Oma asunto on jo hommattuna, mutta on vaikea jättää miestä ja teini-ikäistä poikaa tänne. Kun käyn omalla kämpälläni, tunnen helpotusta ja rauhaa. Pojallekin mahtaa olla helpotus, kun äiti ja isä eivät enää taistele kaapin paikasta.
Ajattelen, että tänne en anna kenellekään enää avainta, paitsi tietysti omille lapsilleni.
Onko kokemuksia kypsällä iällä eroamisesta?
Ajattelen, että tänne en anna kenellekään enää avainta, paitsi tietysti omille lapsilleni.
Onko kokemuksia kypsällä iällä eroamisesta?
Vastaukset 11
Vanhimmat
moni on avautunut, moni 5-, ja kuusikymppinen,
yleissanoma on ollut että sitä ekaa eroaan katuvat, kun liian herkästi erosivat
ja toinen sanoma on,
"kun molemmat olemme jo eronneet, eikä ole parempaa löytynyt kuin hetkeksi *), olemme nyt päättäneet elää loppuelämän yhdessä ja omaa elämäämme,
on parisänky ja molemmilla omat sängyt ja huoneet,
elämämme todellisuudessa ei ole mitenkään sitä kun ulospäin näyttää,
eivät edes lapset tiedä että emme ole olut, muutamaan vuoteen metriä lähempänä ja puhuneet, kuin välttämättömät, vaikka 20vuota on nyt saman katon alla asuttu”.
*) niin aina on vuoden pari se uusi liha ja kosketus, halailu ihanaa,
”jos on normaalisti seksuaalisesti suuntautunut”, mutta sitten se loppuu nopeammin kuin ekassa liitossa.
Vai haluatko sinä katsella tv:stä vanhojen rakastelua, vai nuorempien.
pari syytä miksi uusi liitto ei kestä on,
esim. se että molemmat eivät todella sitoudu,
tai usein ei henkilöt edes tiedä omaa seksuaalisia suuntauksiaan, luulevat sen olevan kunnossa, kun todellisuudessa ei olekaan.
niin,
kyllä onnellisiakin on, mutta tuskin ei yksi kymmenestäkään ole onnellinen,
he vain jatkavat, kun yksinkin on ikävää ja turvatonta.
Ja kun nainen olet, kyllä ainakin miehet jättävät herkästi, jos joku vieras nainen sairastuu, ei monestakaan tule omaishoitajaa, koska ”TERVEITÄ ja nuorekkaita naisia” alkaa olla lähes 2 kertaa enemmän jo kuusikymppisenä kuin vastaavia miehiä.
(nuorena on naisten markkinat, kolmekymppiseen,
viisikymppisestä alkavat miestenmarkkinat), mieti sitä.
ELI MIKÄ SYY EROOSI ON ?
neuvo: puhukaa paljon, kun aika/voimat loppuvat, jatkakaa samaa myöhemmin.
kauhea prosessi ole.
Äkkiä sitä tottuu olemaan oma herransa ja nauttimaan elämästä just sellaisena kuin itse sen haluaa.
Erosin noin 4vuotta sitten. Kuten itsekkin totesit -omaan kämppään menessä tuntee syvää rauhaa. Näin se oli myös itselläni, ja on edelleen. En kadu päätöstäni, olin tehnyt erotyötä jo vuosia liitossa olessani joten lopullinen päätös ei ollut enään vaikea. Eron syitä ei ollut väkivalta eikä alkoholi ja liitto "kesti"34v.Asuntoni avainta en myöskään anna kellekkään seurustelukumppanille, eikä koko parisuhde asia ole tuntunut enään tarpeeliselta. Enkä kumppaneita ole tarvinnut. Lapset ja lastenlapset ovat tervetulleita ja ovat myös saanet avaimen kotiini. Heitä onkin neljä sisarusta. Siinä olikin suurin syy miksi eropäätös pitkittyi. Olin koti äiti ja huoli lasten elättämisestä lykkäsi päätöstä.Ovat jo kaikki aikuisia. Nyt kun olen omillani, niin olen todella omillani, minkäänlaista pesänselvitystä ei le tehty ja tulot on mitä on kun ura oli kotona.Vastaukseksi tähän miksi näin, EN Jaksa riidellä!Olen päättänyt pärjätä, ilman MIestä taloudellisestikkin ja näin mennään. Ainoa miinus tässä asiaassa on, kun lapsia on paljon ja asunto pieni niin yhteisvierailut tuppaa kärsimään tilanpuutteesta. Mutta ei se ole estänyt niitten järjestämistä Jakkara pino nurkasta vaan käyttöön:-)
On käynyt mielessä jo, että kenen luona sitä lanttulaatikkoa tänä jouluna syödään. Lapsilla on ollut kulissijouluja tähän asti.
Hommaanko kuusen yksinäiseen asuntooni? j.n.e.
Kun käväisin eilen uudella asunnollani, avasin radion ja sieltä tuli juuri sopivasti "kuin silta yli synkän virran" (eng. the bridge over trouble water).
tän eron myötä olen kutsunut perheettömät lapset luokseni jouluaattona, ja perheelliset ovat lapsineen mielellään kotonansa. Lasten isä on ollut aattona myös luonani jouluaterialla. Sellainen käytäntö sovittiin erotessa että lapsilla säilyy yksi perhe, ja perhejuhlat järjestetään omin joukoin. Perheellisten lasten luona vierailen joulun pyhinä tai päin vastoin.Ei ensimmäinen joulu kivuitta tullut, mutta kun huomaa että asiat toimii näinkin on taas yksi kynnys ylitetty. Eikä se yksin vietetty joulu ihan mahdottomalta tunnu, koska väistämätä se on joskus edessä. Ajattele vain että se nyt kuuluu tähän elämän tilanteeseen tästä jatketaan:-)
mitä oikeasti ovatkaan. Mitään muuta en kadu, kuin liian kauan jahkailemistani. Oma tupa, oma lupa ja uusi onnikin odotti heti nurkan takana. Seurusteleminen, teatterit, leffat, tanssit, näyttelyt, matkusteleminen ja rakastelu on todella nautittavaa.
onko ihanampaa elämää kuin tää...?
saa elää ilman pelkoa,erosta jo vuosia ja vasta nyt tuntuu että olen vapaa.
Aikansa ottaa kun pitkästä liitosta eroaa,vaikka miehellä oli jo toinen valmiina.
Itse en halua omaan kotiini enää ketään määräilemään,saan hengittää vapaasti ja en kadu eroani,valmistelin sitä jo vuosia aviossa ollessa.
Halusin että lapset on aikuisia ja sitte erosin,miehellä oli vuosia toinen nainen,mutta kestin senkin,kunnes lopulta lähdin.
Suorastaan nautin aamuista,kun herään ja kukaan ei enää arvostele enkä tunne itseäni arvottomaksi.
Olen elänyt miehen kanssa, joka on innokas ruuanlaittaja. Arvoni naisena on nolla. Saan alkaa omassa keittiössä ruuan laiton jaloa taitoa 50plus- iässä.
Viimeinen syrjähyppyni on antanut minulle balsamia haavoille. Hän on mies, joka ei marise laittamistani ruuista tippaakaan.
Neljä ja puoli vuotta sitten lähdin parinkymmenen vuoden liitosta 51 vuotiaana. Ensimmäiset pari vuotta olivat hankalia, kun meillä on alaikäinen lapsi (lapsi pääosin minulla). Mitään en tekisi toisin. Kaikilla on nyt rauha ja tasapaino. Exän kanssakin on keskustelut sujuneet rauhallisesti hyvässä yhteishengessä. Nautin jokaisesta illasta ja aamusta sekä päivistä.
Balsamia en ole saanut/hakenut haavoilleni, enkä missään nimessä halua toistaiseksi tunteitten ääripäitä elämääni. Näin on hyvä.
että takaisin paluuta ei enää ole, kun tämä asia on lähtenyt etenemään. Nyt tunnen itseni aikuiseksi. Ennen olin vielä lapsi, joka jätettiin.