TIETÄVÄT IHMISET VASTATKAA..OK??

iloinen, aktiivinen, puna-valkoinen lintukoira. Tosin käytännön metsästykseen käytetään vain osaa koirista tänä päivänä käytetä. Rotu on suhteellisen helposti koulutettava (verrattuna moniin terävempiin ja vaativempiin rotuihin), mutta uroksissa saattaa esiintyä myös kovapäisiä tapauksia. Yleensä walesit ovat valtavan sosiaalisia, vilkkaita, rakastavat hellimistä ja huomiota. Ne ovat hyvin aktiivisia eli sopivat parhaiten paljon ulkoilevalle ihmiselle ja mielellään myös jotain sen kanssa harrastavalle. Harrastuspuolella se sopii todella moneen lajiin eli lähinnä yksilöstä ja omistajasta kiinni mitä puuhataan.

Pennut maksavat keskimäärin 3.500,- ja kannattaa aluksi ottaa yhteyttä rotujärjestön pentuvälittäjään, joka osaa kertoa kasvattajista ja heidän tulevista pentueistaan.

Shibasta saat parhainta ja oikeinta tietoa osoitteesta personal.inet.fi/akita-shiba.ry/
Tuosta pienestä japanilaisesta otuksesta on siellä kaikki mahdolliset tiedot ja pentuvälitys! Itse sain juuri tuosta yhdistyksestä kaikki tarvitsemani tiedot kun hommasin oman, nyt 3 kk vanhan japsipoikani, sen k.o. yhdistyksen suurimman, eli GJD:n

Mulla itselläni on kultsu ja se on rotukoira ja se maksoi 4000mk.
Jos haluaa kunnon rotukoiran sen pitäisi maksaa ainakin n.4000mk
Et jos se maksaa vaikka 2500mk, niin se ei välttämättä ole ihan puhdas rotukoira!!!
Mutta kyllähän jotain aikuisia annetaan ilmaiseksikin!
Ne on ihanan luontoisia, riippuu tietenkin miten se on kasvatettu!
Ja siitä tulee hyvä perheenjäsen, kunhan sille vaan pystyy tarjoamaan tarpeeksi liikuntaa, ja sen pitää ainakin joka päivä saada juosta vapaana vaikka metsässä! Ne on yleensä kyllä kauheita syömään! Ne kuolaa ruokapöydän vieressä ja näyttää ihan kärsiviltä vaikka ois just ite syöny ison kupillisen ruokaa!
Ne syö kaikki pilleritkin ihan tosta vaan (ei nyt ihan kaikki kylläkään!)
Ja pentuna ne syö mitä vaan, vaikka se ei ruokaa oliskaan! Meillä meijän koira söi pentuna sukkia ja alkkaritkin! Mut oksettamalla me saatiin ne sit ulos!
Ne on sit kauheita vesipetoja! Ne menee vaikka jäitten sekaan uimaan, jos on vaan mahollisuus! Meillä meijän mökillä se meijän kultsu ui niin pitkälle lokin perässä että se piti veneellä tulla hakemaan pois!
Turkin hoito ei oo kauheen vaativaa.
Se oppii aika nopeesti kaikki uudet asiat, niinkun kaikki ISTU, MAAHAN, PAIKKA, TASSU TOINEN TASSU YMS...
Ja sisäsiistiks se oppii aika nopeesti...
Sille pitää vaan pystyä tarjoamaan tarpeeksi liikuntaa!!!

kirjoitan nyt paimensukuisesta lapinkoirasta, joka on suomen lapinkoiran alku kanta, ja näinä päivinä suhteellisen harvinaisia. Meillä on siis paimen sukuinen lapinkoira, joka ei muuten kuin hiukan ulkomuodoltaan erotu suomenlapinkoirasta, ja olen hyvin tyytyväinen että valitsimme tämän rodun, sillä minusta paimensukuisille lapinkoirille sallitaan paljon persoonallisempi ulkomuoto kuin suomenlapinkoirille.
no joka tapauksessa kyselit hintaa jne. joten tässä tulee: hintaa meidän pennullamme oli 2500 mk, se on hyvin rauhallinen, äärimmäisen ihmis ystävällinen, ja todella älykäs ja iloinen koira. Kova ääni sillä on ja haukkuu kyllä vieraille, muttei ole niin kärkäs räksyttämään kuin esim. suomen pystykorva. Tällaisia ovat myös lähes kaikki muutkin paimensukuiset lapinkoirat. Paimensukuisia lapinkoiria ei ole jalostettu niin pitkälle kuin suomenlapinkoiria, joten niiden keskuudessa ei esiinny niin paljon suomen lapinkoiralle tyypillisiä sairauksia, kuten huonot lonkat ja kaihi silmissä.
Meidän "nökömme"on korkeudeltaan n. 50 cm, joka on suomenlapinkoiran rotu määritelmästä 10 cm yli, sillä on vähän kihara karva, ja toinen korva on pystyssä toinen lurpassa, sen väri on "musta vaalein merkein"
mutta se siitä jaarittelusta, jos haluat tällaisen, kenneleitä löytyy kyllä. "nökö" on Reppulin kennelistä, jonka omistaa Mirja Siljander,Helsingistä, mutta muitakin kenneleitä kyllä löytyy. Nämä elukat ovat symppiksiä!!!

Tällä hetkellä omistan muiden koirieni lisäksi kaksi suomenlapinkoiraa, 12-vuotiaan ensimmäisen koirani ja sen 8-vuotiaan tyttären. Ja voin sanoa, että lapinkoira on aivan ihana koira.

Se on hyvin rauhallinen, oppivainen, älykäs, hellyydenkipeä - mutta myös tietyssä määrin hyvin itsenäinen. Se on sopivan kokoinen - ei liian pieni eikä liian suuri. Ja se edelleenkin on yksi terveimmistä roduista.

Metsästysviettiä lapinkoiralla ei ole, mikä osaltaan helpottaa sen kouluttamista. Paimennusvietti sillä sen sijaan on - lapinkoirien paimennuskokeet ovat yleistymässä nykyään.

Lapinkoiran paksu turkki on kaunis, mutta erittäin helppohoitoinen; harjaus n. kerran viikossa riittää ja pesu pari kertaa vuodessa tai silloin kun koira on likainen.

Paksun turkkinsa ansiosta lappalainen myös pärjää ulkona säällä kuin säällä. Omilla koirillani on pihalla koppi ja häkki - sisällä ne silti viettävät suurimman osan ajastaan;
vaikka lapinkoiraa pihakoirana mainostetaankin, täytyy muistaa, että lappalainen on ERITTÄIN seurallinen koira. Se haluaa seurata omistajaansa aina ja kaikkialle.

Ulkokoirana lapinkoira siis pärjää vain, jos sillä on paljon tekemistä ja sen kanssa vietetään paljon aikaa.


Itseäni viehättää erityisesti lapinkoiran monimuotoisuus. Kaikki värit ovat sallittuja, myös sekä pysty- että taittokorvat sallitaan.

En voinut olla huomaamatta, että sait tietoa myös paimensukuisesta lapinkoirasta. Lapinkoira ja nk. paimensukuinen ovat edelleenkin samaa rotua ja loppujen lopuksi samasta koirakannasta lähtöisin. On aivan oma päätöksesi, kumman valitset (jos lappalaisen ylipäätään valitset). Eräs ero lienee se, etteivät nk. paimensukuiset erityisesti (nyk. rotumääritelmästä johtuen) menesty näyttelyissä.

Lapinkoiran hinta on n. 2500-3000mk, suvusta ym. riippuen.

Onnea koiran hankintaan!!