vetää heti pihalle päästyä, sano "ei vedä" tmv. ja jos jatkaa, kysy "haluatko jatkaa lenkkiä" ja edelleen jos jatkuu, peruuta lenkki. Sisälle asti takaisin ja samantein uudellleen, jos jatkuu uusi paluu ja pidempi odotus ennen uusintayritystä. Ja tee selväksi koiralle että "nyt nasse-setä/täti on hyvin hyvin vihainen". Tätä uusintalähtöä voit joutua tekemään parisataakin kertaa ekana päivänä, mutta kyllä se luupäähänkin uppoaa. Tästä omani on hyvä esimerkki.
Ja tämä sama lenkinperuutus toimi meillä myös tuohon remmirähjäyksen kitkemisen alkuvaiheessa, sillä saatiin herralle selväksi mikä on sopivaa ja mikä ei. Ja viimeisetkin rippeet alkaa olla ohi nyt kun keksein tuon kuiskaustaktiikan.
Itse en kuulu teknisten apuvälineiden kannattajiin.
Tuon ylempänä esitetyn vedonestovaljaan kuitenkin vetäisin poies. Koira rimpoo itsensä siitä pois tai oppii kekkuilemaan senkin kanssa. Ovat kekkuja. Enkä itsekään usko teknisiin apuvälineisiin.
Kerroit että on koira on killti ja kuin unelma mutta ulkona jotain muuta. Kuulostaa myös että olet kokeillut koiraasi kaikkia kikkakolmosia mitä vain media tarjoaa. Sekään ei ole hyvä. On oltava jokin punainen lanka ja sitä tulisi lähteä etsimään. Sen myötä tulee perässä kaikki muu.
Aloita ensin luottamuksesta, älä edes yritä tehdä koirastasi hienoa ohittajaa. Tee itsesi mielenkiintoiseksi koiralle. ( ja nyt kysyt että miten? )
Aika hyvä juttu olisi mennä / siis oikeesti / peruskurssille jossa ulkopuolinen näkee koiran ja omistajan välisen suhteen perustan. Ohjaajissakin on eroa joten tässä en voi enempää auttaa. Tässä sinun täytyy olla aktiivinen.
Mitä aloituksesta tulee mieleen on juuri se että vaikka sinulla olisi vasta paistettu lehtipihvi persiljavoilla, koira haukkaisi sen ja jatkaisi elämää miten lystäisi.
Ei teidän peruilla ole ryhmää jossa voisi opetella? Yksin näyt käyttävän yhden kikan sieltä ja toisen täältä jolloin koira vähät välittää vaikka paloruiskulla ruiskutat.
Joku muu saa jatkaa mutta ensimmäinen askel on löytää koiran kanssa se näkymätön lanka. Koirasi pistää sinua tällä hetkellä 6/0. Paha sanoa mutta se svengaa miten tykkää ja sen mielestä juttu on hyvä niin. :-)
Aloittaisin ulkona liikkumisen luoksetulosta ihan ensin ja se liittyy itsensä koiralle mielenkiintoiseksi tekemiseen. Luoksetuloa voit harjoitella esimerkiksi tyhjässä koirapuistossa. Se on turvallisin tapa. Ja sitten; "play hard to get". Koiriin ei iske imartelu.
Loppuun:
Aikoinaan kyselin samankaltaisia neuvoja itsekin ja kaikista paras neuvo ohituksiin ja muuhun oli.
Sinä päätät!
valjaiden (vedonesto) kanssa, etenkin kun kyseessä on suuri koira. koska ei koira "temppuja" hetkessä opi ja pitäähän se lenkittää silloinkin kun homma ei vielä oo hallussa!Itse en ois ainakaan pärjänny omalle seefferille aikoinaan ilman kyseisiä valjaita. eikä muuten koira rimpuillu yhtään vaan pysähtyi kun seinään. pari kuukautta käytettiin valjaita ja eipä oo koira enään vetäny kertaakaan. Ja ei tuo ole sen pahempi"tekninen" apuväline kuin se että pysähtyy koska valjaissa koira vain tuntee kuin se nostettaisiin ilmaan jos se vetää.
Tietenkin silloin kannattaa kokeilla vedon estoon esim. pysähtelyllä jos koira on pieni, mutta erittäin voimakasta murkkuikäistä koiraa on hankala etenkin pienen naisihmisen hallita jos tulee esim. toinen koira vastaan..vedonestovaljaat ovat siinä paikassa kun lahja taivaasta.
Vedon estoon voi koiralle vetästä nahkaremmin kuristussolmukkeella kropan ympäri niskan jälkeen. Paljon tehokkaampaa. Koira usein rauhottuu nopeammin kuin että yrittäisi rimpuilla erilaisista kalliisti maksavista lenksuista ulos.
Noin yleensäkin vedon estoissa unohtakaa heti flexit ja ottakaa ne käyttöön kun homma on hållilla. Nahkaremmi on ehdoton edellytys sille että tahtoo edetä koiran hallinnassa ensiaskeleet jos siinä on ongelmaa.
Koira on tullut teille aikuisena ja on monirotuinen.
Mistä se on tullut? Mitä sen elämä teille kerottuna on ollut? Tällaisista voi päätellä paljon. Koira on kuin unelma sisällä mutta ulospäästessään päättää minne kuljetaan.
Nuita neuvottelevia koirakoita näkee lenkeillä paljon.
...
joskus vääränlainen ruokavalio voi aiheuttaa esim. yli vilkkautta tai agressiivista käytöstä.
kannattaa lainata kirjastosta Gwen Baileyn hyvin käyttäytyvä koira. siinä kirjassa on vastaus lähes kaikkiin ongelmiin =)
Meillä on sekarotuinen narttu, joka on ensimmäinen koiramme. Sillä on kova kiire koko ajan ja vetää kovasti ja rykii arvaamattomasti. Kerran kaaduin äkkinäisestä sivuun juoksustaan ja katkaisin jalkani. Toisen kerran katkaisin kolme kylkiluuta, kun kaaduin liukkaassa mäessä sen äkkinäisestä ryntäyksestä arvaamattomaan suuntaan.
Sain silloin ohjeen eräältä kokeneelta koiranomistajalta, että pitäisi käyttää valjaita tavallisen kaulapannan sijasta. Ostin sille valjaat ja ne toimivat hyvin. Ne sulkevat koiran liikkeen olkapäissään heti kun koira alkaa vetää. Olen myös alkanut kerta kaikkiaan pysähtyä, kun se vetää ja huudan "ei" ja seison tanakasti paikallani. Siitä se huomaa, että vetämällä ei pääse eteenpäin. Sitä saa toistaa joka ulkoilulla ja aina se toimii jonkin aikaa ja joka uusi kerta aina vähän pitemmän aikaa.
Toisaalta ei koiramme olekaan mikään "hieno aatelineitonen" vaan luonnollinen ja terve susijälkeläinen. Sen vuoksi meistä tulikin seuralaiset. Olen itsekin "luonnonkappale" ja ihailen koirani turmelematonta luonnetta.
Asumme maalla ja olemme osa kaunista, tervettä luontoa. Kun olemme ihmisen ilmoilla, niin käytän sille aina niitä vetovaljaita. Suosittelen.
vahvista koiran oikeaa käyttäytymistä,kun se kulkee talutin löysänä. Et tarvitse vedonestovaljaita tai kuonopantoja,vaan hieman aikaa ja oikea aikaista palkitsemista ja sitä viitsiliäisyyttä.Oma koirani kulkee vapaana tai kytkettynä vierelläni,ilman mitään käskyä.Jos vastaan tulee koira,koirani ei siitä välitä, vaan kulkee edelleen vierelläni.
On koira sitten osa turmelematonta luontoa tai ei - se - siis koira joskus joutuu kulkemaan luonnon turmelemassa maaperässä.
Tätä on hyvä ennakoida ja käydä pienestä pitäen rapuissa ja hisseisä joissa koiran lupa käydä & yllättävillä liukkailla pinnoilla ja sitten palata kotiin.