kaikille tasapuolisesti.Menin nukkumaaan jo klo 22,ja tähän asti kivuilta sain nukuttua,Tyttören kanssa kun touguileemjentää aika siivillä.
Kuinkas muiden aamu on lähtenut käyntiin?
Kuinkas muiden aamu on lähtenut käyntiin?
Hyvää alkavaa aamua
Ira¤
7441
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Asetuin juuri tähän työpilttuuseeni viikonlopun sairastelun jälkeen. Iski nimittäin oikein klassinen flussa. Perjantaina ihmettelin jo aamulla, että miten ihmeessä muorin jalat oli aivan vetämättömät ja nilkkoja pakotti. Päivän mittaan sitten nousi kuume, tärisin tässä ihan horkassa ja sain työkaverilta lähtöpassit, sekä kyydin kotiin. Viikonloppu vietettiin peiton alla oikein vaihtolämpöisissä tunnelmissa ja nyt sitten koitetaan saada tätä työviikkoa alkuun (puuroselta vaikuttaa).
En edes muista koska olisin ollut kuumeessa ja näin vetämättömissä. Viime syksynä sytojen aikaan en saanut mitään tartuntoja, vaikka niitä flunssaisia perheenjäseniä kävi kylässäkin. Mieskin sairasti muutaman syysflunssan ja minä olin ainoa "ei tartunnan saanut" koko sakissa.
Siinä kuumehoureissa näin sitten tosi sekavia uniakin meidän kahdenvälisistä viestittelyistä, kävin siis juttelemassa kanssasi ihan kasvotuksin. Unet ilmeisesti kuvastavat sitä mielipahaa mitä tunnen näiden oheiskirjoitusten loukkaavuudesta sinua kohtaan. Minun tarkoitus ei nimittäin missään vaiheessa ole ollut arvostella sinua tai tekemisiäsi, vaan yksinkertaisesti herättää meidät kaikki huomaamaan lähimmäistemme avuntarve ja ymmärtämään tämän syöpäsairauden ahdistavat sivuilmiöt. Elämän rakentaminen tämän sairauden jälkeen ei ole kenellekään mikään läpihuutojuttu, eikä varsinkaan heille jotka syystä tai toisesta joutuvat kamppailemaan vielä taloudellisten vaikeuksien kanssa.
Tämä edelläoleva on siis henkilökohtainen viesti Ira#-ystävällemme ja todella pyydän, että muut jättävät ne negatiiviset kommentit kirjoittamatta.
Hyvää alkavaa päivää meille kaikille!
jyvä jotta paranit noinkin pian,joskus flunssa ei meonää millään lähteä.Heh minulla on valkisipuleita torjumassa hlunssaa,saab sen silti joka vuoaiOlen minäkin pahoillani mitä kirjoitin.On tässä syövässä sen verran kestämistä,ja arjestajin on selvittänä jollakin keinolla.Eihän me toli vihaniehiä olla vaan kohtalotovereita kaikki.Voimia jokaiselle arjessa eteenpäin kulkiessä,ja toivoa ei saa heiyyää(ainakaan kovin isolla kivellä.9
sydämmeltä! Minähän en tunne sinua, etkä sinä minua ja silti olemme todellakin kohtalotovereita monessakin mielessä. Jos minulla olisi voima ja valta, niin voit uskoa, että tekisin kaikkeni niiden tuhansien pankkikriisin maksumiehiksi joutuneiden ja syrjäänheitettyjen ihmisten eteen.
Siinä olet oikeassa, että tässä syövässä (olipa miten pieni ja kiltti hyvänsä) on ihan tarpeeksi kestettävää ja mietittävää, enkä todellakaan tiedä miten itse olisin selvinnyt jos tämä sairaus olisi tullut silloin kymmenen vuotta sitten, kun itse taistelin niiden velkajärjestelyjen kanssa.
Olet tosi rakas ja ainutkertainen Ihminen!
vertaisiahan me olemme kipuinemme,ahdistuksimenne,ja pelkojemme kanssa melkeimpä päivittäin,ja vielä huoli miten läheiset jaksaa tämän kaiken,koska koskettaa se heitäkin kovasti.Jiten samassa vebeessä soudellaan,joku voi välillä pudota,mutta nostetaan me hänet takain kyytiin.Kiedotaan jämpimään huopaa,ja laitetaan villasukat jalkaan,ja puhutaan rauhoiteellen ja lämpäisesti hänelle.Hän jos joku apua kaipaa ja kannustusta,ja se joku voi olla meistä kuka tahansa.
Olet oikeassa, elämä antaa kolhujaan säätyyn ja sukuun katsomatta. Eikä koskaan saa sanoa, että "ei koskaan". Tässä sitä ollaan samassa paatissa, väliin sataa ja kohta paistaa. Elämä jatkaa kulkuaan ja sadan vuoden päästä kukaan ei enää muistakaan (onneksi).
Nyt aivastuttaa niin lahjakkaasti, että taidan lähteä turruttamaan sitä kutinaa tupakille. Mukavaa päivää ja muista, että asioilla on tapana järjestyä!
että tupakoit,vaan niin aloin minäkin 40 päivää sitten polttamaan,taas se on lopetettava.Olen tuuri tupakoija 5v,polttamatta ja taas pari poltan.
tämä kessuttelu mikään hyvä tapa ole (sanoo hän, joka juuri tuli parvekkeelta), mutta taitaa tuo paheiden määrä olla melko vakio tässä ihmiselämässä. Minä kun en ole vielä oppinut noihin viinaksiin, niin on sitten tuo toinen riippuvuus.
Koskaan en ole koittanut lopettaakaan, joten enpä tiedä onnistuisiko tuo kuinka kivuttomasti. Järjellä jos ajattelee, niin kannattaisi lopettaa. Minullahan kuoli äiti keuhkoahtaumatautiin viime vuonna ja se loppu oli todella kauheaa katsottavaa, kun ihminen lähtee tukehtumalla tästä elämästä. Hänen isänsä, eli vaarini kuoli samaan tautiin, joten geenit ei ainakaan ole tuon tupakoinnin puolella.
No, eipä meidän suvussa pitänyt tätä syöpääkään olla, mutta niin se vain tuli ja jopa kahdelle serkukselle kuukauden välein. No, onpahan ollut vertaistuki omasta takaa, kun pariin kertaan osuimme jopa samalle tippatelineelle. Siinä tuli vaihdettua kuulumiset hyvässä seurassa ja hoitajia naurattaen.