Tellun testamentti

(Apokryfinen Julistuskirja, jae 5: Dead Can Talk)

Ja Isä Jumala, Herra, ja Sebalus, sanoi näin:
"Minä panen kaiken kansan tuppisuuksi,
sillä Totuus on tuolla ulkona paleltumassa,
ja se kaipaa lämmittäjää."

Ja Isä, tuo Herra ja Sebalus, jatkoi:
"Ei pidä enää ihmisen mentaalimasturboiman,
katsoen, kuinka paljon hän saa
navastaan kaivetuksi nöyhtää esiin."

Mutta saatana, tuo Vastustaja,
tuli esiin ja sanoi:
"Herra, heidän sydämensä ovat kylmät
ja heidän mielensä näperteleväiset.
Ovelaakin ovelammaksi he haluavat kasvaa.
Anna minun siis heitä koetella,
vieläkö heidän on tarve
sanoa Omat Pyhät Sanansa."

Ja Jumala, tuo Sebalus ja Herra, sanoi:
"Olkoon niin. Koettele heitä,
sillä heidän omahyväisyytensä on suunnaton,
ja he luulevat voivansa selvitä
kunnialla käsiänsä likaamatta."

Ja saatana, tuo Vastustaja, sanoi:
"Hyvin sanoit.
On niin, että ei impeyttänsä menetä vain se,
joka paljosti puhuu, moneen ääneen huokaa,
valittaa ja ilmoituksia jakelee.
Impeytensä menettää myös se,
joka valittavalle kiroaa,
ja monille äänille ja ilmoituksille
omin pilkallisin tai ivallisin sanoin
herjaten vastaa.
Ei ole kiusaaja kiusattujaan parempi,
ei viettelyyn suostuva viettelijää ovelampi."

Ja Jumala, Herra, totesi:
"Niin kauan he sinulle vastaavat
kuin he luulevat istuvansa korkeimmalla oksalla,
kykenevinä olemaan kaiken yläpuolella
ja sieltä muita ihmisiä tuomitsemaan."

Autuas se, jolla on korva,
ja sillä vielä jotain kuuleekin!

Kirottu se, joka tähän jotain lisää,
ja luulee käsiensä olevan puhtaat!

Sen Pituinen Se?