"Määrättömän rakkauteni myötä,
ajelehdin äärettömän surun seassa"
Tuli aika, jota pelkäsin.
Eron aika.
Käänsit selkäsi.
Menit pois.
Jäin vaille vastuksia,
joita kaipasin.
Yksin;
Katson syksyn pimeneviin öihin.
Hämärä kätkee surullisen muotoni.
Mysrky ulvonta yhtyy kipuni äänen.
Sateeseen sulautuu kyyneleeni.
ajelehdin äärettömän surun seassa"
Tuli aika, jota pelkäsin.
Eron aika.
Käänsit selkäsi.
Menit pois.
Jäin vaille vastuksia,
joita kaipasin.
Yksin;
Katson syksyn pimeneviin öihin.
Hämärä kätkee surullisen muotoni.
Mysrky ulvonta yhtyy kipuni äänen.
Sateeseen sulautuu kyyneleeni.
Vastaukset 6
Vanhimmat
kaipuun pisaroita,
pimeys antaa suojan ikävälle,
haikea ja koskettava runo.
Iivee. Syksy ja haikeus kai ne yhteen kuuluu :))
Metro, bussi, itä keskus, vierasmaalaista
puhetta, vierasta korostusta, kerjäläisiä,
kebabin tuoksua, hampurilaisia rasvaa ja
kastiketta valuen, ranskalaisias öljyusunä.
Munkkeja, jäätelöä, karkkeja, tungosta,
tiukkoja paitoja, lävityksiä, värjättyjä
hiuksia, tiukkoja farkkuja. Alas käännettyjä
katseita. Sammuneita ajatuksia. Humalaa.
Nuori tyttö, lapsi lähes. Hae pullo, saat
puistossa vaikka mitä. Katson itseäni ja häntä
oven peilikuvasta. Lapsi antamassa itseään,
Rakkauden rampa realismi. Oksennuttaa.
Tähänkö on tultu, huutaa sieluni kävellessäni
kirjaston vessaan. Hän kävelee perässäni ja
tarjoaa itseään yhdestä pullosta. Jättäytyy
ja minussa huutaa joku ääneen. Tunteista.
Vessassa suljen oven ja oksennan. Pyyhin
suuni. Katseeni osuu seinään ja osuu
punaisella töhrittyy kirjoitukseen: lähdin
täältä taivaaseen 12.1. Rakkaudesta.
Poistun yhden Rakkauden astinlaudalta.
Kiitos runostasi.
Hyvin rakennettu ja
ehyt runosi.
Pysyi koossa ja luettavana.
itsellesi.
Lähdin täältä -rakkauden tähden. Se on surullista se.
mistä kumpuaa tämä tummuus nyt ?
Koskettavaa luettavaa,
ja jos oikeasti on erosta kyse - toivon Sinulle
jaksamista huomiseen.
Tummien runojen ystävänä runosi on mieleen,
vaikka aihe onkin satuttava.
syksyssä asuu ero ja se siirtyy myös runoihin.
Kiitos "jaksuista" :)))